Teppo Tulppu asustaa Ankkalinnassa Aku Ankan naapurissa. Hahmo on esiintynyt myös mm. nimellä herra Muristo.

Tulpulla on useimmissa sarjoissa tumma tukka ja tuuheat kulmakarvat. Muita tuntomerkkejä ovat punainen (neule)paita ja tummat housut.

Tulppu esiintyi ensimmäisen kerran Carl Barksin sarjassa Hyvien tekojen päivä (Good Deeds) vuonna 1943. Joissain tarinoissa Tulppu majailee saman katon alla yhdessä äitinsä kanssa. Tepon veljenpoika Tommi esiintyy sarjassa Naurettavat naapurit (Ankantekijät 6), ja veljentytär Terttu puolestaan tavattiin sarjassa Mallinaapuri (Aku Ankka 36/2016).

Herkästi raivostuvasta luonteestaan huolimatta Teppo Tulppu on äärimmäisen suuri lintujen ystävä ja nauttii puutarhansa hoitamisesta. Hänen postimerkkikokoelmansa on kokenut kovia kahakoissa Akun kanssa. Tulpun on kerrottu työskennelleen mm. pitopalvelussa, TV-sarjan käsikirjoittajana, putkimiehenä sekä hammastikkutehtaassa.

Aku ja Tulppu kiistelevät jatkuvasti. Yleensä heidän tappelunsa alkavat jostain pikkuasiasta ja päättyvät jonkinlaiseen katastrofiin, esimerkiksi siihen, että kaksikon kotitalot tuhoutuvat molempien osapuolten mitä erilaisimpien "aseiden", kuten  robottien tai haisunäätien voimasta.

Teppo Tulppu muilla kielillä:

Englanniksi Mr. Jones
Ruotsiksi Olsson
Italiaksi Jones
Ranskaksi Lagrogne
Tanskaksi Knahrvorn
Hollanniksi Bolderbast
 

Aku Ankka, José Carioca ja Panchito Pistoles kutsuvat "tiimiään" kolmeksi caballeroksi. toisaalta Panchito kutsuu Akua Aguelloksi ja José Aquelliksi.

"Kolme caballeroa" onkin aika osuva nimi heille, sillä nämä kolme rämäpäätä osaavat todellakin hankkiutua hankaluuksiin ja ennen kaikkea selviytyä niistä.

Panchito, José ja Aku ovat hyviä ystäviä, joilla on kaikilla yhteistä, esimerkiksi rahaongelmat. He asuvat kaikki kaukana toisistaan: José asuu Brasiliassa, Aku Calisotan osavaltiossa Ankkalinnassa ja Panchito taas Meksikossa Chihuahuassa. José ja Panchito pitävät Akua vähintäänkin veroisinaan toisin kuin useimmat ankkalinnalaiset. Kaikki kolme, Aku, Panchito ja José pitävät seikkailuista yleensäkin jännityksestä.

Panchito Pistoles: Panchito on kukko, jolla on hevonen. Hänen hevosensa nimi on Señor Martinez. Ehkä tunnetuimmat Aku Ankka -lehden tarinat, joissa Panchito esiintyy, ovat Don Rosan "Kolmen caballeron paluu" ja "Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa", joissa Panchito kutsuu Akua Aguelloksi. Panchiton tähdittämiä sarjoja julkaistaan Suomessa pääasiallisesti Aku Ankka Ekstrassa.

José Carioca: José on brasilialainen papukaija. José esiintyi ensimmäistä kertaa elokuvassa Saludos Amigos vuonna 1942 ja toisen kerran elokuvassa Kolme caballeroa vuonna 1944. José Cariocan ystäviä ovat  Akun ja Panchiton lisäksi myös Nestor ja Pedro, jotka tavataan Josén tavoin tuon tuosta Aku Ankka Ekstra -lehdessä. José Carioca tunnetaan Brasiliassa tavallisesti nimellä Zé Carioca. José ei voi vastustaa Rosabellaa, Rositaa ja muita söpöliinejä. Brasiliassa Josè Carioca on suosittu sarjakuvahahmo. Vuonna 1989 julkaistu Aku Ankan taskukirjan erikoisnumero José Carioca on omistettu José Carioca -sarjakuville.

Aku Ankka: Akun kaikki tunnemmekin jo. Hän on ankkalinnan kenties epäonnisin kaveri, jolla on huollettavanaan kolme sisarenpoikaa, Tupu, Hupu ja Lupu, sekä vielä koira ja toisinaan jopa kissa. Akun tyttöystävä on Iines Ankka. Aku on äkkipikainen, riidanhaluinen ja epäonninen.

Aku Ankan suku tulee kolmesta suvusta: Ankanpään suvusta, MacAnkan Klaanin suvusta ja Ankkojen suvusta.

Hannu Hanhi on esimerkiksi sukua Aku Ankan kanssa tällä tavalla: Aku Ankka on Hortensia MacAnkan ja Aaron Ankan lapsi, Aaron Ankka on Kaino-Vieno Ankan (Mummo Ankan) ja Hepsu Ankan lapsi, Hepsu ja Kaino-Vieno saivat myös kaksi muuta lasta, Unto Ankan ja Dora Ankan. Sitten Dora Ankka ja Hjalmar Hanhi saivat lapsen, Hannu Hanhen.

Kaino-Vieno ankka (Mummo Ankka) on taas Julle Ankanpään lapsenlapsi, Kaino-Vieno Ankka (Mummo Ankka) on Olga Ankanpään ja Kornelius Ankanpään lapsi. Kaino-Vienolla on myös veli nimeltä Konrad Ankanpää. Hän meni naimisiin Gerda Hanhen kanssa. He saivat lapsen nimeltä Hanna Hanhi. Gerda Hanhella oli myös toinen lapsi Serkku Kiljuhanhi. Hanna Hanhi ja Martti Hanhi saivat lapsen ja nimesivät hänet Hansu Hanheksi.

Palataanpa ankkojen sukuun. Kaino-Vieno Ankan (Mummo Ankan) lapsi, Unto Ankka meni naimisiin Aino Ankan kanssa. He saivat kaksi lasta Touho Ankan ja Sisuvius Ankan.

Sitten MacAnkan klaanin suku. Sekin polveutuu kahdesta suvusta, muuta pian yhtyy: Ensimmäiset suvut olivat Kananjalan suku ja tietysti MacAnkan suku. Kananjalan suvusta oli ensimmäinen Ritari Kananjalka. MacAnkan suvusta ensimmäinen oli Sir Rahakas MacAnkka. Lordi Ohrapää Kananjalka muutti heti sukunsa nimeksi MacAnkka. Lordi Ohrapää MacAnkka sai lapsen Sir Mahakas MacAnkan, Sir Rahakas MacAnkka sai lapsen nimeltä Julius MacAnkka. Sir Mahakkaan lapsi oli Joonas MacAnkka. Oli myös Malcolm MacAnkka, mutta hänellä ei ollut lapsia. Richard Ankanmielellä hänellä oli yksi lapsi, Molli Mac Ankka, joka aikoinaan meni naimisiin Kalle Ankanpään kanssa. He saivat lapsia; Fergus MacAnkka, Jake MacAnkka ja Angus Hiidenkirnu MacAnkka. Fergus MacAnkka ja Lauha MacAnkka saivat lapsia; Matida MacAnkka, Roope MacAnkka ja Hortensia MacAnkka. Ja niin kuin alussa sanottiin, niin Hortensia MacAnkka ja Aaron Ankka saivat kaksi lasta; Della Ankka ja Aku Ankka. Della ja (etunimi tuntematon) Ankka ovat Tupun, Hupun ja Lupun isä ja äiti.

Oletko kiinnostunut Ankkain suvun juhlakirjasta? Voit tilata sen Aku Ankan kaupasta.

Iines Ankka on Aku Ankan tyttöystävä, mutta koska kummankaan luonteenlaatu ei varsinaisesti ole tasaisimmasta päästä, syntyy sydänkäpysten välille tuon tuosta pieniä kahnauksia.

Akun lisäksi Iines nähdään toisinaan myös Hannu Hanhen seurassa - ensimmäiseksi mainitun suureksi harmiksi. Varsin usein tosin Iines kyllästyy myös kumpaiseenkin serkukseen, nämä kun eivät millään osaa olla kiistelemättä.

Iineksen luona vierailee toisinaan kolme siskontyttöä: Leenu, Liinu ja Tiinu. Muista Iineksen sukulaisista sarjakuvissa on nähty myös tämän äiti tarinassa Hankalat kirjeet (mm. AA 26/2012).

Iines kuuluu Ankkalinnan naisyhdistykseen ja on monena vuonna häärännyt koko järjestön puheenjohtajana. Iines on työskennellyt myös pukusuunnittelijana, kirjastossa ja Roopen sihteerinä. Iines työskentelee myös ATP:lle. Iines asuu muiden tapaan Ankkalinnassa.

Suomalaisessa nimipäiväkalenterissa Iineksen nimipäivä on 29.8.

Iines teki ensiesiintymisensä sarjakuvissa maailmalla vuonna 1940 Yhdysvalloissa Bob Karpin käsikirjoittamassa ja Al Taliaferron piirtämässä sanomalehtistripissä. Kuitenkin hieman aiemmin Iines oli ehtinyt näyttäytyä piirrosfilmissä Mr. Duck Steps Out.

Iineksen tuntomerkit: Iineksellä on päässään vaaleanpunainen rusetti ja päällään hänellä on musta- vaaleanpunainen paita ja korkokengät.

Iineksellä on myös toinen minä kuten Akulla. Iineksen alter ego on nimeltään Viitatar, joka on aiemmin tunnettu myös nimellä Naistaikaviitta. Supersankarirooliin Iines astui ystävänsä Hanhikki Hanhen avustamana sarjassa Taikaviitta saa vastustajan (Aku Ankan taskukirja 56).
 

Kulta-Into Pii (engl. Flintheart Glomgold) on sarjakuvataiteilija Carl Barksin vuonna 1956 luoma fiktiivinen hahmo, joka asustaa Disneyn sarjakuvamaailmassa ja kilpailee jatkuvasti Roope Ankan kanssa maailman rikkaimman tittelistä.

Pii on Karhukoplan ja Milla Magian ohella yksi Roopen kolmesta päävastustajasta. Hänet on toisinaan sotkettu Kroisos Pennoseen, yleensä Yhdysvalloissa, jossa ankkatarinat eivät ole yhtä tunnettuja ja suosittuja kuin Euroopassa.

Kulta-Into esitetään viekkaana ja kunnianhimoisena liikemiehenä, jolla on samoja ominaisuuksia kuin Roopella, mutta kilpailijastaan poiketen hän ei kaihda rikollisia keinoja saavuttaakseen päämääränsä. Hän on lukuisia kertoja yrittänyt jopa päästää Roopen sukulaisineen päiviltä ja onkin tästä syystä yksi visukintun vaarallisimmista vihollisista. Useimmista Roopen vastustajista poiketen Kulta-Into ei ole kiinnostunut Roopen suuresta omaisuudesta, vaan hän haluaa nähdä kilpailijansa tuhon ja täten saavuttaa maailman rikkaimman aseman.

Carl Barksin tarinoissa

Kulta-Into Piin ensiesiintyminen tapahtui Carl Barksin piirtämässä ja käsikirjoittamassa tarinassa Maailman toiseksi rikkain ankka (mm. Aku Ankka 15/1993) (The Second-Richest Duck), joka on Suomessa julkaistu myös nimellä Roope-setä vaikeuksissa. Tarinan alussa Roope Ankka saa selville, että muuan afrikkalaismiljardööri on julistautunut maailman rikkaimmaksi henkilöksi. Roope matkustaa Etelä-Afrikkaan selvittääkseen asian ja tapaa Kulta-Innon, joka väittää olevansa Roopeakin vauraampi. Koska Roopen ja Kulta-Innon väliselle väittelylle ei näy loppua ja heidän omaisuutensa vaikuttavat yhtä suurilta, miljardöörit päättävät järjestää kilpailun, jonka voittaja saa laillisesti itselleen maailman rikkaimman miehen tittelin. Tämän jälkeen tarina seuraa Roopen ja Kulta-Innon kilpailua, kun he pyörittävät omaa purjelankakeräänsä pitkin Afrikan tasankoja ja samalla yrittävät jatkuvasti pysäyttää vastapuolen etenemisen. Sittemmin Barks huomasi Kulta-Innon luomat mahdollisuudet tarinoissaan ja päätti käyttää hahmoa toistamiseen.

Kulta-Into teki paluun vuonna 1959 ilmestyneessä tarinassa Kova ottelu (The Money Champ) (mm. AA 20-21/1961), jossa hän haastaa Roopen uuteen kilpailuun. Edellisestä tarinasta poiketen kilpailu sijoittuukin Roopen kotiseudulle Ankkalinnaan. Tarinassa Roope ja Kulta-Into myyvät kaikki öljylähteensä, kaivoksensa ja muun omaisuutensa, minkä jälkeen he kasaavat rahavaransa yhdeksi suureksi vuoreksi nähdäkseen kumman kasa on korkeampi.

Barks käytti Kulta-Intoa kolmannen ja viimeisen kerran vuoden 1966 tarinassa Afäärisafari (So Far and No Safari), joka on Suomessa julkaistu myös nimellä Kultakaivoksen tarina. Afäärisafari oli yksi Barksin uran viimeisimpiä kertomuksia, ja siinä Kulta-Into esitettiin paljon synkempänä hahmona kuin kahdessa aiemmassa esiintymisessään. Tarinassa Roope suunnittelee matkustavansa Afrikkaan ostaakseen ehtyneen Kaffir de Gaffir -kultakaivoksen, sillä hän uskoo kaivoksessa olevan yhä kultaa. Kulta-Innolla on kuitenkin samat suunnitelmat kaivoksen suhteen.

Barksin tarinoiden mukaan Kulta-Into Pii on kotoisin Etelä-Afrikasta, ja Roopen tavoin hän aloitti tyhjästä ja ansaitsi omaisuutensa olemalla "ahkeraakin ahkerampi ja ovelaakin ovelampi". Roopesta poiketen Pii kuitenkin käytti epärehellisiä keinoja omaisuutensa kasvattamiseksi. Roopen tavoin Kulta-Innolla on rahasäiliö, mutta siinä on kaksi huomattavaa eroa verrattuna kilpailijansa säiliöön: Piin säiliössä on kuvattuna dollarin sijasta punta; ja siinä missä Roopen säiliö sijaitsee keskellä Ankkalinnan suurkaupunkia, Kulta-Innon rahasäiliö on Limpopon laaksossa luonnon ja villieläinten ympäröimänä. Toisinaan ahne ja jopa häijy Roope kykenee myötätuntoon ja hyväntahtoisuuteen, mutta Pii on aina luonteeltaan julma, säälimätön ja häikäilemätön. Hänellä ei vaikuta olevan perhettä eikä edes ystäviä, mikä voisikin selittää hänen tylyn käytöksensä. Kulta-Into elää kilpailijaansa ylellisemmin: hänellä on esimerkiksi palvelijoita ja komea kartano (Roope ei tuhlaa rahojaan tällaiseen "turhuuteen"). Häntä on monesti kuvailtu eräänlaiseksi Roopen "pimeäksi puoleksi" ja "pahaksi kaksoisolennoksi".

Sukulaiset

Eräässä Barksin tarinassa Kulta-Into Pii paljastaa syyn siihen, miksi hän yrittää jatkuvasti olla Roopea rikkaampi, parempi ja yleensä maailman rikkain mies: erään kisan aikana hän kertoo tuhonneensa äitiparkansa rakkaimman unelman ryhtymällä rikolliseksi, ja että oli tehnyt sen vain päästäkseen rikkaimmaksi maailmassa.

Don Rosan tarinoissa

Kulta-Into Piillä on huomattava rooli Don Rosan tarinoissa, jotka sisältävät lukuisia viittauksia Barksin klassikkokertomuksiin. Kulta-Into nähtiin jo Rosan kaikkien aikojen ensimmäisessä ankkatarinassa, Auringon pojassa (The Son of the Sun) vuodelta 1987. Tarinan alussa Kulta-Into ilmestyy Ankallismuseoon, johon Roope on vienyt Barksin tarinoissa löytämiään aarteita museonäyttelyä varten. Hän pilkkaa Roopea ja toteaa, ettei hänen tarvinnut "alentua" etsimään arvoesineitä luolista ja muinaisista temppeleistä, mutta samalla hän väittää olevansa kilpailijaansa etevämpi aarteenmetsästäjä. Pian tämän jälkeen Roope pääsee myyttisen inkakuningas Manco Capacin temppelin, ja sen kätkemien kulta-aarteiden jäljille. Kulta-Into kuitenkin salakuuntelee temppelistä kertovaa keskustelua ja matkustaa Etelä-Amerikkaan löytääkseen temppelin ensimmäisenä.

Kulta-Innon luultavasti merkittävin esiintyminen Rosan tarinoissa on Roope Ankan elämä ja teot -sarjakuva-albumin kuudennessa osassa, Transvaalin tuittupäässä (The Terror of the Transvaal), joka sijoittuu vuosien 1886–1889 välille. Siinä nuori Kulta-Into, joka on jo luisunut epärehellisten keinojen pariin, kohtaa nuoren Roopen. On maininnan arvoista, ettei Roope saa selville Kulta-Into Piin nimeä Transvaalin tuittupäässä, sillä Maailman toiseksi rikkaimmassa ankassa hän ei vielä tunne tätä nimeltä, vaikka ensiesiintymisessään Kulta-Into itse vaikuttaakin tavanneen kilpailijansa aiemminkin.

Rosa suunnitteli alun perin käyttävänsä Kulta-Into Piitä myös Roope Ankan elämä ja teot -kirjan yhdennessätoista luvussa, Maailman rikkaimmassa ankassa, mutta lopulta hän hylkäsi idean. Tästä huolimatta Kulta-Into nähtiin kyseisen tarinan varhaisen käsikirjoitusversion kohtauksessa, joka sijoittui vuoteen 1906. Tässäkään tilanteessa Roopelle ei paljasteta Kulta-Into Piin nimeä.

Rosan tarinoissa Kulta-Into on vähintäänkin yhtä ilkeä ja kiero kuin Barksin tarinoissa, esimerkiksi Eldoradon viimeisessä valtiaassa (The Last Lord of Eldorado) hän vyöryttää valtaisan kivenjärkäleen alas syöstäkseen Roopen kuorma-auton syvään rotkoon.

Muissa tarinoissa

Muutkin ankkataiteilijat kuin Barks ja Rosa ovat käyttäneet Kulta-Into Piitä, mutta heidän tarinoissaan hahmo ei ole yleensä samanlaiselle ilkeyden asteelle. Koska miltei jokaisella ankkapiirtäjällä ja -käsikirjoittajalla on oma näkemyksensä Roopen menneisyydestä, on olemassa eurooppalaisia tarinoita, joiden mukaan Roope ja Kulta-Into olivat alun perin ystävyksiä ja rikastuivat yhdessä Klondiken kultaryntäyksessä. Monissa tarinoissa Kulta-Into asustaa Ankkalinnassa ja on Miljardööriklubin jäsen. Aku Ankka -lehden antaman selityksen mukaan Kulta-Into toisinaan asustaa Yhdysvalloissa voidakseen tarkkailla Roopen liikeimperiumin kehittymistä.

Piirretyissä

1980-luvun loppupuolen suosituimpiin piirrossarjoihin kuulunut Ankronikka pohjautui pitkälti Barksin luomiin tarinoihin ja hahmoihin, joten myös Kulta-Into esiintyi siinä. Ankronikan suomenkielisessä versiossa äänen Kulta-Intolle antoi näyttelijä Risto Aaltonen. Koska Etelä-Afrikka oli sarjan ilmestymisen aikoihin poliittisesti arka paikka ja Disney-yhtiö halusi välttää viittauksia apartheidiin, Kulta-Innosta tehtiinkin Roopen tavoin syntyperältään skotlantilainen. Hänen skotlantilaisuutta korostetaan sillä, että hän pukeutuu kilttiin ja puhuu voimakkaalla skottilaisella aksentilla. Sarjassa hän pyrkii hävittämään Roopen omaisuuden. Usein hän värvää Karhukoplan kätyrikseen suorittamaan erilaisia Roopea vastaan suunnattuja rikollisia tehtäviä. Kulta-Into myös tekee cameo-roolin eräässä Varjoankan jaksossa.

Kulta-Into Pii eri kielillä

    Englanniksi: Flintheart Glomgold
    Espanjaksi: Gilberto Oro, Mac Money, Doroteo Empedernido
    Hollanniksi: Govert Goudglans
    Italiaksi: Cuordipietra Famedoro
    Kreikaksi: Εξηνταβελόνης
    Luxemburgiksi: Mac Moneysac
    Norjaksi: Gulbrand Gråstein
    Ranskaksi: Gripsou prénom Archibald
    Ruotsiksi: Guld-Ivar Flinthjärta
    Saksaksi: Mac Moneysac
    Tanskaksi: Guld-Iver Flintesten