Ankkalinnan soittolista
Tarinassa Katusoittaja (AA 23/1990) Jannu Hurmio versioi Tuomari Nurmion biisiä Valo yössä. (Biisi alkaa ”Saksin matolla tilkkuu, työn painoa talo ilkkuu...”.)
Tarinassa Voihkijain valtias (AA 13/1991) Jopi Sorsaposki ilahduttaa Takametsän asukkaita laulamalla muun muassa Jii Karjalaisen kappaleen Doris...
...versioimalla Tom Jonesin ikivihreää Delilah-hittiä (tai oikeastaan Tapani Kansan suomenkielistä versiota siitä)...
...ja onpa luvassa myös Dannyn Kauan, joka on siis suomenkielinen versio Petula Clarkin esittämästä biisistä Downtown. Tässä biisi alkaa ”oikein”, mutta jatkuu sanoilla ”...laina kevyt illoin toi... hauvan... hauvan...”
Tarinassa Hessu ja suuri huonekalukatrilli (Aku Ankka Ekstra 11/2004) komisario Sisu rallattelee Klamydian Aku Ankka -laulua.
Tarinassa Musiikin monsterit (AA 19/2007) seikkailee epäilyttävästi Lordia muistuttava Mörköorkesteri, ja lauteilta kajahtaa tietenkin Hard Rock Hallelujah.
Tarinassa Ankkapoppia (AA 21/2010) laulettin vaikka mitä, kuten Riki Sorsan Muuttohaukkaa, joka puolestaan on suomenkielinen versio ruotsalaisen Pugh Rogefeldtin Aftonfalken-kappaleesta (se muuten jatkuu sanoin ”Kääk kä kää, kääk kä kää, tuo rääkäisy on niin lohduton”) ...
...sekä Noitalinna Huraa -yhtyeen biisiä Pikkuveli, joka tosin taitaa nykyisin olla tunnettu enneminkin PMMP:n esittämän version ansiosta. Lisäksi Hannu esitti laulukilpailun tuomaristolle Mikko Alatalon Maalaispojasta version Maalaishanhi ja roskakuskit lauloivat Matti Eskon Rekkamiestä sanoin ”Mä oon roskamies...”.
Tarinassa Punkkia ja Piirakkaa (AA 37/2011) lavalla nähdään Morones, jonka esitykseen on väkeviä vaikutteita antanut Ramonesin Pinhead.
Tarinassa Joulupuro kuohuu (AA 49–51/2012) paljastuu, että joulupukki kuuntelee mielellään metallimusiikkia. Tässä soi Deep Purplen Smoke On The Water, mutta tontut eivät tunnu sitä arvostavan.
Tarinassa Iskelmäkuningas (AA 5/2014) Mikko Kuustosen Enkelit lentää sun uniin kauhistuttaa ankanpoikia. Tai ehkä sittenkin kauhua herättää Akun lauluääni...

Vaaroista vaan voimani saan... Tämä tuoreessa (49/2014) Akkarissa kajahtanut sykähdyttävä kappale innoitti toimituksen tutkimaan hiukan tarkemmin, kenen lauluja lehdessämme onkaan laulettu.

Ankkalinnan asukit puhkeavat tunnetusti lauluun tuon tuostakin kuin Disney-musikaalissa konsanaan, ja tietysti kortensa kekoon kantavat myös kaupungin radio- ja tv-asemat sekä taajaan kaupungissa konsertoivat musiikin merkkihenkilöt. Joskus kappaleet ovat kokonaan ankkalinnalaista alkuperää (kuten Akun hittibiisi Itkevä merimies), mutta varsin usein Aku ja kumppanit ovat luikautelleet meidänkin maailmastamme tuttuja lauluja... tai ainakin kipaleita, jotka tuntuvat kummallisen tutunomaisilta vaikkei Kääkle niiden sanoituksia sellaisenaan löytäisikään.

Alkupaloiksi musadiggarit voivat selata läpi yllä näkyvän kuvakimaran, jossa esitellään nimenomaan epämääräisesti tutun tuntuisia biisejä. Jos niissä mainitut viisut kiinnostavat laajemminkin, kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa Sivusilmällä-blogistamme Niko Vartiaisen ansiokas artikkeli aiheesta.

Aku Ankassa on vuosien varrella vilauteltu myös erinäisiä musiikkikappaleita ihan sellaisenaan. Etsimme teille siis Ankallispäivän kunniaksi sikermän herkkiä Akkarissa esiintyneitä laulelmia... ja kannattaa kaivaa nekin Jeetuubin uumenista, sillä joukossa on muutama todellinen helmi.

Danny: Vaaroista voimani saan
Käännösversio Steppenwolfin Born To Be Wild -biisistä on... pysäyttävä. Hessu hyräilee ison D:n kipaletta teemaan sopivasti tien päällä tarinassa Mikin asuntovaunu, joskin sana "vaan" on vauhdissa tipahtanut kyydistä.

Sleepy Sleepers: Kesämopo
Hessuun liittyy seuraavakin kappale, sillä tarinassa Autuas hiljaisuus (AA 47/2006) Hessun naapurissa on bileet, ja hongankolistajapolo joutuu kuuntelemaan Sliippareitten vuonna 1979 julkaistua Kesämopoa läpi yön. Samalla levyllä Kesämopon kanssa on muuten runsain mitoin parodioita erinäisistä hittibiiseistä - ihan akuankkameininkiä, siis.

mm. Solistiyhtye Suomi: Eldankajärven jää
Irwin Goodman: Poing poing poing
lastenlaulu Leikkisät koiranpennut
Sielun Veljet: Toiset on luotuja kulkemaan
Tarinassa Ankkapoppia (21/2010) esitettiin biisi poikineen. Useimmat niistä oli väännelty ankallismuotoon, kuten kuvakimarastamme käy ilmi, mutta nämä neljä vilahtivat kuplissa niin sanotusti cameo-roolissa. Oheisessa kuvassa siis näkyvät kolme ensin mainittua biisiä sekä ankallisväännös kappaleesta Glendora eli Ikkunaprinsessa (tai -prinssi, vähän esittäjästä riippuen).
Eldankajärven jää on suomalainen sota-ajan laulu, joka epäilyttävästä sisällöstään huolimatta nousi nopeasti aikansa hitiksi. Poing poing poingilla Irwin voitti Syksyn sävelen vuonna 1971, ja Toiset on luotuja kulkemaan on tietenkin käännös Lee Marvinin esittämänä hitiksi nousseesta Wand'rin' Star -kappaleesta. Sen on toki äänittänyt moni muukin, muun muassa Kari Tapio, mutta Aku Ankassa soi Siekkareiden versio.

Lasse Liemola: Diivaillen
Pepe & Paradise: Aamu
Kisu: Juustossa löytyy
Toinen silmään sattunut sikermä on peräisin seuraavalta vuodelta, Leena Lehtolaisen käsikirjoittamasta tarinasta Punkkia ja piirakkaa (AA 37/2011). Siinä Morones-yhtyeen esitys on ankallistettua mallia (ruutu niin ikään nähtävillä kuvakimarassa), mutta Hannu-serkku pudottelee kuulijoiden riemuksi Suomi-iskelmää.
Lasse Liemolan nuorisoidoliksi singauttanut Diivaillen vuodelta 1957 perustuu Lonnie Doneganin tunnetuksi tekemään Puttin' On The Style -renkutukseen ja kaksi jälkimmäistä ovat ainakin 1970-luvulla lapsuuttaan eläneille taatusti tuttuja. Ei liene vaikea arvata, että toimituksesta 1970-luvun lapsia löytyy useampiakin...

Kai Hyttinen: Dirlanda
Naapurin kekkereistä viattoman uhrin korviin kajahtaa tämäkin biisi: sarjassa Unelmien loppuottelu (AA 24/2008) Aku haluaisi mennä ajoissa nukkumaan, mutta eikös Tulppu kavereineen aloita juuri silloin villit grillibakkanaalit 1970-luvun käännöshitin voimin.

Taiska: Mombasa
Tämä klassikko saa toimia liikenneturvallisuuden välikappaleena, kun Pelle kehittelee täydellistä dynamoa polkupyöräilijöiden iloksi (Valo yössä AA 4/2005). Homma ei tietenkään pääty hyvin, vaikka italialaisen Fabio Frizzin Ibo lelè -kappaleeseen perustuva käännösiskelmä on valloittanut Suomessa sukupolven toisensa jälkeen.

Markku Blomqvist: Liehuva liekinvarsi
Vuoden 1977 euroviisukarsinnoissa esitetty jykevä Liehuva liekinvarsi kajahtaa myös tarinassa Merirosvon sydän (AA 21/2007), kun Aku pyrkii todistamaan pojille laulavansa paremmin kuin heidän suosikkinsa Rippu Ankka. Liehuva liekinvarsi ei tee kummoistakaan vaikutusta poikiin, mutta Rippu-tyttösen "Merirosvon sydän" sulattaa paatuneet piraatitkin.

Tapio Rautavaara: Yölinjalla
Tarinassa Kohtalokas kolhu (AA 41/2008) Aku yrittää sinnikkäästi pyrkiä rokkitähti Raikka Setsuurin pakeille, ja katastrofihan siitä sukeutuu. Tapansa mukaan Aku pakenee kanssakaupunkilaisten raivoa mahdollisimman kauas ulkomaille ja päätyy Intian Bombaliin taksikuskiksi. Onneksi sielläkin on helppo tuntea olonsa kotoisaksi, kun myös sikäläiset kuorma-autokuskit rallattelevat Tapsa Rautavaaran Yölinjalla-kappaletta. Yllättävää sinänsä, sillä Johnny Cashin I Walk The Line -kappaleen luulisi olevan niillä nurkin tutumpi, mutta ehkä Rautavaaran rekkamiesmeininki vetoaa kuskeihin ympäri maailman enemmän kuin Cashin rakkauslaulu.

Beatles: She loves you
Viimeisenä muttei vähäisimpänä esittelemme hieman vaikeasti tunnistettavan klassikon. Oikeastaan "Jee, jee, jee" voisi olla peräisin mistä tahansa biisistä, jossa niin sanotaan, mutta kun samassa Al Taliaferron sarjassa (Aku Ankka Ekstra 3/2014) esiintyi tällaisia moppitukkia, toimitussihteeri Topparin sisimmässä helähti oitis nimenomaan Beatlesien hengentuote. With a love like that you know you should be glad eli ei muuta kuin sointuisia musiikkihetkiä!

BONUSKISA!

 

Täten haastamme kaikki Aku Ankan lukijat yhden Akkarin hinnalla Entisten Nuorten Sävellahjaan... eiku...

 

Täten haastamme kaikki Aku Ankan lukijat biisinbongaustalkoisiin! Jos bongaat Akkareistasi laulun tai ankallismukaelman jostakin tutusta kappaleesta, ilmianna se meille! Viisi parasta bongaria palkitaan muhkein sarjakuvakirjapaketein, ja tietysti luvassa on myös laajalti julkisuutta Aku Ankka -lehden nettisivuilla.

 

Haaste on voimassa joulunpyhien yli, eli kaikki 7.1.2015 mennessä toimitukseen saapuneet ilmiannot lasketaan mukaan. Osallistumaan pääset napsauttamalla alla näkyvää namiskaa. Etanapostitsekin voi osallistua kirjeellä tai postikortilla. Kirjoita silloin osoitteeksi Aku Ankka, Biisibongaus, PL 100. 00040 Sanoma. Muista myös omat yhteystietosi!

 

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.

Nemoa etsimässä -elokuvasta tutut eväkkäät palaavat valkokankaalle.

Jo kolmetoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun ylihuolehtivuuteen taipuvainen vuokkokala Marlin etsi kotiriutalta kadonnutta poikaansa Nemoa elokuvassa Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003). Tuosta palkitusta animaatiosta tutut kalat ovat kuitenkin Disneyn ja Pixarin uutuuteen, 26. elokuuta Suomen ensi-iltansa saavaan leffaan Doria etsimässä (Finding Dory, 2016) mennessä ikääntyneet ainoastaan vuoden verran. Nyt palettivälskäri Dori, jonka Marlin sai avukseen Nemon jäljille, asuu Isolla valliriutalla Marlinin ja Nemon naapurina, Nemo on reipas koululainen herra Rauskun luotsaamassa ryhmässä, ja Marlin yrittää yhä opetella luottamaan poikansa taitoihin enemmän.
Tällä kertaa seikkailu saa alkunsa, kun lähimuistin menetyksestä kärsivä Dori alkaa muistaa välähdyksiä lapsuudestaan ja ihmetellä, missä hänen oma perheensä mahtaa olla. Dori, Nemo ja hieman vastahakoisesti mukaan etsintäretkelle lähtevä Marlin saavat jälleen apua kilpikonnilta ja pääsevät merivirran kyydissä Kalifornian rannikolle. Siellä kolmikko kuitenkin joutuu eroon toisistaan, kun paikallisen merieläinpuiston työntekijät nappaavat Dorin ja vievät kalan hoidettavaksi puiston eläinsairaalan karanteeniosastolle. Sen jälkeen Dori jatkaa vanhempiensa jäljittämistä merieläinpuistossa apunaan mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Nemo ja Marlin puolestaan yrittävät epätoivoisesti hakea uudestaan käsiinsä Dori-ystävänsä, jonka selviytymisestä yksin he ovat – ymmärrettävistä syistä – huolissaan. Kaikenlaiset hankaluudet ja vaaratilanteet vaanivat jokaisen kulman ja kiven takana, eikä niille hetkellisistä suvantokohdista huolimatta tunnu tulevan loppua.
Andrew Stanton, elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, sanoo halunneensa vihdoin vastata ensimmäisessä Nemo-elokuvassa avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, miksi Marlin löysi Dorin uiskentelemasta meressä päämäärättömästi aivan yksin. Huonomuistisen Dorin, alati hermoilevan Marlinin ja toinen rintaevä lyhytkasvuisena syntyneen Nemon lisäksi tarinan sankareiksi nousevat äkeä, seitsenlonkeroinen mustekala, likinäköinen valashai, kaukopaikannuskyvystään epävarma maitovalas sekä hömelö amerikanjääkuikka. Elokuvan opetus onkin se, että päättäväisyydellä pääsee pitkälle ja omaa heikkouttaan voi käyttää myös voimavarana.
Kuten vanhemmassakin Nemo-elokuvassa, myös tässä merenalaiset maisemat värikkäine kasveineen ja kiiltäväkylkisine kaloineen näyttävät upeilta, ja 3D-tekniikka mahdollistaa sen, että katsoja ikään kuin pääsee itsekin merivirtojen vietäväksi. Leffan suomenkielisinä ääninä kuullaan muiden muassa mainiota Pertti Sveholmia Hankinä sekä ykkösosasta tuttuja Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Ja vielä pikku vinkki: jos haluat tietää, miten kävi ensimmäisen elokuvan lopussa hammaslääkärin akvaariosta paenneille kalakavereille, malta katsoa koko filmi ihan loppuun asti!

Katso tästä vielä elokuvan traileri.

 

 

Tammikuussa Aku Ankan toimitus julisti kilpailun, jossa etsittiin uutta konnaa Ankkalinnaan. Voittajakonna on nyt selvillä!

Kelmiehdokkaiden huima tulva yllätti toimituksen tyystin, ja lopulta ehdokkaita kertyi kaikkiaan noin 1400.  Voittajan seulominen oli melkoinen (vaikka toki sitäkin hykerryttävämpi) urakka, mutta kiivaan lapioinnin jälkeen pöydälle jäi kova kärkikuusikko. Niistä lopullisen voittajan valitsi ammattitarinankertojan erehtymättömällä silmällä ankkataiteilija Kari Korhonen.

Voittajaksi kiilasi puuteriperuukin mitalla Bär Lingonsylt, köyhtynyt aatelinen ja vapaaherra. Ränsistyneessä kartanossaan Ankkalinnan ulkopuolella Bär suunnittelee rikoksiaan, jotka voi sopivasti kätkeä vilkkaan seurapiirielämän suomien sattumien suojiin. Bärin isä ja äiti ovat Katri-Maria Kortelainen-Takala ja Karri Takala. Kari ihastui syvästi ketkuun mutta sympaattiseen Lingonsyltiin, ja hahmon debyyttisarjan käsikirjoitus on jo liki valmis. Suuri yleisö joutuu kuitenkin odottamaan kohtaamista Ankallispäivän numeron (48/2016) ilmestymiseen asti.