Keno Don Hugo Rosa syntyi 29.6.1951 Kentuckyn Louisvillessä, Yhdysvalloissa, eli samana vuonna kuin Aku Ankka -lehti alkoi ilmestyä Suomessa. Hänen alkuperäiseksi ammatikseen olisi pitänyt tulla rakennusinsinööri, mutta toisin kävi. Siitä, että hän oli opiskellut insinöörin toimia, oli myöhemmin hyötyä esimerkiksi tarinassa Talon kokoinen vastustaja. Hän alkoi piirtää ankka-sarjoja vuodesta 1987, joista Suomessa ensimmäinen julkaisu oli Aku Ankan numerossa 1/1990 sekä ainakin Aku Ankan parhaat-julkaisuissa ilmestynyt "Jos metsään haluat mennä nyt...".
Rosan perheeseen kuuluvat isä Hugo Rosa, äiti Chilistina Titianon sekä 11 vuotta vanhempi isosisko Diana Rosa. Rosan isosiskon Dianan sarjakuvakeräilyharrastus antoi jalansijaa pikkuveljen jo niin vahvalle piirtohimolle, ja Carl Barksin Ankka-tarinoiden innoittamana "pikku-Donin" mielessä alkoi kypsyä ajatus omasta Ankka-tarinasta. Hän teki ensimmäisen oman tarinansa, Auringon pojan (The Son of the Sun), kuitenkin vasta vuonna 1987.
Vaikka hän onkin erittäin taitava piirtämään ja muutenkin kovin lahjakas hän on erittäin vaativa.
Don Rosa on tällä hetkellä maailman suosituin disneypiirtäjä ja -käsikirjoittaja. Hänen tarinansa ovat yleensä runsaalla huumorilla höystettyjä ja hänen piirtämänsä kuvat ovat äärimmäisen tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Rosa tutkii huolella etukäteen paikat, minne ankat ovat matkalla, ja näin ollen tarinoiden ulkomuoto on lähellä todellisuutta. Rosa keksii tarinoidensa juonet itse, mutta poikkeuksena on Unelmoiden läpi elämän (The Dream of a Lifetime), johon Rosa sai juttuidean ranskalaiselta ankkafanilta, sekä muutama pienimuotoisempi tarina. Kyseinen ankkafani halusi pysyä nimettömänä ja palkkioksi ideasta hän pyysi vain, että Rosa piilottaa hänen nimikirjaimensa tarinan aloitusruutuun! VAROITUS: ÄLÄ LUE TÄTÄ JOS HALUAT ITSE LÖYTÄÄ NIMIKIRJAIMET! 3 Nimikirjainta löytyvät lampuista, jotka roikkuvat Saluuna Rivollin katolta.
Rosa tekee yleensä Roope Ankka-aiheisia tarinoita. Rosa on sanonut inhoavansa Mikki Hiirtä ja pitävänsä Mikkiä mielenkiinnottomana hahmona, eikä hän siksi aio koskaan piirtää Mikki Hiiri -tarinaa. Rosan tapana onkin pilailla hahmon kustannuksella sijoittamalla Mikkiä muistuttava objekti tai kuvio tarinan taustalle, usein nöyryyttäviin paikkoihin kuten norsun jalanpohjaan tarinassa Transvaalin tuittupää. Myöskään Hessu Hopoa hän ei ole koskaan piirtänyt (paitsi luonnoksena). Silti Roope-setä -lehden toimitus pyysi Don Rosaa piirtämään Mikin, Akun ja Roopen samaan kuvaan lehden kanteen. Hänen tarinansa keskittyvät yleensä kuvaamaan 1950-luvun miljöötä, eli aika on kuin pysähtynyt hänen tarinoissaan tälle aikakaudelle. Hän ei myöskään ole piirtänyt Touhoa muuten kuin Aku Ankan sukupuuhun, jonka voit löytää mm. Roope Ankan Elämä ja Teot kirjasta.
Koska Rosa varttui lapsuutensa ja nuoruutensa lukemalla Carl Barksin tarinoita, hänestä tuli Barksin suuri ihailija. Erityisesti ensimmäisissä Disney-sarjakuvissaan Rosa otti mallia Barksin piirroksista ja piirrostyylistä. Jo näissä tarinoissa voi huomata lukuisia viittauksia Barksin klassisiin tarinoihin, kuten Rosan ensimmäisessä Ankka-tarinassa Auringon pojassa (The Son of the Sun) esiintyvät Roope Ankan löytämiin aarteisiin kuuluvat arvoesineet, Barksin klassikkoseikkailussa Kulmikkaat munat (Lost in the Andes) nähdyn vanhan vikunjanmetsästäjän cameo-rooli ja muut vastaavanlaiset yksityiskohdat. Barksin täydentäjänä eli hän on luonut jatko-osia Barksin klassisiin seikkailuihin. Mainittavin näistä jatko-osista on Roopen elämänkerta, joka pohjautuu täysin Barksin tarinoissaan antamiin tiedonmurusiin Roopen nuoruudesta ja myös oikeaan historiaan. Rosalla on myös tapana piilottaa tarinoidensa alkukuviin ja lehtien/kovakantistensa kansikuviin teksti D.U.C.K eli "Dedicated to Unca Carl from Keno" suomeksi "Omistettu Carl-sedälle Kenolta". Tätä tekstiä ei ole yleensä mitenkään helppo löytää. Se voi olla missä ja minkälainen vain sekä miten päin tahansa, joistakin sarjoista se on tosin poistettu kokonaan ja ensimmäisissä sarjoissa se voi olla missä vain ruudussa. Rosan tyyliin kuuluvat myös lainaukset esim. elokuvista.
Ennen Aku Ankka -sarjakuvia Rosa piirsi kollegansa lehteen, The Kentucky Kerneliin, The Pertwillaby Papers -nimistä seikkailusarjakuvaa, joka sai jatkoa paikallisessa sanomalehdessä julkaistusta The Adventures of Captain Kentucky -sarjakuvasta. Rosan Ankka-sarja Nokanneulan tapaus (Incident of the McDuck Tower) on lähes suora kopio hänen lehteen tekemästä sarjastaan.
Don Rosasta kaavaillaan Carl Barksin manttelinperijää. Don Rosan tunnetuimpina tarinoina pidetään Mustaa Ritaria ja Kolmea Cabarelloa, sekä Kirjettä Kotoa. Rosa on myös käsikirjoittanut Ankronikka -sarjaa.
Vuoden 2002 heinäkuussa Rosa meni lakkoon vastalauseena hänen saamalleen mitättömälle korvaukselle kaikista uudelleenjulkaisuista. Joulukuussa samana vuonna he pääsivät sopuun palkkioista. Tällöin Rosa ilmoitti voivansa jatkaa ainakin muutaman vuoden tarinoiden ja kuvitusten tekoa. Nykyinen lopettamispäätös on hänen mukaansa kuitenkin pysyvä.
Rosa ei ole tehnyt uusia tarinoita vuoden 2005 jälkeen, ja kesäkuussa 2008 hän ilmoitti vetäytyvänsä eläkkeelle. Syiksi Rosa kertoi palkkakiistansa Egmontin kanssa, alituiset tekijänoikeus- ja lisenssimaksuongelmat sekä silmäsairautensa. Hänen viimeiseksi julkaistuksi tarinakseen jäi The Prisoner of the White Agony Creek (suom. White Agony Creekin vanki). Monet ankkafanit järkyttyivät tästä tiedosta.
Don Rosan nykyiseen sarjakuvatuotantoon kuuluvat muun muassa 127 Pertwillaby Papers -episodia, 150 Captain Kentucky -episodia, vajaat sata yhteensä noin 1500 sivua kattavaa Disney-tarinaa, sekä lukuisat kansi- ja pin-up-piirrokset. Hänen tuotantoaan on julkaistu ainakin 23 maassa: Alankomaissa, Brasiliassa, Egyptissä, Espanjassa, Indonesiassa, Islannissa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Kiinassa, Kolumbiassa, Kreikassa, Latviassa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa, Tanskassa, Taekissä, Virossa ja Yhdysvalloissa. 2000-luvulla sivumäärä on laskenut reilusti 1990-luvulta, jolloin Rosa piirsi sivumäärällisesti eniten. Tarinoiden sivumäärien keskiarvo on noussut 1980-luvun noin kymmenen sivun tarinoista nykyisiin keskimäärältään jopa yli 20 sivun tarinoihin. Yleensä Disney-piirtäjät käyttävät sivua kohti noin kahdeksan ruutua, mutta Rosalla on tapana käyttää jopa 10 -12 ruutua. Tämä johtuu siitä, että Rosan on yleensä lupa käyttää tarinoihinsa vain noin 25-30 sivua, mutta hänen suunnitelmansa ovat yleensä huomattavasti pidempiä. Niinpä hänen täytyy mahduttaa yhdelle sivulle mahdollisimman paljon. Rosa on harvoja Disney-piirtäjiä, jotka sekä käsikirjoittavat että piirtävät tarinansa. Hän on kuitenkin aikaisemmin tehnyt yhteen Ankronikka-tarinaan pelkän käsikirjoituksen, sekä Oberonille työskennellessään piirtänyt muutamia muiden käsikirjoittajien tarinoita.
Palkinnot:
- Sproing (Norja, 1991) paras ulkomaalainen sarjakuva Takaisin Xanaduun (Return to Xanadu)
- Yambo (Italia, 1995) paras sarjakuvataiteilija
- Eisner (Yhdysvallat, 1995) paras sarjatarina Roope Ankan elämä ja teot (The Life and Times of Scrooge McDuck)
- Eisner (Yhdysvallat, 1997) paras huumorisarjakuvien piirtäjä-käsikirjoittaja
- Adamson (Ruotsi, 1999) paras ulkomaalainen sarjakuvataiteilija
D.U.C.K-omistukset
D.U.C.K. on akronyymi, jonka Rosa on piilottanut lähes jokaiseen piirtämäänsä Disney-tarinaan ja yhden sivun kuvaan aina ensimmäisestä tarinasta lähtien. Se on omistus Carl Barksille ja tarkoittaa Dedicated to Unca Carl from Keno eli Omistettu Carl-sedälle Kenolta.
Aluksi Rosa kirjoitti omistuksen ruudun alakulmaan, mutta toimittajat pitivät sitä signeerauksena, minkä vuoksi se jouduttiin poistamaan. Niinpä Rosa alkoi huolellisesti piilottaa omistukset kuviin, jotteivät julkaisijat löytäisi niitä. Myöhemmin Rosa kertoi omistuksestaan toimittajille, eivätkä he enää poistaneet sitä.
Kahdessa ensimmäisessä Rosan Disney-tarinassa omistus sijaitsee viimeisessä ruudussa, mutta siitä lähtien Rosa on piilottanut omistuksen tarinan aloitusruutuun, paitsi tarinoissa Onnesta turtana (Oolated Luck), jossa se sijaitsee viidennessä ruudussa, Lumikenttien kimallus (Last Sled to Dawson), jossa se on toisessa ruudussa ja Tyylittä taaplaten (Metaphorically spanking), jossa se sijaitsee tarinan kolmannessa ruudussa. Rosa piilottaa omistuksensa yleensä myös tarinoiden kansikuviin. Silloin tällöin Rosa itse unohtaa piilottaa omistuksen, tai se katoaa väritysvaiheessa. Mutta lopulta Keno päätti lopettaa ankkoje piirtämisen, koska hänen pääpomonsa oli kinastellut hänen kanssaan palkasta. Keno tahtoi 30% palkkaa enemmän, mutta pomo sanoi että: "Jokaisella on sama palkka, Keno". Lopulta Keno sanoi: "Olen tehnyt näin mahtavia ankkoja ja varjostuksia. Jos en saa, lähden eläkkeelle ja lopetan piirtämisen". Suomessa fanit pettyivät.
Muut yksityiskohdat: Don Rosa on myös piilottanut teoksiinsa Mikki Hiiren kuvia. Esimerkiksi Roope Ankan elämä ja teot-kirjassa tarinoiden lopussa olevassa Näin syntyi-osiossa Päättömissä yksityiskohdissa kerrotaan mistä Mikki Hiiren löytää. Mikki Hiiri on piilotettu kirjassa Roope Ankan elämä ja teot 1 tarinoihin Kuparikukkulan kuningas, Transvaalin tuittupää ja Uniajan urho. Mikin olinpaikka lukee kohdassa Hiirenloukku.
Teokset:
Kadonneen kirjaston vartijat (1995),
Roope Ankan elämä ja teot (1997, alkuperäisversio),
Sammon salaisuus (1999),
Temppeliherrojen kätketty kruunu (2001),
Kymmenen avataran aarre (2003),
Musta Ritari (2005),
Roope Ankan elämä ja teot (2007, uudistettu painos),
Roope Ankan elämä ja teot 2 (2007),
Kolmen caballeron paluu (2009)
Pako kielletystä laaksosta (2010)
Mikki Hiiri on esiintynyt vain yhdessä Don Rosan tarinassa The Star-Struck Duck 1989, mutta sekin vain luonnosteltiin. Syy siihen oli se, että tarina oli "liian kaupallinen".
Pisin sarja: Kirje kotoa(36 sivua)
Lyhyin sarja: Monia yksi-sivuisia, kuten Onni, jonka annoin pois ja Karhukoplanloukku.
Ensimmäinen Egmontille tehty sarja: Mestaripuutarhuri.
Ensimmäinen suomessa julkaistu sarja: Jos metsään haluat mennä nyt...
Ensimmäinen sarja: Auringon poika.
Viimeinen sarja: White Agony Creekin vanki.
