Karhukopla (engl. The Beagle Boys) on Carl Barksin keksimä konnajoukko, joka yrittää ryöstää Roope Ankan rahat, Ankallispankin ja muita rahaa sisältäviä rakennuksia, mutta he joutuvat yleensä vankilaan, ja jos eivät sinne joudu niin kuitenkin tyrivät jotenkin. Alun perin Karhukopla oli hyvin vakavasti otettava, ja Akun sanojen mukaan "tämän maan vaarallisin" rosvojoukkio, ja Barksin tarinassa Ovela Roope-setä (Only a poor old man) Roope saa melkein sydänkohtauksen, kun kuulee, että Karhukopla aikoo ryöstää hänet. Nykyään Roope hyvinkin usein hykertelee ikkunalaudalla katsellessaan Karhukoplan surkeita ryöstöyrityksiä. Karhukoplan esiasteena voidaan pitää helmikuussa 1950 seikkailleita naamiorosvoja, jotka sarjassa Lumottu Papukaija saivat koko Roopen omaisuuden kähvellettyä papukaijan suosiollisella avustuksella. Karhukoplan varsinainen ensiesiintyminen tapahtui Barksin tarinassa Ankkalinnan pamaus (Terror of the Beagle Boys) joka julkaistiin vuonna 1951. Ensimmäisessä sarjassaan Karhukopla ei vielä kuitenkaan erityisen aktiivisesti tee mitään, sillä Roope Ankka kauhistuu koplan vankilapaosta niin pahoin, että ampuu itse tykillään rahasäiliöön reiän ja rahat valuvat myhäilevän koplan kerättäväksi.
Ensimmäistä kertaa Karhukopla pääsi aktiivisesti ryöstöpuuhiin vuonna 1952 sarjassa Ovela Roope-setä, jossa raskaalla koneistolla, merimetsoilla ja tammihärillä aseistautunut rosvojoukko joutuu lopulta tunnustamaan Roope-sedän ovelammakseen. Tässä vaiheessa Karhukoplan luonne on jo olennaisilta osiltaan saavuttanut nykyisen muotonsa ja Roopen rahoista on tullut periaatekysymys: koplaa näkee harvoin jahtaamassa muiden kuin Roopen omaisuutta.
Eurooppaan kopla siirtyi vaudikkaasti: ensiesiintyminen Suomessa oli jo Aku Ankan numerossa 10/52, mutta vieläkin vikkelämpiä oltiin Italiassa. Kesti ainoastaan tammikuuhun 1952, kun järjestäytynyt rikollisuus rantautui Italiaan. Myös muut piirtäjät innostuivat Karhukoplasta, kuten muistakin Barksin luomista hahmoista. Ensimmäinen muun kuin Barksin kynästä lähtenyt Karhukopla-tarina ilmestyi Suomessa vuonna 1958 Tony Stroblin piirtämänä.
Nykyisten karhukonnien edeltäjiä Roopen nuoruudenseikkailuista kertovissa sarjoissa ovat Kivisyömmi Karhula kolmine poikineen ja Akun tapaan kolme veljenpoikaa: Karhukakarat tai Karhunpennut joidenka numerot ovat 1,2 ja 3. Karhuvaari ja Kivisyömmi Karhula ovat oikeastaan saman hahmon kaksi eri muotoa. Tarinoissa esiintyy toisinaan myös Karhuveikkojen äiti Konnamuori. Joskus tarinoissa on mukana myös karhuveikkojen poliisiksi aikova sukulaistyttö Penni. Karhuveikot pukeutuvat yleensä sinisiin housuihin ja punaisiin paitoihin, joissa on sarjanumerot. Heillä on yleensä siniset lippalakit. Karhukopla teki ainakin vanhemmissa sarjoissa joskus töitä Velmu Viurusilmän kanssa.
Karhukoplaan ei suinkaan kuulu vain 3 jäsentä, siis Ankkalinnan osaston 176-671, 176-176 ja 176-761. Karhukopla on maailmanlaajuinen rikollisjärjestö, johon kuuluu tuhansia jäseniä. Yleisimmin sarjoissa tosin ovat nämä edellämainitut, 176-671, 176-176 ja 176-761, koska he tosiaan kuuluvat tähän Ankkalinnan osioon. Tosin joskus he kutsuvat apuvoimia muualta.Esimerkiksi tarinassa Kaoottinen kodinvaihto he vaihtavat paikkoja Lora Lora saarella asuvien 421-241,421-124 ja 412-142 kanssa.
Monissa tarinoissa koplana esiintyy vain kolmikko numeroiltaan 176-167, 176-671 ja 176-761. Tällä Ankkalinnan kolmikolla on myös selkeimmät erot keskenään. 176-176 esiintyy koplan selvänä pomona ja muutkin veljet kutsuvat häntä koplan aivoiksi. 176-176 on kutsuttu yhdessä sarjassa etunimellä Allu. Luumut taas ovat 176-761 -veljen erikoisherkkua, mutta eivät maistu muille lainkaan. 176-671 esitetään usein muutenkin syöpöttelyyn taipuvaisena, kolmikon vitsiniekkana ja myös hidasälyisempänä. Joissain sarjoissa on mukana myös karhuvaari joka suunnittelee ryöstöt ja teettää hommat kolmikolla.
Muuten laajaan Karhulan sukuun mahtuu Tony Stroblin ja Vic Lockmanin mukaan Välkky-serkku, 176-lukutoukka ja muutama muukin älyniekka.
Karhukoplalaiset ovat beagleja eli koiria, vaikka heitä sanotaan Karhukoplalaisiksi. Taskareissa heidät esitetään nykyään melko laihoina, vaikka perinteisesti Karhukoplan pojat ovat tuhteja veikkoja. Yksi karhukoplan esi-isä on Musta Karhu.
Karhukoplalla on myös mäyräkoira Kuusnelonen (64), joka esiintyy lähinnä italialaisissa sarjoissa. Kuusnelonen pitää makkarasta ja joutuukin usein pulaan niiden takia.
Karhukopla esiintyy taskareissa usein tarinoissa, missä on tavallisen Ankkalinnan hahmot eri aikakaudella.
Eri kielillä:
Englanniksi: The Beagle Boys
Italiaksi: Bassotti
Saksaksi: Die Panzerknacker
Ruotsiksi: Björnligan
Tanskaksi: Bjørne-banden
Norjaksi: B-Gjengen
Indonesiaksi: Gerombolan Siberat
Portugaliksi: Irmãos Metralha
Alankomailla: Zware Jongens
Puolaksi: Bracia Be
Suomeksi:Karhukopla
Koplalaisilla on myös useita sukulaisia, kuten suvun keksijä ja tieteisnero Intellektuelli-176 jonka avulla Karhukonnat ovat onnistuneet Roopen rahojen ryöväämisessä aika useinkin. 176-lukutoukka. Intellektuelli-176 on esiintynyt myös nimellä Sitten on kassakaappeihin erikoistunut koplalainen Liikaherkkä-666 joka tarvitsee äärimmäistä hiljaisuutta työskennellessään. Siksi kilometrin päässä kermajuuston päällä kävelevä muurahainenkin voi häiritä häntä. Lisäksi ovat Karhunpennut sekä Karhuvaari joista jo mainittiin. Ankronikka-sarjiksissa karhukoplan Äiti on joukon pomo.
Karhukopla ei suinkaan ole vain Ankkalinnalainen pikkukopla, vaan maailman laajuinen järjestö jossa on jäseniä mm. Sveitsistä, Arabiasta, Meksikosta, Sorsavaarassa ja Havajilta. Huom. Karhukoplaan kuuluu myös neroja kuten 176-I, 176-Äo761 ja 176-nero. Barksin tarinassa Karhukoplan kavalat konnat (Aku Ankan parhaat 30) kolmikko opiskelee vankeinhoidon koulutus- ja kasvatuskeskuksessa ainakin lääketiedettä, kemiaa ja metallurgiaa käyttääkseen oppejaan rikoksiin.
Karhukoplalaisten oikeita nimiä ei tiedetä. Kuitenkin pari poikkeusta on esiintynyt, niin että jotakuta karhukoplalaista on kutsuttu nimellä. 176-617:aa on kutsuttu nimellä Allu akkarissa 11/63 ja 176-671:tta on kutsuttu nimellä Keksi-Keijo. Kerran kuitenkin Don Rosan tarinassa Talon kokoinen vastustaja eräs karhukoplalainen on Roopen kirjastossa ja saa melkein selville oman nimensä, mutta jäi ansaan hyllyjen väliin.
Kerran Karhukoplalaiset saivat superkonnien voimat. Yksi pystyi lentämään, toinen oli väkivahva ja kolmas omisti kyvyn jäädyttää esineitä, vettä ja luoda jopa jäätä tyhjästä. Tämä tapaus johtui siitä, että Milla Magia oli tehnyt padassaan keitoksen superkonna- sarjakuvista.
Karhukoplalaiset pitävät lähes mistä tahansa ruoista, mutta tiettyjä ruokia he eivät vain pysty nielemään. Esimerkiksi 176-167:n herkkua ovat luumut.
Karhukoplan kaikki yritykset ryöstää Roopen rahat epäonnistuvat joko Roopen tehokkaiden ansojen ja oveluuden takia, joskus he taas tyrivät ihan itse. Esimerkiksi tarinassa Superkarhut he saivat supervoimat ja Roope selvisi juuri ja juuri vain koska eräs heistä aivasti väärään aikaan toinen kompastui sähkölankoihin ja 176-167:n Roope houkutteli muualle keitetyillä luumuilla.
Karhukopla on nähty vain harvoin jos lainkaan ilman naamioitainsa. Ne nähdään kokonaan paljaana eräässä vuoden 2011 Aku Ankka-lehdessä olleessa liitteessä, jossa oli 176-671:n kuva ilman naamiotansa. Kuva oli kysymyksessä, jossa kysyttiin tekeeko silmänaamiointi ihmisen tunnistamattomaksi. Tarina jossa heidät nähdään ilman naamioitansa, on Roope Ankan elämä ja teot-kirjassa jossa varjo peittää 1800-luvulla Roopen kiusana olleiden karhukoplalaisten ja Kivisyömmi Karhulan silmät naamioiden tavoin. Syynä naamioitumiseen oli se, että heillä kaikilla oli jo mittava rikosrekisteri.
