MacAnkan klaani (engl. Clan McDuck) on skotlantilainen klaani, jonka viimeinen miespuolinen jäsen on Roope Ankka (engl. Scrooge McDuck).

Aku Ankka on klaanin jälkeläinen äitinsä Hortensia MacAnkan, Roopen sisaren, kautta. MacAnkkojen sukulinna Ankkapurha sijaitsee Skotlannin Ylämailla Rannochin nummella, liki Ankantaan kylää. Vaikka Roope mainitaan MacAnkaksi jo hänen esiintyessään ensi kertaa Carl Barksin tarinassa Joulu Karhuvuorella (1947), nousi hänen skotlantilainen sukutaustansa laajemmin esille vasta puoli vuotta myöhemmin julkaistussa tarinassa Vanhan linnan salaisuus (1948), jossa Roope matkasi Akun, Tupun, Hupun ja Lupun kanssa Skotlantiin etsimään sukulinnaansa kätkettyä aarretta. Barks palasi Roopen sukuhistoriaan vielä muutamassa myöhemmässä sarjassaan, huomattavimpana näistä kenties Vaskervillen koira (1960).

Barksin jälkeen MacAnkan klaania on tarinoissaan kehittänyt edelleen eritoten Don Rosa. Hänen kirjoittamassaan Roopen elämäkerrassa on runsaasti viitteitä MacAnkkojen menneisyydestä. Kirjasta tosin karsittiin suurimmalti osin pois Rosan siihen alun perin suunnittelema seitsensivuinen johdanto klaanin historiasta.

Vaskervillet ovat MacAnkkojen vihollisia. He ovat aina halunneet haltuunsa Ankkapurhan.
MacAnkkain klaani asettui aikanaan paikalle, johon he rakensivat Ankkapurhan linnan. Seutu oli julmaa ja Fergus MacAnkan mukaan vain MacAnkoilla riitti sisua sen kesyttämiseen.

Klaani pakeni asuinseudultaan 1600-luvulla, sillä Paholaishurtta ilmestyi pelottelemaan heitä. MacAnkkojen keihäät tai muut aseet eivät vahingoittaneet sitä, joten kauhistuneet MacAnkat jättivät kotinsa ja pakenivat. Myöhemmin (1900-luvulla) Roope Ankka sai tietää, että koira oli vain asu, jonka alle oli puettu haarniska.

MacAnkat pääsivät muuttamaan takaisin Ankkapurhan linnaan 1800-luvulla, jolloin Vaskervillet olivat vähällä saada sen haltuunsa.

Klaanin viimeiset elossa olevat jäsenet ovat Roope, Matilda ja Hortensia MacAnkka, jonka kohtalosta ei ole täyttä varmuutta, sillä hän ei ole esiintynyt tarinoissa Ankkalinnasta lähdettyään. Myös Aku Ankka on läheistä sukua klaanille, sillä hän on Hortensia MacAnkan ja Aaron Ankan lapsi.

Roope Ankan englanninkielinen nimi on Scrooge McDuck. Suomessa McDuck (eli MacAnkka) on jätetty pois ja tilalle on tullut vain Ankka.

Roope Ankan isoisä on suomennettu Kalle Ankanpääksi, vaikka Don Rosan alkuperäisessä sukupuussa hänen nimekseen mainitaan Dingus McDuck eli todellisuudessa hänkin on ehta MacAnkka.

Luettelo MacAnkan suvun hahmoista

Sir Rahakas MacAnkka

Sir Mahakas MacAnkka

Ritari Kananjalka

Lordi Ohrapää MacAnkka

Julius MacAnkka

Malcom MacAnkka

Rikhard Ankanmieli

Joonas MacAnkka

Molli MacAnkka

Kalle Ankanpää

Fergus MacAnkka

Lauha MacAnkka

Jake MacAnkka

Angus "Hiidenkirnu" MacAnkka

Roope Ankka

Hortensia MacAnkka

Matilda MacAnkka

Ensilantti, tunnettu myös Onnenlanttina tai Onnenmarkkana, on Roopen omaisuuden perusta, vaikka Roope ei sitä myönnäkään. Nimensä mukaan ensilantti on Roopen ensimmäinen ansaittu raha, joka on hänen rakkain roponsa.

Roopen sanojen mukaan ensilantti innosti häntä keräämään lisää lajitovereitaan. Ensilantti on "Roopen rakas". Roope piitää siitä todella paljon, eikä halua siitä luopua. Roope myös tunnistaa sen vaikkapa tuhansien saman näköisten kolikoiden joukosta.

Don Rosan mukaan Roope ansaitsi lanttinsa 10-vuotiaana Glasgowissa kenkiä kiillottamalla. "Vanha Ruupertti" -niminen ojankaivaja oli Roopen ensimmäinen asiakas. Väsynyt Roope ei rankan kengänkiillotusurakkansa jälkeen huomannut, että raha oli amerikkalainen 10-senttinen, joka ei käynyt maksuvälineenä Glasgowssa eikä muuallakaan Skotlannissa.

Roopen isä Fergus MacAnkka oli antanut käsiinsä saamansa 10-senttisen Ruupertille ennen tapahtumia. Ferguksen mielestä Roopen kuului tulla huijatuksi, sillä vain näin Roope oppisi arvostamaan kovaa työtä ja rehellisyyttä. Roope ottikin tapauksesta opikseen. Hän myös uskoi myntin olevan enne ja päättikin pian lähteä Amerikkaan.

Don Rosan tarinassa "Ensilantin tarina" käy ilmi, että Milla oli matkannut menneisyyteen ja yrittänyt varastaa ensilantin jo silloin. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Roopen pitää saada raha takaisin, sillä raha toimii amulettina vain, jos sen on omistanut maailman rikkain ankka, ja tuolloin Roopella ei vielä ollut tuota titteliä.

Kolikon tilanne nykyään

Nykyisin Roope säilyttää lanttiaan lasikuvussa toimistossaan. Useimmiten kuvun sisällä oleva lantti on kuitenkin kopio ja oikea kolikko on Roopen silinterin valepohjan alla tai tämän punanutun taskussa.

Roopen ensilanttia uhkaavat monissa tarinoissa Milla Magia ja joskus jopa Karhukopla.

Don Rosan tarinoissa Roope on usein korjannut väitettä, jonka mukaan kyse olisi onnenlantista. Kolikko ei ole koskaan tuottanut hänelle onnea. Se on vain innostanut häntä haalimaan lisää omaisuutta. Tosin on nähty myös tarinoita, joissa Roope ensilanttinsa menetettyään on alkanut menettää koko muuta omaisuuttaan pala palalta, joten täyttä varmuutta ensilantin onnea tuottavista ominaisuuksista ei ole. Milla Magian ryöstöyrityksistä huolimatta Roopen ensilantti näyttäisi säilyvän yleensä turvassa. Milla himoitsee kolikkoa ja haluaisi sulattaa sen amuletiksi Vesuvius-tulivuoren kraaterissa, jolloin hän saisi Midaan kosketuksen. Sen jälkeen kaikki mihin hän koskee muuttuisi kullaksi. Joissain tarinoissa Millasta taas tulisi onnenlantin avulla maailman mahtavin noita.

Roope ei tahdo, että Ensilanttia kutsutaan Onnenlantiksi. Hän pelkää, että silloin kaikki luulisivat sen olevan hänen mahtavan omaisuutensa salaisuus. Tosiasiassa Roope rikastui Don Rosan mukaan vasta 20 vuotta myöhemmin, Klondiken kultaryntäyksen aikaan.

Eräässä tarinassa, jossa Roope joutuu aavikolle, ensilantti tuottaa onnea Roopelle, mutta epäonnea Millalle. Ensilantti on pelastanut Roopen monta kertaa muulloinkin pinteestä!

Toisessa tarinassa Milla saa ensilantin käsiinsä ja onnistuu jopa heittämään sen laavaan, ainakin melkein: eräs lintu nimittäin saa sen nokkaansa ennen kuin kolikko ehtii sulaa. Lintu tiputtaa lantin veteen, jossa kala nappaa sen. Kala pyydystetään, se päätyy Roopen ruokaan ja Roope saa lanttinsa takaisin.

Ensilantista on olemassa monia tarinoita, joista useimmissa Milla Magia yritää pyydystää sen tai ensilantti muuten katoaa.

Yhdessä Don Rosan tarinassa Milla taikoi Roopen ja Akun unohda-taikaan. Taiassa sanan kuullut henkilö unohtaa sanan. Esim lauseessa: ”Kannattaa avata ovi” henkilö unohtaa ovi-sanan ja sen tarkoituksen. Sillä taialla Milla melkein sai Roopen ensilantin. Ankanperhe voitti lopulta, kuten yleensä.

Ensilantti debytoi tarinassa Setelivuori rahasäiliössä, joka on Carl Barksin luoma sarja.

Monien ensilantti-tarinoiden piirtäjiä/käsikirjoittajia esim: Don Rosa ja Giovan Battista Carpi

Sudenpennut on maailmanlaajuinen partiojärjestö. Ankanpojat ovat korkea-arvoisia 10 tähden kenraaleja, ja he kuuluvat Ankkalinnan A-vartioon. Heillä on apunaan sudenpentujen käsikirja, jossa on kaikki mahdollinen tieto.

Sudenpennut järjestävät vastaavan tyttöpartion kanssa erilaisia haasteita. Tyttöpartion nimi on Peukaloiset. Haasteina on ollut mm. sillanrakennuskisa ja keksintökisa, joissa Sudenpennuilla oli Pelle Peloton apunaan. Joissain tarinoissa Sudenpennut ja Peukaloiset vetävät yhtä köyttä, mutta joskus he eivät tule keskenään toimeen lainkaan. Sudenpennut ovat yrittäneet myös pelastaa kotkia ja nykyään puhtaan kristallijärven. Mutta kun he pelastivat järven, he joutuivat luopumaan voimanlähteestään z-vitamiinista. Usein Sudenpentujen luonnonsuojeluyrityksien tielle on tullut Roope Ankka, jolla on kyseisellä alueella omia liiketoimiaan vireillä. Onneksi Sudenpennut saavat usein Roopen pään käännettyä. Sudenpennut ovat myös harmiksi Taikaviitalle tai Kroisokselle.

Historia

Sudenpennut perusti Kornelius Ankanpää, joka oli Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään poika. Kornelius perusti kylän pojista Sudenpennut ja antoi kerhotiloiksi Ankkalinnakkeen. Tupu, Hupu ja Lupu liittyivät Sudenpentuihin pian sen jälkeen, kun Akun sisko Della oli uskonut heidät hänen huomaansa. Aku ei jaksanut  poikien metkuja ja tapasi sattumalta kadulla poikia jahdatessaan Sudenpentuja. Aku lähetti pojat Sudenpentujen jamboreehen, jonne olivat kokoontuneet lähes kaikki maailman Sudenpennut. Poikia ei ensin huolita sinne, mutta kun itse Sudenpentujen I.S.O.K.E.N.K.Ä (*Ihmeen Sokkeloisen Organisaation Koossapitäjä ja Erikoisen Näännyttävän Kunniamerkkiluettelon Älyäjä) hoksaa, että he ovat Kornelius Ankanpään lapsenlapsenlapsenlapsia, hän päästää heidät kokeeseen. Kaino-Vieno eli ankanpoikien mummo on nimittäin Sudenpentujen perustajan tytär. Pojat joutuvat analysoimaan Ankanpään linnaketta, joskin heidän pitää ensin löytää se. Monia esteitä matkan varrelta löytyy, mutta pojat eivät luovuta ja pääsevät lopulta jäseniksi tehdessään tärkeitä löytöjä. Tämän voit lukea esim. julkaisusta Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Tarinan nimi on K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A (* Kuinka Akun Sisaren Vekarat Aikoinaan Tutuistuivat Urheiden Sudenpentujen Ohjesääntöön, Periaatteisiin ja Perin Ihmeelliseen Arvoasteikkoon).

Sudenpentumitalien arvonimissä on joka kirjaimen välissä piste esim. L.A.S.S.O. Aku Ankan nettisivujen Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattorilla voi tehdä mistä tahansa nimestä sudenpentujen arvonimen.

Sudenpentujen päämaja

Alun perin Sudenpentujen päämaja oli Ankkalinnake Rahasäiliökukkulalla. Kun Roope osti Ankkalinnakkeen, hän hääti Sudenpennut pois sieltä ja purki linnakkeen.  Linnakkeen rakenteet olivat useita vuosikymmeniä kateissa, kunnes ankanpojat löysivät sen Roopen puutehtaalta. Sen jälkeen Sudenpentujen päämaja pystytettiin Mustametsään.  Sudenpennut ovat järjestäneet usein keräyksiä päämajan ylläpitoon. Joskus Sudenpentujen päämaja on ollut mm. jonkun talon kellarissa ja Roopen rahasäiliössä.

Sudenpentujen käsikirja

Sudenpentujen käsikirja on melkein kaikkitietävä hyvin iso kirja. Se tietää kaiken muun paitsi temppeliherrojen arvojärjestyksen. Kirja on salattu kaikilta muilta paitsi Sudenpennuilta. Siitä huolimatta Kulta Into-Pii on kurkistanut kirjaan tarinassa Auringon poika.

Ensiesiintymiset

Ensi kertaa Sudenpennut esiintyivät sarjassa Pelastusoperaatio Huurusolassa, mutta ensikertaa heidät mainittiin vuonna 1943 sarjassa Mäkikotka. Toisen kerran Sudenpennut vilahtavat sarjassa Tasapainoilua, mutta siinä nähdään vain kyltti, jossa lukee ”Sudenpentujen päämaja”. Kolmannen kerran sudenpennut mainittiin sarjassa Kylpy poikineen.

Jos haluat oppia Sudenpentujen johdolla linnuista, tutustu Sudenpentujen lintukäsikirjaan.

Ankanpoikien puumaja on Tupun, Hupun ja Lupun rakentama puumaja, jota he joskus pitävät Sudenpentujen kokoontumispaikkana.

Ankanpojat karkaavat usein Aku-setäänsä puumajaansa. Siellä heillä on paljon tavaroita, joilla he keksivät aina tekemistä. Ankanpoikien ja Sudenpentujen lisäksi majassa käy myös Lauri Lokki leikkiessään Tupun, Hupun ja Lupun kanssa. Muilta pääsy on kielletty, mutta siellä ovat käyneet myös Aku, Iines, Hannu ja joitakin muita ankanpoikien kavereita.

Majoja heillä on ollut muuallakin kuten Mummo Ankan maatilalla ja Laurin kanssa yhteinen maja Ankkalinnan laitamilla. Paul Murryn ainoassa Aku Ankka -tarinassa ankanpojat rakensivat majan asuakseen siellä. He yrittivät montaa paikkaa, mutta Aku kielsi ne. Sitten he rakensivat majan omatekoiselle lautalleen, jolla he ainakin yrittivät paeta jokea pitkin rankkasateen aiheuttaman tulvan aikana.

Julle Ankanpään patsas sijaitsee Ankanpäänpuistossa Ankkalinnan keskellä, ja se kohoaa samannäköisen neliön päällä kuin Roope Ankan rahasäiliö.

Tämä patsas on rakennettu Ankkalinnan perustaneen Julle Ankanpään kunniaksi.

Monissa seikkailuissa patsas pitelee käsissään maissintähkiä, mutta joissain tarinoissa se voi olla vaikka kädet levällään. Itse Jullen nokka osoittaa patsaassa viistosti kohti taivasta, ja patsaan jalat ovat hieman levällään. Patsas on ikävän harmaan värinen, eikä valkoinen niin kuin jotkut patsaat.

Kooltaan patsas on erittäin suuri, vaikka sen koko vaihteleekin tarinoissa. Monasti se on todella korkea, ainakin 20-metrinen, mutta välillä se kuvataan vain 10-metrisenä tai sitten 25–30-metrisenä eli kerrostalojen korkuisena.

Patsaalle on sattunut tarinoissa kaikenlaista, ja joskus se on jopa tuhoutunut, mutta silti se on paikallaan.

Aku on tutustunut patsaaseen todella läheisesti: Hän on mm. joutunut putsaamaan sitä, jotta se näyttäisi siistiltä. Pelkkä korkean patsaan päälle kapuaminenkin on jo hankalaa, epätasaisen ja laajan pinnan putsaamisesta puhumattakaan.

Tuo patsas kuuluu Ankkalinnan nähtävyyksiin. Monissa tarinoissa, missä Ankkalinnaa kuvataan kaukaa, Julle Ankanpään patsas on suurena yksityiskohtana kuvassa. Joissain tarinoissa siitä näkyy vain pieni osa, kuten esimerkiksi pää ja kädet.

Julle Ankanpään patsaan rakentamisen on kustantanut Roope Ankka, mikä on suuri teko kyseiseltä kitupiikiltä. Maksoihan patsaan rakennustyö varmaan maltaita.