Ankkauniversumin arkkitehdit 1
Viehkeä neito muuttaa naapuriin. Iineksen ensiesiintyminen tapahtui marraskuussa 1940. Suomessa sarja on julkaistu mm. Akkarissa 2/1997.
Akun legendaarisen auton ensimmäisiä kilometrejä! Kuvassa menopeli Taliaferron piirtämänä vuonna 1941.
Hansu saapasteli sarjakuvaan ensimmäisen kerran toukokuussa 1938 tarinassa "Just In Time For Dinner".
Ankanpojat esittäytyvät! Suomessa tarina on julkaistu mm. Akkarissa 7/2005.
Akun herttainen lemmikki heilutti häntäänsä ensimmäisen kerran maaliskuussa 1938. Suomessa tarina on julkaistu Akkarissa 31/2008.

Ankkauniversumin arkkitehdit -sarjan ensimmäisessä osassa parrasvaloihin pääsee klassikkokaksikko Taliaferro–Karp.

Vuonna 1934 Aku Ankka esiintyi ensi kerran sanomalehtien sivuilla vaakuttuaan sitä ennen vain animaatiomuodossa. Jälkipolvet saavat kiittää ensiesiintymisestä Al Taliaferroa. Taliaferro (1905–1969) piirsi Ankka-sarjakuvia yli kolmekymmentä vuotta aisaparinaan käsikirjoittaja Robert Louis "Bob" Karp (1911–1975). Parivaljakko tunnetaan erityisesti lyhyistä, alun perin juuri sanomalehdissä ilmestyneistä sarjisstripeistä.

Charles Alfred Taliaferro syntyi vuonna 1905 Montrosessa, Coloradossa. Hän aloitti Disney-uransa animaatiostudiolla, mutta päätyi lähes oikopäätä Floyd Gottfredsonin tussaajaksi. Taliaferron piirtämää Ankka-sarjakuvaa ilmestyi aluksi sunnuntaisivuilla osana Hullunkuriset sinfoniat -sarjaa. Seiloripukuisen ankkahahmon suosio kasvoi, ja kollega Gottfredsonin sanojen mukaan Taliaferro hinkui saada oman stripin piirrettäväkseen.

Disney-pomoja ei ollut helppo vakuuttaa, ja Taliaferro hankkiutui asiaa edistääkseen jopa itsensä Walt-herran juttusille. Lopulta vuonna 1938 Aku Ankka sai oman Taliaferron piirtämän päivittäisen mustavalkoisen nimikkostrippinsä, jonka käsikirjoittajaksi vakiintui Bob Karp. (Toimituksen vinkki: Muistathan, että alkuvuosen tenhoa voi ihailla Akkarin nettisivuilla päivästä päivään!)

Läheisestä yhteistyöstä huolimatta herrat tapasivat harvoin, sillä Karp lähetti käsikirjoitukset postitse kotoaan Santa Rosasta. Yhteistyö ilmeisesti sujui kuitenkin kuin tanssi, koskapa Taliaferron kertoman mukaan tarinan luonnostelu Karpin käsikirjoitusten pohjalta kävi käden käänteessä.

Päivittäiset stripit esittelevät Akun kotoisissa ympyröissä, joiden kommellukset koettelevat kuumapäistä sankaria. Sarjoissa nähdään myös koko joukko Akun sukulaisia ja ystäviä. Paitsi Aku Ankan, Taliaferro nimittäin marssitti maailman tietoisuuteen myös vauhdikkaan veljestrion Tupun, Hupun ja Lupun. Ankanpoikien ensiesiintyminen tapahtui jo vuonna 1937 tarinassa Donald's Nephews.

Eikä tässä vielä kaikki! Taliaferro loi myös useita muita tärkeitä hahmoja, kuten Iineksen, Mummon, Hansun, Pulivarin ja Akun rakkaan auton. Jos rouva Taliaferro luki miehensä piirtämät sarjakuvat tarkkaan, hän saattoi huomata yhdennäköisyyttä oman hattuhyllynsä valikoiman ja sarjakuvien rouvien päähineiden välillä, ja saattoipa rouva Taliaferro huomata myös Iines Ankan hahmossa jotain etäisesti tuttua. Sanomalehdistä sarjakuvat ainakin luettiin tarkkaan, sillä kun Taliaferro kerran rustasi Akun puhelinnumeroksi oman numeronsa, linjat tukkeutuivat pilapuheluista.

Bob Karp jatkoi Aku Ankka -strippien kirjoittamista vielä Taliaferron kuoleman jälkeen vuoteen 1975 saakka. Jos puhutaan Aku Ankan ulkomuodon ja persoonallisuuden kehityksestä, kaksikon Taliaferro–Karp vaikutusta ei käy kieltäminen!

PARASTA TALIAFERROA

Jos kaipaat lisää Taliaferro-luettavaa, voimme suositella näitä Akkarin Lataamosta löytyviä takuulaadukkaita Taliaferro-tärppejä:

Nerokas ratkaisu ja Kiusallista AA 51/1969

Niin säästetään rahaa! AA 7/1969

Otson syötti AA 52/1981

Vastavakoilua AA 40/2003

 

 

KARP-TÄRPPEJÄ

Bob Karp teki yhteistyötä myös muiden piirtäjien kanssa. Sarjakuvien lisäksi hän laati esimerkiksi Bob Grantin kanssa sadoittain Disneyn Merry Menagerie -eläinpilakuvia. Lataamostakin löytyy muutama Karpin käsikirjoittama tarina, jonka piirrokset on laatinut joku muu kuin Taliaferro, sekä 1970-luvulla tehtyjä uusintaversioita sanomalehtisarjiksista. Kokeile esimerkiksi näitä!

Vaarallista kauneutta (AA 11/2001) – piirrokset Dick Moores

Kaiken varalta (AA 6/1974)Vicarin piirtämä uusintaversio vuonna 1968 julkaistusta, Karpin käsikirjoittamasta ja Taliaferron piirtämästä sanomalehtistripistä.

 

Myös Bob Karpin veli Hubie Karp teki käsikirjoituksia, ja Akkarista löytyykin myös Hubien käsikirjoittamia sarjoja, kuten...

Olisi kannattanut totella (AA 9/1984 ja 35/2007)

Veneentekijä (AA42/2002)

Rakkautta ensi silmäyksellä (AA 1/1981, 40/2005)

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.

Nemoa etsimässä -elokuvasta tutut eväkkäät palaavat valkokankaalle.

Jo kolmetoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun ylihuolehtivuuteen taipuvainen vuokkokala Marlin etsi kotiriutalta kadonnutta poikaansa Nemoa elokuvassa Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003). Tuosta palkitusta animaatiosta tutut kalat ovat kuitenkin Disneyn ja Pixarin uutuuteen, 26. elokuuta Suomen ensi-iltansa saavaan leffaan Doria etsimässä (Finding Dory, 2016) mennessä ikääntyneet ainoastaan vuoden verran. Nyt palettivälskäri Dori, jonka Marlin sai avukseen Nemon jäljille, asuu Isolla valliriutalla Marlinin ja Nemon naapurina, Nemo on reipas koululainen herra Rauskun luotsaamassa ryhmässä, ja Marlin yrittää yhä opetella luottamaan poikansa taitoihin enemmän.
Tällä kertaa seikkailu saa alkunsa, kun lähimuistin menetyksestä kärsivä Dori alkaa muistaa välähdyksiä lapsuudestaan ja ihmetellä, missä hänen oma perheensä mahtaa olla. Dori, Nemo ja hieman vastahakoisesti mukaan etsintäretkelle lähtevä Marlin saavat jälleen apua kilpikonnilta ja pääsevät merivirran kyydissä Kalifornian rannikolle. Siellä kolmikko kuitenkin joutuu eroon toisistaan, kun paikallisen merieläinpuiston työntekijät nappaavat Dorin ja vievät kalan hoidettavaksi puiston eläinsairaalan karanteeniosastolle. Sen jälkeen Dori jatkaa vanhempiensa jäljittämistä merieläinpuistossa apunaan mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Nemo ja Marlin puolestaan yrittävät epätoivoisesti hakea uudestaan käsiinsä Dori-ystävänsä, jonka selviytymisestä yksin he ovat – ymmärrettävistä syistä – huolissaan. Kaikenlaiset hankaluudet ja vaaratilanteet vaanivat jokaisen kulman ja kiven takana, eikä niille hetkellisistä suvantokohdista huolimatta tunnu tulevan loppua.
Andrew Stanton, elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, sanoo halunneensa vihdoin vastata ensimmäisessä Nemo-elokuvassa avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, miksi Marlin löysi Dorin uiskentelemasta meressä päämäärättömästi aivan yksin. Huonomuistisen Dorin, alati hermoilevan Marlinin ja toinen rintaevä lyhytkasvuisena syntyneen Nemon lisäksi tarinan sankareiksi nousevat äkeä, seitsenlonkeroinen mustekala, likinäköinen valashai, kaukopaikannuskyvystään epävarma maitovalas sekä hömelö amerikanjääkuikka. Elokuvan opetus onkin se, että päättäväisyydellä pääsee pitkälle ja omaa heikkouttaan voi käyttää myös voimavarana.
Kuten vanhemmassakin Nemo-elokuvassa, myös tässä merenalaiset maisemat värikkäine kasveineen ja kiiltäväkylkisine kaloineen näyttävät upeilta, ja 3D-tekniikka mahdollistaa sen, että katsoja ikään kuin pääsee itsekin merivirtojen vietäväksi. Leffan suomenkielisinä ääninä kuullaan muiden muassa mainiota Pertti Sveholmia Hankinä sekä ykkösosasta tuttuja Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Ja vielä pikku vinkki: jos haluat tietää, miten kävi ensimmäisen elokuvan lopussa hammaslääkärin akvaariosta paenneille kalakavereille, malta katsoa koko filmi ihan loppuun asti!

Katso tästä vielä elokuvan traileri.

 

 

Tammikuussa Aku Ankan toimitus julisti kilpailun, jossa etsittiin uutta konnaa Ankkalinnaan. Voittajakonna on nyt selvillä!

Kelmiehdokkaiden huima tulva yllätti toimituksen tyystin, ja lopulta ehdokkaita kertyi kaikkiaan noin 1400.  Voittajan seulominen oli melkoinen (vaikka toki sitäkin hykerryttävämpi) urakka, mutta kiivaan lapioinnin jälkeen pöydälle jäi kova kärkikuusikko. Niistä lopullisen voittajan valitsi ammattitarinankertojan erehtymättömällä silmällä ankkataiteilija Kari Korhonen.

Voittajaksi kiilasi puuteriperuukin mitalla Bär Lingonsylt, köyhtynyt aatelinen ja vapaaherra. Ränsistyneessä kartanossaan Ankkalinnan ulkopuolella Bär suunnittelee rikoksiaan, jotka voi sopivasti kätkeä vilkkaan seurapiirielämän suomien sattumien suojiin. Bärin isä ja äiti ovat Katri-Maria Kortelainen-Takala ja Karri Takala. Kari ihastui syvästi ketkuun mutta sympaattiseen Lingonsyltiin, ja hahmon debyyttisarjan käsikirjoitus on jo liki valmis. Suuri yleisö joutuu kuitenkin odottamaan kohtaamista Ankallispäivän numeron (48/2016) ilmestymiseen asti.