Ankkauniversumin arkkitehdit
Aku Ankka ja merirosvon kulta (1942) on peräti 64 sivua pitkä.
Lisää varhaista Barksia tarinasta Oikukas onnenkalu (1942).
Takaisin Klondikeen (1953) on loistoesimerkki Barksin pitkistä seikkailuista, ja tämä ruutu on jäänyt lähtemättömästi monien mieliin.
Roopea eivät brutopialaiset pelota. Kuva on tarinasta Kylmä kauppa (1957).
Vic Lockmanin kanssa tehdyissä Mummo-tarinoissa oli usein sangen kiintoisa hahmokaarti. Kuva tarinasta Lentävä linnunpelätti (1959).
Miljardöörikerholaisia Bob Gregoryn käsikirjoittamasta tarinasta Joulutanssiaiset Ankkalinnassa.
Viimeisinä työvuosinaan Barks teki vain käsikirjoituksia. Tämä Kay Wrightin tyylinäyte on tarinasta Peikonhampaan kaljupääkotkat (1970).

Ankkauniversumin arkkitehdit -sarjan kolmannessa osassa esitellään Carl Barks sekä kaksi ahkeraa ankkanikkaria, jotka käsikirjoittivat tarinoita mm. Barksille mutta työskentelivät myös muiden piirtäjien kanssa ja piirsivät tarinoita itsekin.

Carl Barksin merkitys Aku Ankalle kirkastuu jo listaamalla hänen keksimiään hahmoja: Roope-setä, Karhukopla, Milla Magia, Hannu Hanhi, Pelle Peloton, Kulta-Into Pii, Kroisos Pennonen, Teppo Tulppu, Leenu, Liinu ja Tiinu, Julle Ankanpää... Ilman Barksia tuskin olisi olemassa koko Ankka-universumia! Hänen yli 6 500-sivuinen tuotantonsa ulottuu yksisvuisista vitsisarjoista monikymmensivuisiin seikkailusaagoihin – kaikki silkkaa timanttia.

Barksin ura Disneyllä alkoi vuonna 1935 kuten monen muunkin sarjistaiteilijan, nimittäin animaattorina. Barks piirsi animaation vaativia välikuvia, joiden tehtävä oli ylläpitää liikettä. Kun Aku Ankalle alettiin vuonna 1937 tehdä omia lyhytelokuvia, Barks oli mukana juonimassa kuvioita Akun pään menoksi.

Vuonna 1942 Barks päätti kuitenkin jättää animaatiohommat sikseen. Hän muutti pieneen Sn Jacinton kylään aikomuksenaan perustaa kanafarmi. Kaikeksi onneksi hän oli ennen irtisanoutumistaan ehtinyt yhdessä Jack Hannahin kanssa piirtää sarjan Aku Ankka ja merirosvon kulta (Donald Duck Finds Pirate Gold), jonka oli käsikirjoittanut Bob Karp. Kanabisnes ei alkanut kukoistaa, ja Barks päätti pyytää lisää sarjakuvatöitä leipänsä tienatakseen. Loppu onkin historiaa!

Barksin ensimmäisistä seikkailuista näkee selvästi animaattoritaustan vaikutukset: sarjat tulvivat vauhtia ja yksinkertaisia visuaalisia vitsejä. Tästä lähtökohdasta Barks kehitti Ankka-sarjojen tarinat ja ulkoasun tasolle, josta ne sittemmin ovat tulleet tunnetuiksi. Luovimmillaan Barks pyrki rikkomaan sarjakuvasivun rakenteen niin, että kuva ja teksti täydentäsiivät toisiaan ja muodostaisivat kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa.

Lockman ja Gregory

Maestro Barks käsikirjoitti valtaosan tarinoistaan itse, mutta hän piirsi myös joitakin muiden rustaamia tarinoita. Tällaisen yhteistyön hedelmä on muun muassa Ankkalinnan Milajrdöörikerho! Kolmannen Ankkauniversumin arkkitehdit -artikkelin taustavelhot Vic Lockman ja Bob Gregory kirjoittivat esimerkiksi Mummo Ankka- ja Iines-tarinoita, joita Barks piirsi. He työskentelivät paljon myös muiden piirtäjien kanssa.

Vuonna 1927 syntynyt Victor "Vic" Lockman on tuottelias ja monipuolinen sarjakuvanikkari, joka on 1950-luvulta asti tehtaillut Ankkojen lisäksi myös mm. Tikun ja Takun, Veli Kanin, Lumikin ja Nalle Puhin seikkailuja. Ankka-sarjoissa Lockman keskittyi lähinnä kirjoittamiseen. Tarinoita piirsi Barksin lisäksi paljon Tony Strobl. Myös mm. Jack Bradbury, Pete Alvarado, Phil De Lara ja Kay Wright kuvittivat Lockmanin luomia mielikuvituksellisia seikkailuja.

Lockmanin ja Tony Stroblin yhteistyön myötä sarjakuviin seilasi kaikkien kaukokaipuisten sankari Moby Ankka. Valaanpyytäjä esiintyi ensi kerran vuonna 1967 tarinassa Whale of an Adventure (julkaistu Aku Ankassa 49/1968 nimellä Valaanpyynnissä Moby Ankan kanssa ja myöhemmin mm. Jumbossa 25 nimellä Valaan vatsassa), jossa Aku keikkuu ulapalle kumipatjan kyydissä.

Lockman keksi lehden sivuille myös Pelle Pelottoman veljenpojan Tarmon, joka venytteli älynystyröitään ensi kertaa Phil De Laran piirtämänä tarinassa Lautasvaras (AA 1967/14–17).

Robert "Bob" Gregoryn (1921–2003) ura alkoi käsikirjoittajana, mutta 1960-luvulta eteenpäin mies piirsi ahkerasti tarinoita itsekin. Gregoryn ansiota siis on, että Ankkalinnan miljoonikoilla on takkatuli, jonka ääressä kätösiään lämmitellä: äverikköjen päiväkerho Miljardööriklubi esiintyi ensi kerran Gregoryn kirjoittamassa ja Barksin piirtämässä tarinassa Joulutanssiaiset Ankkalinnassa (The Christmas Cha-Cha 1959; AA 1961/49 ja 2011/50).

Myös Gregoryn käsikirjoittamat tarinat piirsi 1960-luvulla usein Tony Strobl. Gregory kirjoitti paljon tarinoita Aku Ankan lisäksi Karhukoplalle ja Sudenpennuille sekä loksunokkien lisäksi mm. Aristokateille. Tarinaniskijänä Gregory on solahtanut hyvin myös naisen nahkoihin, sillä hän käsikirjoitti lukuisia Iines Ankan päiväkirja -sarjan tarinoita. Osan niistä kuvitti aikoinaan Carl Barks, osan Gregory itse. Kuvassa Iines arvioi sisustustaan Gregoryn kirjoittamassa ja Barksin piirtämässä tarinassa Ihanasti erilainen (Daringly Different 1960; AA 2013/31).

Muiden piirtämät Barksit

Sarjisuransa loppupuolella 1960-ja 1970-lukujen taitteessa Barks ei enää piirtänyt itse, mutta laati käsikirjoituksia Aku- ja Sudaritarinoihin. Piirroshommat saivat sitten hoitaakseen tuon ajan Akkareita lukeneille taatustit tutut Tony Strobl, John Carey ja Kay Wright.

Ainakin toimituksen naavapartojen mieleen ovat lähtemättömästi jääneet mm. Päivä lainvartijana (AA 4–5/1973), Vesistönsuojelua (AA 47/1972) ja Vaikertavien kumpujen koira (11–12/1974).

Myöhemmin, 2000-luvun lopulla, hollantilainen Daan Jippes piirsi nuo Barksin myöhäistuotantoon kuuluvat tarinat Barksin luonnosten pohjalta uudelleen mahdollisimman tarkasti maestron tyyliä noudatellen. Osa niistä on julkaistu vain kovakantisissa kirjoissa, osa löytyy myös Akkarin Lataamosta. Lataamossa versioita pystyy näppärästi vertailemaankin – etsikääpä esimerkiksi tarinat Tupu, Hupu ja Lupu pullossa (AA 14/1974) ja Pullotettu vartio (AA 6/2013).

P.S. Entä Ankkauniversumin arkkitehdit -artikkelissa mainittu kanatarhabisnes, joka lähestulkoon riisti maailmalta Carl Barksin? Lue tarina Kohtalokkaat kanat (mm. AA 1953/11, Carl Barksin parhaat 2011), niin olet muutaman höyhenkilon verran viisaampi Barksin kokemuksista kanojen parissa.

Nyt syksyn kirjasadon komein uutuus on vihdoin kaupoissa. Toimituksessa lehteillään ylpeinä Aki Kaurismäen, Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyönä syntyneen sarjakuvan Ankka vailla menneisyyttä ensijulkaisua.

Idea sarjakuvasta sai alkunsa vuoden 2015 keväällä, kun toimittaja Kirsi Ahonen haastatteli Giorgio Cavazzanoa Roope-setä-lehden platinanumeroa 4/2015 varten. Taiteilija kertoi, kuinka hienoa olisi vielä kerran päästä piirtämään jokin todellinen klassikkosarja vaikkapa elokuvan maailmasta. Tällöin päätoimittaja Aki Hyyppä ja suomen paras ja ainoa ankkataiteilija Kari Korhonen löivät viisaat päänsä yhteen ja lähtivät miettimään, mikä elokuvataiteen suomalainen merkkiteos taipuisi hienosti ankkasarjakuvaksi. Vaihtoehtoja oli useita, mutta voittajaksi valikoitui Aki Kaurismäen palkittu Mies vailla menneisyyttä. Kun vielä ohjaaja itsekin innostui projektista, Korhonen sai ruveta hommiin. Ja vuoden kuluttua Cavazzanolla olikin jo edessään kuvakäsikirjoitus, joka ennen pitkää jalostui siksi helmeksi, joka nyt on kaikkien ihailtavissa. Piirtäjän toive siis toteutui, ja kuten hän itse kirjan haastattelussa toteaa, hän taitaa tätä nykyä olla Disney-taiteilijoista se, joka on piirtänyt eniten elokuvamaailmaan sijoittuvia sarjoja.

Toimitukselle Ankka vailla menneisyyttä -sarja oli siinä mielessä poikkeuksellinen työ, että kerrankin hahmot pantiin puhumaan muuta kuin ankkalinnaa. Tarinaa lukiessa saattaa huomata, kuinka poikkeuksellisen pelkistettyjä kuplatekstit paikoin ovat – siis näin aina silloin, kun ruutujen tapahtumat mukailevat uskollisesti Kaurismäen elokuvan kohtauksia. Aku puhuu siis kaurismäkeä, ei ankkaa! Kuten aina ankkasarjakuvien käsikirjoituksia työstäessään, Korhonen on tehnyt tämänkin sarjan käsikirjoituksen englanniksi, ja totta kai sovittanut elokuvan ankkojen maailmaan. Niinpä toimituksen tehtäväksi jäi katsoa, että tekstit seuraavat suomennettuna mahdollisimman tarkkaan kaurismäkeläisiä polkuja. Toki perinteistä ankkakieltäkin sarjassa kuullaan: etenkin kun Aku on sarjakuvan alussa armoton lörpöttelijä. Häneen puistonpenkillä saatu isku näet vaikuttaa päinvastoin kuin Kaurismäen elokuvan Mieheen, joka menee tällistä mykäksi. Vaan kuinkas sitten käykään? Sen saatte itse selvittää.

Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa kirjaa lukiessanne kuin meillä oli sitä tehdessämme!

Aku Ankassa 39/2016 julkaistiin kaksi Laukaan peruskoulun viidesluokkalaisten kääntämää sarjakuvaa, jotka toki oli tavalliseen tapaan Aku Ankan toimituksessa toimitettu. Sinäkin voit kokeilla sarjakuvan suomentamista oheisella yksisivuisella.

Ennen kuin ryhdyt hommiin, lukaise pikainen tiivistelmä Akkarin toimituksen käännösohjeista.

Jos oikeasti mielit kääntäjäksi tulee sinun hallita hyvä ja virheetön suomen kieli. Paina siis mieleesi niin välimerkkisäännöt kuin yhdyssanatkin (tämä pätee muuhunkin kääntämiseen kuin vain Akkarin). Ankkalinnaan eivät kuulu alatyyliset ilmaukset eikä turha väkivallalla uhkailu. Samoin julma solvaaminen katsotaan kaikkea muuta kuin hauskaksi.

Aku Ankkaa ei käännetä sanasta sanaan, vaan toisinaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen keksitään nokkelampia sanamuotoja ja vinkeämpiä vitsejä, jotta arkisemmastakin jutusta saadaan hauska. Tässä kohdin Ankkalinnassa poiketaan reippaasti kaunokirjallisesta kääntämisestä, jossa tarkoituksena on noudattaa kirjailijan ääntä. Ankkalinnassa pyrimme siis sujuvasti soljuvaan suomeen, kuitenkin turhia puhekielimäisyyksiä vältellen (Hessukin sanoo vain ”mä” ja ”sä”, mutta puhuu muuten varsin kirjakielisesti).

Kun käännös on valmis, kannattaa se lukea vielä ääneen. Tällöin huomaa usein vielä ne kohdat, joissa teksti ei oikein suju vuoropuhelun lailla – Aku Ankka kun pääosin on juuri vuoropuhelua.

Sitten vain kääntämään!

Voit tulostaa alta sarjakuvasta version, jonka puhekuplat ovat tyhjät. Sitten voit vaikka tekstaamalla kokeilla, miltä kääntämäsi teksti näyttää itse sarjiksessa.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.