Ankkauniversumin arkkitehdit 4
Sarjassa Valaita vai porsaita? (AA 7/1970) Mobyn laivan kyytiin hyppää myös Sepe Susi.
Stroblin hahmokavalkadi oli laaja. Tässä Veli Nalle ja Mikko Repolainen sarjassa Kosto on suloista (AA 22/1968).
Mortti ja Vertti Tony Stroblin piirtäminä tarinassa Mikki Hiiri joutuu koulunpenkille (AA30/1962).
Sfinksin salaisuudessa (AA 20/1973) Karhukopla kaipaa Mimmin apua aarteenetsintään.
Tarinassa Meren pohjan salaisuus (AA 18/1986) Roope, Aku ja pojat löytävät aaltojen alta kultaisen kaupungin.

Kullakin vuosikymmenellä on Aku Ankan historiassa ollut leimalliset piirtäjänsä, ahkerat työmyyrät, joiden piirrosjälki synnyttää vahvoja muistoja. Kun selailee 1950–1970-lukujen Akkareita, Tony Stroblin taiteilemia seikkailuja on melkein joka numerossa. Strobl kehittikin tyylinsä ilmeikkään ilmavaksi ja – tason kärsimättä – äärettömän nopeaksi.

Anthony Joseph Strobl (12.5.1915–29.12.1991, USA) opiskeli Clevelandin taideinstituutissa vuosina 1933–1937 opiskelukavereinaan muun muassa Teräsmiehen luojat Jerry Siegel ja Joe Shuster. Disneyllä Strobl aloitti vuonna 1938 Fantasia-animaatioelokuvan parissa ja ehti työstää myös Pinokkiota sekä Dumboa ennen kuin liittyi armeijaan sodan syttyessä.

Sodan jälkeen vuonna 1947 Strobl päätti siirtyä animaation maailmasta sarjakuviin. Stroblin ensimmäinen julkaistu Disney-sarjakuva oli 8-sivuinen Ossian Ötökkä -hupailu, ja uran alku sujuikin Lumikki-, Dumbo- ja Ossian-tarinoita piirtäen. Vuonna 1950 ilmestyivät ensimmäiset Stroblin käsialaa olevat Ankka-yksisivuiset, joita tosin ei ole Suomessa julkaistu. Stroblin varhaisista Mikki-sarjoista ensimmäinen, kesäkuussa 1950 piirretty Kaksi kujeilijaa sen sijaan nähtiin myös Suomessa Aku Ankka -lehdissä 16–18/1964.

Tony Strobl oli 1950-luvun merkittävimpiä ankkapiirtäjiä. Hän piirsi sarjoja myös itsensä Carl Barksin käsikirjoituksiin, muiden muassa tarinat Päivä lainvartijana (AA 4–5/1974) ja Korakarumin ruhtinas (AA 28–30/1969). Strobl piirsi runsaasti Akua ja ankanpoikia sekä Moby Ankkaa, jonka hän kehitti yhdessä Vic Lockmanin kanssa. Tuon ajan tapaan rivikäsikirjoittajien ja -piirtäjien repertuaariin kuului koko hahmogalleria, ja esimerkiksi Stroblille 117 käsikirjoitusta rustanneen Carl Fallbergin meriittilistalta löytyy niin ankoille, hiirille, Takametsän asukeille kuin José Cariocallekin rustattuja juonenkäänteitä. Fallberg aloitti muuten Stroblin tapaan uransa Disneyn animaatioiden parissa ja teki 1950–1970-luvuilla käsikirjoituksia myös Warnerin piirrettyihin sekä sarjakuviin. Carl Fallberg on kynäillyt myös liudan Mikki Hiiri -seikkailuja – hän teki yhdessä Paul Murryn kanssa suurimman osan Walt Disney's Comics and Stories -lehdissä vuoden 1953 ja 1970-luvun alun välissä ilmestyneistä Mikki-tarinoista.

Disney-sarjakuvien lisäksi Strobl teki myös muita eläinhahmosarjiksia, kuten Väiski Vemmelsäärtä, Repe Sorsaa, Putte Possua ja Nakke Nakuttajaa. Hurjan tuotantotahdin mahdollisti kikkailematon tyyli, jonka ansiosta Strobl saattoi piirtää peräti 4–5 sivua päivässä. Työskentelyä nopeuttivat myös hyvät tussaajat John Liggera ja Steve Steere. Jälkimmäisen poika Steve Steere Jr. muuten tunnetaan Simpsonien ja Futuraman piirtäjänä.

1960-luvun puolivälissä Strobl alkoi piirtää Disneylle freelancerina Aku- ja Sudenpentu-tarinoita Yhdysvaltojen ulkopuolella ilmestyviin julkaisuihin. Hän työskenteli Disneylle 1980-luvun lopulle asti, jolloin hän palasi vielä kerran animaatioiden pariin Ankronikka-piirrossarjaa tekemään. Suomen Aku Ankka -lehdessä on julkaistu Tony Stroblin tarinoita piirtäjistä toiseksi eniten eli liki 6500 sivua. Ei ihme, että varsinkin suurille ikäluokille Strobl on yksi rakkaimmista ankkataiteilijoista!

Aku Ankka Lataamo on pullollaan oivia esimerkkejä Tony Stroblin piirtämistä sarjoista. Alkuun pääsee esimerkiksi sarjoilla Kolkkapoika vasten tahtoaan ja Luhistuva kaupunki, jossa pääosassa on ankkojen ja hiirien sijaan Ossian Ötökkä.

Stroblin, Fallbergin ja Steeren yhteistyön jälkiä pääsee seuraamaan tarinoissa Metsänvartija vaarassa sekä Merirosvoristeily.

Nyt syksyn kirjasadon komein uutuus on vihdoin kaupoissa. Toimituksessa lehteillään ylpeinä Aki Kaurismäen, Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyönä syntyneen sarjakuvan Ankka vailla menneisyyttä ensijulkaisua.

Idea sarjakuvasta sai alkunsa vuoden 2015 keväällä, kun toimittaja Kirsi Ahonen haastatteli Giorgio Cavazzanoa Roope-setä-lehden platinanumeroa 4/2015 varten. Taiteilija kertoi, kuinka hienoa olisi vielä kerran päästä piirtämään jokin todellinen klassikkosarja vaikkapa elokuvan maailmasta. Tällöin päätoimittaja Aki Hyyppä ja suomen paras ja ainoa ankkataiteilija Kari Korhonen löivät viisaat päänsä yhteen ja lähtivät miettimään, mikä elokuvataiteen suomalainen merkkiteos taipuisi hienosti ankkasarjakuvaksi. Vaihtoehtoja oli useita, mutta voittajaksi valikoitui Aki Kaurismäen palkittu Mies vailla menneisyyttä. Kun vielä ohjaaja itsekin innostui projektista, Korhonen sai ruveta hommiin. Ja vuoden kuluttua Cavazzanolla olikin jo edessään kuvakäsikirjoitus, joka ennen pitkää jalostui siksi helmeksi, joka nyt on kaikkien ihailtavissa. Piirtäjän toive siis toteutui, ja kuten hän itse kirjan haastattelussa toteaa, hän taitaa tätä nykyä olla Disney-taiteilijoista se, joka on piirtänyt eniten elokuvamaailmaan sijoittuvia sarjoja.

Toimitukselle Ankka vailla menneisyyttä -sarja oli siinä mielessä poikkeuksellinen työ, että kerrankin hahmot pantiin puhumaan muuta kuin ankkalinnaa. Tarinaa lukiessa saattaa huomata, kuinka poikkeuksellisen pelkistettyjä kuplatekstit paikoin ovat – siis näin aina silloin, kun ruutujen tapahtumat mukailevat uskollisesti Kaurismäen elokuvan kohtauksia. Aku puhuu siis kaurismäkeä, ei ankkaa! Kuten aina ankkasarjakuvien käsikirjoituksia työstäessään, Korhonen on tehnyt tämänkin sarjan käsikirjoituksen englanniksi, ja totta kai sovittanut elokuvan ankkojen maailmaan. Niinpä toimituksen tehtäväksi jäi katsoa, että tekstit seuraavat suomennettuna mahdollisimman tarkkaan kaurismäkeläisiä polkuja. Toki perinteistä ankkakieltäkin sarjassa kuullaan: etenkin kun Aku on sarjakuvan alussa armoton lörpöttelijä. Häneen puistonpenkillä saatu isku näet vaikuttaa päinvastoin kuin Kaurismäen elokuvan Mieheen, joka menee tällistä mykäksi. Vaan kuinkas sitten käykään? Sen saatte itse selvittää.

Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa kirjaa lukiessanne kuin meillä oli sitä tehdessämme!

Aku Ankassa 39/2016 julkaistiin kaksi Laukaan peruskoulun viidesluokkalaisten kääntämää sarjakuvaa, jotka toki oli tavalliseen tapaan Aku Ankan toimituksessa toimitettu. Sinäkin voit kokeilla sarjakuvan suomentamista oheisella yksisivuisella.

Ennen kuin ryhdyt hommiin, lukaise pikainen tiivistelmä Akkarin toimituksen käännösohjeista.

Jos oikeasti mielit kääntäjäksi tulee sinun hallita hyvä ja virheetön suomen kieli. Paina siis mieleesi niin välimerkkisäännöt kuin yhdyssanatkin (tämä pätee muuhunkin kääntämiseen kuin vain Akkarin). Ankkalinnaan eivät kuulu alatyyliset ilmaukset eikä turha väkivallalla uhkailu. Samoin julma solvaaminen katsotaan kaikkea muuta kuin hauskaksi.

Aku Ankkaa ei käännetä sanasta sanaan, vaan toisinaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen keksitään nokkelampia sanamuotoja ja vinkeämpiä vitsejä, jotta arkisemmastakin jutusta saadaan hauska. Tässä kohdin Ankkalinnassa poiketaan reippaasti kaunokirjallisesta kääntämisestä, jossa tarkoituksena on noudattaa kirjailijan ääntä. Ankkalinnassa pyrimme siis sujuvasti soljuvaan suomeen, kuitenkin turhia puhekielimäisyyksiä vältellen (Hessukin sanoo vain ”mä” ja ”sä”, mutta puhuu muuten varsin kirjakielisesti).

Kun käännös on valmis, kannattaa se lukea vielä ääneen. Tällöin huomaa usein vielä ne kohdat, joissa teksti ei oikein suju vuoropuhelun lailla – Aku Ankka kun pääosin on juuri vuoropuhelua.

Sitten vain kääntämään!

Voit tulostaa alta sarjakuvasta version, jonka puhekuplat ovat tyhjät. Sitten voit vaikka tekstaamalla kokeilla, miltä kääntämäsi teksti näyttää itse sarjiksessa.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.