Vuoden suurimpana yksittäisenä ponnistuksena on mainittava Aku Ankka Lataamon rakentaminen. Kaikki historian Aku Ankat yhdessä digipalvelussa, helppo juttu!
Suomen paras ja ainoa Ankka-piirtäjä Kari Korhonen juhlisti 20-vuotista taivaltaan Ankkalinnan kaduilla ja kujilla. Merkkipaalun kunniaksi julkaistiin mm. Ankan siivellä -juhlakirja ynnä Aku Ankan ja Aku Ankka Ekstran erikoisnumerot.
Ei vettä rantaa rakkaampaa! Osana Kari Korhosen juhlavuotta Ankat kiersivät armasta Suomeamme ristiin rastiin. Muikein murrekuplin silatut sarjat saivat innostuneen vastaanoton ympäri maan.
Suomalaisten käsikirjoittajien sarjaa jatkoi J. Karjalainen Kokkikahakka-tarinallaan. Voimme vain haaveilla seuraavasta suosionsa huipulla surffaavan artistin Ankka-sarjasta...
Lokakuun lopussa ilmestyi Aku Ankka -lehden 3000. numero. Rajapyykin puhkaisua juhlittiin monin tavoin: kutsuimme esimerkiksi Kari Korhosen kautta aikain Aku Ankan ensimmäiseksi vierailevaksi päätoimittajaksi!
Myös Aku Ankka Ekstra saavutti pyöreän rajapyykin, kun joulun alla ilmestyi 200. numero. Toimituskin huomasi asian melkein ajoissa...
Kuluva vuosi oli suurta juhlaa sankalle hahmojoukolle. Sepe ja possut täyttivät 80 vuotta, Matami Mimmi 50 ja siimahäntäinen superpari eli Mikki ja Minni 85 vuotta. Synttärikakkuja siis kului!

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tiivistimme vuoden 2013 huippuhetket hupaisaksi kuvakimaraksi. Vuoden mittaan on yksin Akkariin väännetty liki 20 000 toinen toistaan sukkelampaa puhekuplaa, joten naputtelua on piisannut!

Näiden virstanpylväiden lisäksi Aku Ankan Taskukirja eli tuttavallisemmin Taskari numero 400 ilmestyi huhtikuussa. Kirjoja karttuu, kun vuosia kertyy – jos kaikki 400 taskaria latoisi päällekkäin, huojuva torni olisi noin 7 metrin korkuinen. Ensimmäinen Taskari Mikki kiipelissä ilmestyi vuonna 1970, joten sarja on jo vetreä keski-ikäinen. Tämän vuoden Taskareista erityismaininnan ansaitsee Kari Korhosen 40-vuotispäivää juhlistava numero 406, Maltan ankka.

Myös Roope-setä-lehti ehti vuonna 2013 miehen ikään, onhan sitä julkaistu vuodesta 1978 eli 35 vuotta. Numeron 400 jo vuoden 2012 lopussa saavuttanut Ropsu jatkoi tyylikästä menoaan italialaisen ankka- ja hiirisarjakuvan äänenkannattajana, ja vuoden tuhdin sarjistankkauksen lisäksi lehdessä esiteltiin saapasmaassa keksittyjä ankkalinnalaisia.

Ankkalinna ei myöskään ole pelkkää printtiä: Lataamon ja nettisivujen lisäksi Aku Ankalla on muhkea Facebook-fanikunta (yli 153 000 ankallisharrastajaa) ja joulukuun alusta alkaen myös oma Instagram-tili. Jos itse ei ole aktiivinen Instagramin käyttäjä, Ankkalinnan Insta-ulottuvuutta voi tarkastella  selaimella osoitteessa http://instagram.com/akuankka_ankkalinna# . Facebookin käyttäjien taasen kannattaa pitää Aku Ankan päivityksiä silmällä, jotteivät uutiset, päivänpolttavat kysymykset ja sattuvat sarjisruudut mene sivu suun. Vuonna 2014 on luvassa kääkätyksen lisäksi twiittailua, mutta siitä lisää myöhemmin.

Näissä tunnelmissa siis vaaputtiin vuonna 2013 – olkoon vuosi 2014 vähintään yhtä ankkamainen!

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.

Nemoa etsimässä -elokuvasta tutut eväkkäät palaavat valkokankaalle.

Jo kolmetoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun ylihuolehtivuuteen taipuvainen vuokkokala Marlin etsi kotiriutalta kadonnutta poikaansa Nemoa elokuvassa Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003). Tuosta palkitusta animaatiosta tutut kalat ovat kuitenkin Disneyn ja Pixarin uutuuteen, 26. elokuuta Suomen ensi-iltansa saavaan leffaan Doria etsimässä (Finding Dory, 2016) mennessä ikääntyneet ainoastaan vuoden verran. Nyt palettivälskäri Dori, jonka Marlin sai avukseen Nemon jäljille, asuu Isolla valliriutalla Marlinin ja Nemon naapurina, Nemo on reipas koululainen herra Rauskun luotsaamassa ryhmässä, ja Marlin yrittää yhä opetella luottamaan poikansa taitoihin enemmän.
Tällä kertaa seikkailu saa alkunsa, kun lähimuistin menetyksestä kärsivä Dori alkaa muistaa välähdyksiä lapsuudestaan ja ihmetellä, missä hänen oma perheensä mahtaa olla. Dori, Nemo ja hieman vastahakoisesti mukaan etsintäretkelle lähtevä Marlin saavat jälleen apua kilpikonnilta ja pääsevät merivirran kyydissä Kalifornian rannikolle. Siellä kolmikko kuitenkin joutuu eroon toisistaan, kun paikallisen merieläinpuiston työntekijät nappaavat Dorin ja vievät kalan hoidettavaksi puiston eläinsairaalan karanteeniosastolle. Sen jälkeen Dori jatkaa vanhempiensa jäljittämistä merieläinpuistossa apunaan mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Nemo ja Marlin puolestaan yrittävät epätoivoisesti hakea uudestaan käsiinsä Dori-ystävänsä, jonka selviytymisestä yksin he ovat – ymmärrettävistä syistä – huolissaan. Kaikenlaiset hankaluudet ja vaaratilanteet vaanivat jokaisen kulman ja kiven takana, eikä niille hetkellisistä suvantokohdista huolimatta tunnu tulevan loppua.
Andrew Stanton, elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, sanoo halunneensa vihdoin vastata ensimmäisessä Nemo-elokuvassa avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, miksi Marlin löysi Dorin uiskentelemasta meressä päämäärättömästi aivan yksin. Huonomuistisen Dorin, alati hermoilevan Marlinin ja toinen rintaevä lyhytkasvuisena syntyneen Nemon lisäksi tarinan sankareiksi nousevat äkeä, seitsenlonkeroinen mustekala, likinäköinen valashai, kaukopaikannuskyvystään epävarma maitovalas sekä hömelö amerikanjääkuikka. Elokuvan opetus onkin se, että päättäväisyydellä pääsee pitkälle ja omaa heikkouttaan voi käyttää myös voimavarana.
Kuten vanhemmassakin Nemo-elokuvassa, myös tässä merenalaiset maisemat värikkäine kasveineen ja kiiltäväkylkisine kaloineen näyttävät upeilta, ja 3D-tekniikka mahdollistaa sen, että katsoja ikään kuin pääsee itsekin merivirtojen vietäväksi. Leffan suomenkielisinä ääninä kuullaan muiden muassa mainiota Pertti Sveholmia Hankinä sekä ykkösosasta tuttuja Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Ja vielä pikku vinkki: jos haluat tietää, miten kävi ensimmäisen elokuvan lopussa hammaslääkärin akvaariosta paenneille kalakavereille, malta katsoa koko filmi ihan loppuun asti!

Katso tästä vielä elokuvan traileri.

 

 

Tammikuussa Aku Ankan toimitus julisti kilpailun, jossa etsittiin uutta konnaa Ankkalinnaan. Voittajakonna on nyt selvillä!

Kelmiehdokkaiden huima tulva yllätti toimituksen tyystin, ja lopulta ehdokkaita kertyi kaikkiaan noin 1400.  Voittajan seulominen oli melkoinen (vaikka toki sitäkin hykerryttävämpi) urakka, mutta kiivaan lapioinnin jälkeen pöydälle jäi kova kärkikuusikko. Niistä lopullisen voittajan valitsi ammattitarinankertojan erehtymättömällä silmällä ankkataiteilija Kari Korhonen.

Voittajaksi kiilasi puuteriperuukin mitalla Bär Lingonsylt, köyhtynyt aatelinen ja vapaaherra. Ränsistyneessä kartanossaan Ankkalinnan ulkopuolella Bär suunnittelee rikoksiaan, jotka voi sopivasti kätkeä vilkkaan seurapiirielämän suomien sattumien suojiin. Bärin isä ja äiti ovat Katri-Maria Kortelainen-Takala ja Karri Takala. Kari ihastui syvästi ketkuun mutta sympaattiseen Lingonsyltiin, ja hahmon debyyttisarjan käsikirjoitus on jo liki valmis. Suuri yleisö joutuu kuitenkin odottamaan kohtaamista Ankallispäivän numeron (48/2016) ilmestymiseen asti.