Sudenpentujen päämaja sijaitsi alunperin Rahasäiliökukkulalla, mutta puretun päämajalinnakkeen alkuperäiset hirret löydettiin ja se rakennettiin uudelleen Mustametsään.
Peikonhammas kohoaa Ankkalinnan laidalla, kun Roope Ankan rahasäiliö puolestaan sijaitsee melko keskeisellä paikalla kaupunkia.
Keksinnöt puhuvasta koirasta ajan pysäyttävään sekuntikelloon ovat saaneet alkunsa Pellen pajassa.
Ankallismuseo edustaa kaupungin rikasta kulttuurielämää. Lukemattomien – ja varsin kirjavien – näyttelyiden lisäksi se on ollut lukuisten seikkailujen näyttämönä.
Ankkalinnan raharikkaiden kokoontumispaikka, Miljardööriklubi, esiteltiin ensi kerran Carl Barksin tarinassa Roope-setä ja juovikas rubiini (mm. AA 1/2007).
Aku Ankan lähes vakituinen työpaikka Kattivaaran margariinitehdas.
Ankkalinnan kaupungintalo sijaitsee Räpylätorin laidalla ja sen torni on tiettävästi 30 metrin korkuinen.
Aku ja pojat pelastivat koko kaupungin joulun vuonna 1962 Ankkaniemen majakasta käsin. Kaupungin toinen majakka sijaitsee Majakkaluodolla. Julle Ankanpään patsas nähtiin ensimmäisen kerran sarjassa Maailman rikkain mies vuonna 1952.
Ankkalinnan eläintarha vilahti sarjakuvalehdessä ensimmäisen kerran Carl Barksin tarinassa Oikukas onnenkalu.

Ankkalinnan kaupunki täyttää 70 vuotta tänä syksynä. Sen kuuluisimpia maamerkkejä esiteltiin Aku Ankka -lehdessä jo vuonna 2006. Nyt juhlavuoden kunniaksi arvon lukijat saivat viikon 41 Akkarin mukana kaupungin kartan, josta löytyy historiassa esiteltyjen maamerkkien lisäksi melkoinen liuta muitakin kaupungin tunnettuja kohteita.

Niin kuvakavalkadissa esiintyvät maamerkit kuin Ankkalinnan karttaan merkatut paikatkin löytyvät luonnollisesti Aku Ankka Lataamosta, tuosta digitaalisesta sarjakuvien aarreaitasta. Mikäli haluaa lukea kuvakavalkadin paikkoihin liittyviä sarjoja, löytyy niihin linkit tuosta oikealta. Jos haluaa tietää enemmän muista kuuluisista ankkalinnalaisista paikoista, kannattaa jatkaa lukemista.

Bio Prisma lienee kaupungin paras elokuvateatteri, ja sen ohjelmistoon kuuluvat niin Alfred Hiisikukon klassikot kuin tuoreemmatkin toimintapläjäykset ja romanttiset komediat. Elokuvateatterin hinnasto on toisinaan aiheuttanut kauhistusta kaupunkilaisissa, jotka tunnetusti eivät useinkaan jää toimettomiksi. Aku näyttää mallia, kuinka lipun hintaa saa hinattua alemmas, tarinassa Teräsvaari (Aku Ankka 42/1992).

Ankkalinnan poliisiasema on usein kiireinen paikka. Vierailevathan Karhukopla, Musta Pekka, Mustakaapu ja monet muut kaupungin rötöstelijät siellä harva se päivä. Vaikka poliisilaitos vaikuttaa varsin tehokkaalta yksiköltä, tuntuu erityisesti Mustakaapu livahtavan asemalta karkuun ennen kuin Kaasi ehtii donitsia sanoa. Näin on myös tarinassa Mustakaapu kaupungin kauhuna (mm. AA 17–20/1984). Vai onko?

Aku Ankan talo olisi varmasti monella vierailun ensimmäisenä kohteena, jos Ankkalinnaan todella pääsisi matkustamaan. Akun kirjeet löytävät varmimmin perille, kun osoitteeksi raapustaa Paratiisitie 13, mutta onpa kääkättäjän löytänyt myös osoitteista Hanhitie 13, Tullitie 123, Isokatu 2 ja Juustokatu 313. Akun kotiin voi kurkata ainakin sarjassa Hanat auki! (AA 37/2014).

Leipomon paakkelsimestarin virkaa on – yllättäen – kokeillut myös Aku Ankka. Sarjassa Aku Ankka leipurina (AA  5/1960 ja 23/1977) uunista tulee ulos jos jonkinlaista leivonnaista ja tekeytyypä tarinassa kenties Ankkalinnan historian suurin piiraskin.

Ankkalinnan lentoasemalta pääsee suoralla lennolla tiettävästi ainakin Italiaan, mutta myös lukuisiin muihin paikkoihin kuten Ankkapulcoon sekä Kaukastaniin. Tämän lentoliikenteen solmukohdan vilinää pääsee ihastelemaan esimerkiksi sarjassa Ilmailukoitos (AA 12/1999).

Ankannokan vankila on paikka, josta löytää Karhukoplan, elleivät he sitten satu olemaan vapaalla jalalla. Rangaistuslaitoksen sisätilat voi katsastaa tarinasta Välkky vartija (Aku Ankka Ekstra 12/2003), jossa nähdään muuten Aku jälleen uuden ammatin parissa.

Nyt syksyn kirjasadon komein uutuus on vihdoin kaupoissa. Toimituksessa lehteillään ylpeinä Aki Kaurismäen, Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyönä syntyneen sarjakuvan Ankka vailla menneisyyttä ensijulkaisua.

Idea sarjakuvasta sai alkunsa vuoden 2015 keväällä, kun toimittaja Kirsi Ahonen haastatteli Giorgio Cavazzanoa Roope-setä-lehden platinanumeroa 4/2015 varten. Taiteilija kertoi, kuinka hienoa olisi vielä kerran päästä piirtämään jokin todellinen klassikkosarja vaikkapa elokuvan maailmasta. Tällöin päätoimittaja Aki Hyyppä ja suomen paras ja ainoa ankkataiteilija Kari Korhonen löivät viisaat päänsä yhteen ja lähtivät miettimään, mikä elokuvataiteen suomalainen merkkiteos taipuisi hienosti ankkasarjakuvaksi. Vaihtoehtoja oli useita, mutta voittajaksi valikoitui Aki Kaurismäen palkittu Mies vailla menneisyyttä. Kun vielä ohjaaja itsekin innostui projektista, Korhonen sai ruveta hommiin. Ja vuoden kuluttua Cavazzanolla olikin jo edessään kuvakäsikirjoitus, joka ennen pitkää jalostui siksi helmeksi, joka nyt on kaikkien ihailtavissa. Piirtäjän toive siis toteutui, ja kuten hän itse kirjan haastattelussa toteaa, hän taitaa tätä nykyä olla Disney-taiteilijoista se, joka on piirtänyt eniten elokuvamaailmaan sijoittuvia sarjoja.

Toimitukselle Ankka vailla menneisyyttä -sarja oli siinä mielessä poikkeuksellinen työ, että kerrankin hahmot pantiin puhumaan muuta kuin ankkalinnaa. Tarinaa lukiessa saattaa huomata, kuinka poikkeuksellisen pelkistettyjä kuplatekstit paikoin ovat – siis näin aina silloin, kun ruutujen tapahtumat mukailevat uskollisesti Kaurismäen elokuvan kohtauksia. Aku puhuu siis kaurismäkeä, ei ankkaa! Kuten aina ankkasarjakuvien käsikirjoituksia työstäessään, Korhonen on tehnyt tämänkin sarjan käsikirjoituksen englanniksi, ja totta kai sovittanut elokuvan ankkojen maailmaan. Niinpä toimituksen tehtäväksi jäi katsoa, että tekstit seuraavat suomennettuna mahdollisimman tarkkaan kaurismäkeläisiä polkuja. Toki perinteistä ankkakieltäkin sarjassa kuullaan: etenkin kun Aku on sarjakuvan alussa armoton lörpöttelijä. Häneen puistonpenkillä saatu isku näet vaikuttaa päinvastoin kuin Kaurismäen elokuvan Mieheen, joka menee tällistä mykäksi. Vaan kuinkas sitten käykään? Sen saatte itse selvittää.

Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa kirjaa lukiessanne kuin meillä oli sitä tehdessämme!

Aku Ankassa 39/2016 julkaistiin kaksi Laukaan peruskoulun viidesluokkalaisten kääntämää sarjakuvaa, jotka toki oli tavalliseen tapaan Aku Ankan toimituksessa toimitettu. Sinäkin voit kokeilla sarjakuvan suomentamista oheisella yksisivuisella.

Ennen kuin ryhdyt hommiin, lukaise pikainen tiivistelmä Akkarin toimituksen käännösohjeista.

Jos oikeasti mielit kääntäjäksi tulee sinun hallita hyvä ja virheetön suomen kieli. Paina siis mieleesi niin välimerkkisäännöt kuin yhdyssanatkin (tämä pätee muuhunkin kääntämiseen kuin vain Akkarin). Ankkalinnaan eivät kuulu alatyyliset ilmaukset eikä turha väkivallalla uhkailu. Samoin julma solvaaminen katsotaan kaikkea muuta kuin hauskaksi.

Aku Ankkaa ei käännetä sanasta sanaan, vaan toisinaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen keksitään nokkelampia sanamuotoja ja vinkeämpiä vitsejä, jotta arkisemmastakin jutusta saadaan hauska. Tässä kohdin Ankkalinnassa poiketaan reippaasti kaunokirjallisesta kääntämisestä, jossa tarkoituksena on noudattaa kirjailijan ääntä. Ankkalinnassa pyrimme siis sujuvasti soljuvaan suomeen, kuitenkin turhia puhekielimäisyyksiä vältellen (Hessukin sanoo vain ”mä” ja ”sä”, mutta puhuu muuten varsin kirjakielisesti).

Kun käännös on valmis, kannattaa se lukea vielä ääneen. Tällöin huomaa usein vielä ne kohdat, joissa teksti ei oikein suju vuoropuhelun lailla – Aku Ankka kun pääosin on juuri vuoropuhelua.

Sitten vain kääntämään!

Voit tulostaa alta sarjakuvasta version, jonka puhekuplat ovat tyhjät. Sitten voit vaikka tekstaamalla kokeilla, miltä kääntämäsi teksti näyttää itse sarjiksessa.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.