Räpyläpatikassa Niagaralta Ankkalinnaan! Ankkalinnan ensiesiintyminen vuodelta 1944.
Tämä Barksin laatima Ankkalinnan kartta vuodelta 1953 nähtiin tarinassa Ruukullinen kultaa (AA 9/1953 ja 23/1973).
Don Rosa sijoitti Ankkalinnan paikkaan, joka on helposti löydettävissä Kalifornian rannikolta – se on tosin huomattavasti pohjoisempana kuin Los Angeles, jonka tienoilla Barksin ankat tuntuvat pyörivän.
Dan McIntyren näkemys Calisotan pääkaupungista Ankkalinnasta. 
Tarinan Puhuva koira alkuperäisversiossa Aku suunnittelee uivansa Catalinaan, joka on saari Los Angelesin edustalla. 

Vaikka Julle Ankanpää perusti Ankkalinnan kaupungin jo vuonna 1819, ensimmäinen maininta tuosta mainiosta taajamasta ilmaantui itse sarjakuviin vasta lokakuussa 1944 Carl Barksin sarjassa Tasapainoilua. Mitä itse asiassa tiedämme sankariemme kotikaupungista?

No, ainakin sen, että oikeasti näkemykset Ankkalinnan virallisesta historiasta, sijainnista ja kaavasta ovat varsin vaihtelevia, kuten fiktiiviselle kaupungille sopiikin. Se ei tietenkään ole estänyt faneja tai virallisiakaan tahoja laatimasta kaupungista erilaisia karttoja – joista kaksi versiota Akkarin tilaajat saivat numeron 41/2014 mukana – tai kirjoittamasta sille historiaa. Jälkimmäisessä on kunnostautunut eritoten Don Rosa. Kerrataanpa siis hiukan tunnettuja Ankkalinna-faktoja!

HISTORIAA JA MAANTIEDETTÄ

Ensimmäiset merkinnät Ankkalinnan historiankirjoihin raapustettiin vuonna 1579, jolloin sir Francis Drake ankkuroi laivansa Calisotan rannikolle ja perusti tulevalle Rahasäiliökukkulalle Vankkalinnakkeen. (Tämä tapahtui tarinassa Hänen Majesteettinsa Roope Ankka, AA 27/2007.)

Vuonna 1818 kauppamies nimeltä Julle Ankanpää saapui englantilaisten hallinnoimaan linnakkeeseen juuri espanjalaisten hyökkäyksen alla. Englantilaiset päättivät häipyä vähin äänin ja antoivat linnakkeen Jullelle, joka onnistuikin päihittämään hyökkääjät paukkumaissin avulla. Kun Espanjan kuningas Ferdinand sitten luopui maaomistuksistaan Ankkajoen suulla vuonna 1819, oli Ankkalinna syntynyt – samalla linnakkeen nimikin muuttui Ankkalinnakkeeksi.

Roope Ankka saapui Ankkalinnan syntysijoille vuonna 1902 ostettuaan Yukonissa kiinnityskirjan 10 eekkerin maaplänttiin Julle Ankanpään pojanpojalta Konrad Ankanpäältä, joka Don Rosan tulkinnan mukaan on Mummo Ankan veli. Roope purki Ankkalinnakkeen ja rakensi tilalle rahasäiliönsä, Ankkalinnan tunnetuimman maamerkin. Ankka-yhtiöiden vetovoima sai Ankkalinnan kukoistamaan ja kaupunki kehittyi nykyisiin mittoihinsa.

Jo mainitun Barksin Tasapainoilua-sarjan mukaan Ankkalinna sijaitsee 2096 mailin eli 3373 kilometrin päässä Niagaran putouksista.  Matka on suurin piirtein sama kuin Niagaralta Barksin silloiseen kotikaupunkiin San Jacintoon, ja lisäksi Barks on joskus maininnut kuvitelleensa Ankkalinnan samoille tienoille kuin Burbank, jossa myös Disney-yhtiön päämaja sijaitsee. 

Catalina on mainittu Barksin sarjoissa useamminkin, jo edellä mainitun Catalinansalmen ylityksen lisäksi tarinassa Jokihirviö. Huomatkaa Akun takana näkyvä palmu! 

Ankkalinnan bulevardeilla huojuvat palmut sopisivatkin hyvin Kaliforniaan, toisin kuin kaupungin säännöllisesti valtaavat metriset nietokset. Siksipä Ankkalinna sijaitsee kuvitteellisessa Calisotan osavaltiossa, jolloin Kalifornian ilmastoon sekoittuu aimo ripaus suomalaisillekin rakasta raakaa talvi-ilmaa kuin Minnesotassa ikään. Calisota muuten mainittiin ensi kertaa Barksin sarjassa Punainen postimerkki.

Entä ketkä kaikki Ankkalinnassa oikeastaan asuvat? Pohjoismaissa, Saksassa, Hollannissa ja Brasiliassa vallitsevan tiedon mukaan Mikki, Minni, Hessu ja kumppanit ovat Ankkalinnan asukkaita siinä missä Ankatkin, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain markkinoille tehdyissä julkaisuissa heidän kotikaupunkinsa on Mouseton (aiemmin myös Mouseville), ja Italiassa Topolinia. Muun maailman kansalaisten mielissä ”Hiirikylä” ja Ankkalinna ovat siis naaupurikaupunkeja.

Niin, ja on Calisotassa tietysti muitakin kaupunkeja kuin Ankkalinna (ja Hiirikylä), kuten esimerkiksi Hanhivaara, Kurjenmutka, Sorsakylä sekä esimerkiksi Omeletti, joka aiemmin tunnettiin nimellä Päiväkumpu... ennen kuin Aku perusti laaksossa sijaitsevan kaupungin viereiselle kukkulalle kanafarmin. Loput osaattekin varmasti arvata.

KIINTOISIA LISÄFAKTOJA

* Ankkalinnasta tai sen tienovilta löytyy muun muassa Ankkajärvi, -korpi, -koski, -laakso, -lampi, -lehto, -metsä, -niemi, -puisto, -puro, -ranta, -rotko, -saari, -salo, -suo, -vaara ja -vuori. Jos tässä kohtaa alkaa epäilyttää, mistä Calisotan osavaltion nimistötoimikunnalle oikein maksetaan, mainittakoon kiiren vilkkaa myös Allijoki, Hanhioja, Kalkkunalehto, Kotkakanjoni, Kuoviniitty, Kurkipuisto, Kurppakylä, Kyyhkylä, Naakannokka, Sorsasalo, Sotkasola, Tavitaipale, Telkkäjoki, Uikkuniemi ja Vaakkula.

 

Hieman yllättäen Ankkalinnan tienoilla näyttää sijaitsevan myös mm. Päijänne, jonka toisella puolen on tietenkin Vääksy. Onko Ankkalinna siis sittenkin Sysmän seudulla? Ei, sinnehän on pidempi matka kuin 15 kilometriä...

Ankkalinnaa johtaa vaaleilla valittu pormestari, ja tointa on jo varsin pitkään pitänyt hallussaan melko itsevaltainen Piri Pösö. Kaupunginvaltuustokin valitaan aina silloin tällöin, mutta sen toimivallasta ei ole tarkkaa tietoa. Pösön lisäksi kaupunginisinä ovat toimineet esimerkiksi herrat Porsimo, Pekoni, Sikala ja Karjumo, ja historian hämärissä Agathon Impivaara (1875–1890) sekä Eugen Carjunpaeus (1726).

Ankkalinnalaiset ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti tai ainakin yhteisöllisesti valveutunutta sakkia, sillä kaupungissa on runsaasti erilaisia aktiivisia yhdistyksiä ja kerhoja. Vireimmästä päästä lienee Ankkalinnan naisyhdistys, joka tempaisee tämän tästä hyvän asian puolesta. Muista mainittakoon vaikkapa Ahkerien laiskojen kerho, Arnolti Vartsinikkari -seura, Hyvyyden ja siveyden sipulit, Höpsistiyhdistys, Lepakkomiesseura, Snobiseura, Valppaiden vanhempien yhdistys sekä Velttojen Tuki Ry. 

 

Varainkeruu tärkeisiin kohteisiin on Ankkalinnan naisyhdistykselle sydämen asia, jopa siinä määrin, että sen tiimoilta on joskus jouduttu tukkanuottasillekin, kuten tässä Fyrkkalan hyväntekväisyysyhdistyksen kanssa. 

Myös kulttuuri- ja seuraelämä on vilkasta. Kirjaston, Ankallisoopperan ja Ankallismuseon ovi käy tiuhaan, ja kevyemmän viihteen ystävät voivat rentoutua vaikkapa Bio Prismassa tai Bio Sfäärissä tahi panna jalalla koreasti esimerkiksi Jytähovissa. Hiukopalaa sopii nauttia paitsi nakkikioskilla, myös jossakin kaupungin ravitsemusliikkeistä. Sellaisia ovat muun muassa Kahvila Ritz, Kultainen Vasikka, Kievari de Luxe, Teesalonki Lipitys & Lirkutus, Siltainen Kupuli, Metsästäjätorppa ja Chez le Canard.

Kauempaa saapuvia vieraita ilahduttanee, että majoittuakin voi muualla kuin ystävien vierashuoneessa. Vaihtoehtoja löytyy Yömaja Iltatähdestä hienostohotelleihin, kuten Kämppä, Eliittihotelli, Timantti, Palatsi, Hohto, Ökylinna ja Hienohelma. Kaupungin tapahtumiin voi tutustua kätevästi vaikkapa selailemalla paikallisia lehtiä. Räpylätorin lehtikpsan pitäjä suosittelee seuraavia julkaisuja: Päivän Peili, Päivän Pamaus, Päivän Pälinät, Ankkalinnan Uutiset, Uutis-Ankka, Ilta-Pulu ja Räpyläviesti. Aikakauslehtityyppisen aineiston ystävillekin löytyy luettavaa: Ankkalinnassa ilmestyvät ainakin Me Mimmit, Kääk!, Virne, Reiska, Löhövinkki, Rosmopolitan ja Rymy.

Janoatko vielä lisää tietoa! Käy ihmeessä lukemassa myös Ankkalinnan tunnetuimpia maamerkkejä käsittelevä artikkelimme!

Jos taas haluat tietää, kuka olisit jos asuisit Ankkalinnassa, surffaa Ilta-Sanomien nettisivuille ja tee toimituksen laatima mainio testi. 

Ankkaiisalmelainen
Seuraa 
Liittynyt1.12.2013

Tämähän on siis kerrassaan mahtava juttu. Onnea vaan pyöreitä täyttävälle Ankkalinnalle.

PS.Mahtavia ne Ankkalinnan kartat jotka lehden ohessa julkaistiin.

Owls are not what they seem.

Nyt syksyn kirjasadon komein uutuus on vihdoin kaupoissa. Toimituksessa lehteillään ylpeinä Aki Kaurismäen, Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyönä syntyneen sarjakuvan Ankka vailla menneisyyttä ensijulkaisua.

Idea sarjakuvasta sai alkunsa vuoden 2015 keväällä, kun toimittaja Kirsi Ahonen haastatteli Giorgio Cavazzanoa Roope-setä-lehden platinanumeroa 4/2015 varten. Taiteilija kertoi, kuinka hienoa olisi vielä kerran päästä piirtämään jokin todellinen klassikkosarja vaikkapa elokuvan maailmasta. Tällöin päätoimittaja Aki Hyyppä ja suomen paras ja ainoa ankkataiteilija Kari Korhonen löivät viisaat päänsä yhteen ja lähtivät miettimään, mikä elokuvataiteen suomalainen merkkiteos taipuisi hienosti ankkasarjakuvaksi. Vaihtoehtoja oli useita, mutta voittajaksi valikoitui Aki Kaurismäen palkittu Mies vailla menneisyyttä. Kun vielä ohjaaja itsekin innostui projektista, Korhonen sai ruveta hommiin. Ja vuoden kuluttua Cavazzanolla olikin jo edessään kuvakäsikirjoitus, joka ennen pitkää jalostui siksi helmeksi, joka nyt on kaikkien ihailtavissa. Piirtäjän toive siis toteutui, ja kuten hän itse kirjan haastattelussa toteaa, hän taitaa tätä nykyä olla Disney-taiteilijoista se, joka on piirtänyt eniten elokuvamaailmaan sijoittuvia sarjoja.

Toimitukselle Ankka vailla menneisyyttä -sarja oli siinä mielessä poikkeuksellinen työ, että kerrankin hahmot pantiin puhumaan muuta kuin ankkalinnaa. Tarinaa lukiessa saattaa huomata, kuinka poikkeuksellisen pelkistettyjä kuplatekstit paikoin ovat – siis näin aina silloin, kun ruutujen tapahtumat mukailevat uskollisesti Kaurismäen elokuvan kohtauksia. Aku puhuu siis kaurismäkeä, ei ankkaa! Kuten aina ankkasarjakuvien käsikirjoituksia työstäessään, Korhonen on tehnyt tämänkin sarjan käsikirjoituksen englanniksi, ja totta kai sovittanut elokuvan ankkojen maailmaan. Niinpä toimituksen tehtäväksi jäi katsoa, että tekstit seuraavat suomennettuna mahdollisimman tarkkaan kaurismäkeläisiä polkuja. Toki perinteistä ankkakieltäkin sarjassa kuullaan: etenkin kun Aku on sarjakuvan alussa armoton lörpöttelijä. Häneen puistonpenkillä saatu isku näet vaikuttaa päinvastoin kuin Kaurismäen elokuvan Mieheen, joka menee tällistä mykäksi. Vaan kuinkas sitten käykään? Sen saatte itse selvittää.

Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa kirjaa lukiessanne kuin meillä oli sitä tehdessämme!

Aku Ankassa 39/2016 julkaistiin kaksi Laukaan peruskoulun viidesluokkalaisten kääntämää sarjakuvaa, jotka toki oli tavalliseen tapaan Aku Ankan toimituksessa toimitettu. Sinäkin voit kokeilla sarjakuvan suomentamista oheisella yksisivuisella.

Ennen kuin ryhdyt hommiin, lukaise pikainen tiivistelmä Akkarin toimituksen käännösohjeista.

Jos oikeasti mielit kääntäjäksi tulee sinun hallita hyvä ja virheetön suomen kieli. Paina siis mieleesi niin välimerkkisäännöt kuin yhdyssanatkin (tämä pätee muuhunkin kääntämiseen kuin vain Akkarin). Ankkalinnaan eivät kuulu alatyyliset ilmaukset eikä turha väkivallalla uhkailu. Samoin julma solvaaminen katsotaan kaikkea muuta kuin hauskaksi.

Aku Ankkaa ei käännetä sanasta sanaan, vaan toisinaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen keksitään nokkelampia sanamuotoja ja vinkeämpiä vitsejä, jotta arkisemmastakin jutusta saadaan hauska. Tässä kohdin Ankkalinnassa poiketaan reippaasti kaunokirjallisesta kääntämisestä, jossa tarkoituksena on noudattaa kirjailijan ääntä. Ankkalinnassa pyrimme siis sujuvasti soljuvaan suomeen, kuitenkin turhia puhekielimäisyyksiä vältellen (Hessukin sanoo vain ”mä” ja ”sä”, mutta puhuu muuten varsin kirjakielisesti).

Kun käännös on valmis, kannattaa se lukea vielä ääneen. Tällöin huomaa usein vielä ne kohdat, joissa teksti ei oikein suju vuoropuhelun lailla – Aku Ankka kun pääosin on juuri vuoropuhelua.

Sitten vain kääntämään!

Voit tulostaa alta sarjakuvasta version, jonka puhekuplat ovat tyhjät. Sitten voit vaikka tekstaamalla kokeilla, miltä kääntämäsi teksti näyttää itse sarjiksessa.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.