Lataamo tutuksi, osa 2

Sähköinen sarjispalvelumme Aku Ankka Lataamo täytti elokuussa vuoden, ja siksi onkin aihetta katsoa, miten kehitys on kehittynyt. Artikkelisarjan edellisessä osassa perehdyimme sisältöön, ja nyt pureudutaan teknisiin seikkoihin.

Niin sanotussa perinteisessä käyttöliittymässä on paljon hyviä puolia – paperilehdestä ei esimerkiksi ikinä lopu akku, ja komea Akkarikansiorivi on oiva sisustuselementti. Huojuvat lehtipinot ja lätkäkassillinen Aku Ankkoja matkalukemiseksi saattavat kuitenkin herättää vastustusta eräissä väestönosissa, ja usein myös bussi, hammaslääkäri tai kaveri on myöhässä juuri silloin, kun kaikki Ankka-sarjikset ovat harmillisesti unohtuneet kotiin.
Tällaisissa tilanteissa apu löytyy Lataamosta: oivan palvelumme avulla pystyy nimittäin mahduttamaan taskuunsa peräti kuusi kottikärryllistä sarjakuvaa. Silkkaa scifiäkö? Ei suinkaan! Lue tästä, miten homma hoituu.

Omppulaitteet

Omppulaitteiden eli iPhonen ja iPadin käyttäjät löytävät Lataamo-sovelluksen App Storesta. Tablettia ja luuria varten on aiemmin ollut kaksi erillistä ja hiukan eri näköistä sovellusta, mutta ne on juuri nyt korvattu uudella yhteissovelluksella, joka toimii sekä iPhonessa että iPadissa. Teknisten muutosten lisäksi myös ulkoasu yhdenmukaistuu, eli Lataamo näyttää suunnilleen samalta kaikissa iLaitteissa. Vanhoille käyttäjille uuden sovelluksen pitäisi asentua automaattipäivityksenä, kunhan iOS-käyttöjärjestelmä on versio 7.0 tai uudempi. Kannattaa siis päivittää käyttöjärjestelmä, jos sitä ei ole vielä tehnyt! Lataamon vanhan iPad-version tuki valitettavasti loppuu, mutta jos käyttöliittymän päivitys ei ole mahdollinen, selainversio toimii edelleen iPadeissakin.

Ankroid

Monien kiihkeästi odottama Androidversio Lataamosta saatiin käyttöön aiemmin tänä vuonna, ja se toimii kaikissa Android-laitteissa – siis niin puhelimissa kuin tableteissakin – kunhan käyttöjärjestelmäversio on 4.0. tai uudempi.

Selainversio

Lataamoon sukeltaminen on oikein viihdyttävää myös selainversion avulla. Sitä käyttämällä saa hakutoiminnosta eniten irti, ja lainalaitteellakin Lataamoon voi pyrähtää helposti suoraan selaimen kautta. Selaintuesta kysellään paljon, joten tässä lista parhaista yhdistelmistä:

Läppärillä ja pöytäkoneella sarjismeressä surffailu sujuu jouhevimmin, kun selain on viimeisin Chrome, Firefox, Safari tai IE.

Android-tableteilla Lataamo toimii parhaiten uusimmalla Chromella.

iOS-tableteissa kannattaa valita selaimeksi viimeisin Safari.

Windows-tablettien selaimille ja Android- sekä iOS-puhelinten selaimille ei toistaiseksi ole virallista tukea, mutta kahdessa viimeksi mainitussa kannattaakin käyttää sovellusta eikä
selainversiota.

Aku Ankka Lataamon tarjonta on lähes yhtä loputon kuin Eka Vekaran housujen taskuilla!

Itse sovellukset eivät maksa mitään, ja Lataamon sisältöä voi selata ilmaiseksi: vain varsinaisten sarjakuvien lukeminen on maksullista. Lukukokemustakin pääsee testaamaan, sillä tarjolla on kuusi maksutonta näytetarinaa. Ei muuta kuin sukellatte sekaan – Lataamosta löytyy naurettavan paljon naurettavaa!

Artikkelisarjamme ensimmäisen osan voit muuten lukea täältä.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.

Nemoa etsimässä -elokuvasta tutut eväkkäät palaavat valkokankaalle.

Jo kolmetoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun ylihuolehtivuuteen taipuvainen vuokkokala Marlin etsi kotiriutalta kadonnutta poikaansa Nemoa elokuvassa Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003). Tuosta palkitusta animaatiosta tutut kalat ovat kuitenkin Disneyn ja Pixarin uutuuteen, 26. elokuuta Suomen ensi-iltansa saavaan leffaan Doria etsimässä (Finding Dory, 2016) mennessä ikääntyneet ainoastaan vuoden verran. Nyt palettivälskäri Dori, jonka Marlin sai avukseen Nemon jäljille, asuu Isolla valliriutalla Marlinin ja Nemon naapurina, Nemo on reipas koululainen herra Rauskun luotsaamassa ryhmässä, ja Marlin yrittää yhä opetella luottamaan poikansa taitoihin enemmän.
Tällä kertaa seikkailu saa alkunsa, kun lähimuistin menetyksestä kärsivä Dori alkaa muistaa välähdyksiä lapsuudestaan ja ihmetellä, missä hänen oma perheensä mahtaa olla. Dori, Nemo ja hieman vastahakoisesti mukaan etsintäretkelle lähtevä Marlin saavat jälleen apua kilpikonnilta ja pääsevät merivirran kyydissä Kalifornian rannikolle. Siellä kolmikko kuitenkin joutuu eroon toisistaan, kun paikallisen merieläinpuiston työntekijät nappaavat Dorin ja vievät kalan hoidettavaksi puiston eläinsairaalan karanteeniosastolle. Sen jälkeen Dori jatkaa vanhempiensa jäljittämistä merieläinpuistossa apunaan mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Nemo ja Marlin puolestaan yrittävät epätoivoisesti hakea uudestaan käsiinsä Dori-ystävänsä, jonka selviytymisestä yksin he ovat – ymmärrettävistä syistä – huolissaan. Kaikenlaiset hankaluudet ja vaaratilanteet vaanivat jokaisen kulman ja kiven takana, eikä niille hetkellisistä suvantokohdista huolimatta tunnu tulevan loppua.
Andrew Stanton, elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, sanoo halunneensa vihdoin vastata ensimmäisessä Nemo-elokuvassa avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, miksi Marlin löysi Dorin uiskentelemasta meressä päämäärättömästi aivan yksin. Huonomuistisen Dorin, alati hermoilevan Marlinin ja toinen rintaevä lyhytkasvuisena syntyneen Nemon lisäksi tarinan sankareiksi nousevat äkeä, seitsenlonkeroinen mustekala, likinäköinen valashai, kaukopaikannuskyvystään epävarma maitovalas sekä hömelö amerikanjääkuikka. Elokuvan opetus onkin se, että päättäväisyydellä pääsee pitkälle ja omaa heikkouttaan voi käyttää myös voimavarana.
Kuten vanhemmassakin Nemo-elokuvassa, myös tässä merenalaiset maisemat värikkäine kasveineen ja kiiltäväkylkisine kaloineen näyttävät upeilta, ja 3D-tekniikka mahdollistaa sen, että katsoja ikään kuin pääsee itsekin merivirtojen vietäväksi. Leffan suomenkielisinä ääninä kuullaan muiden muassa mainiota Pertti Sveholmia Hankinä sekä ykkösosasta tuttuja Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Ja vielä pikku vinkki: jos haluat tietää, miten kävi ensimmäisen elokuvan lopussa hammaslääkärin akvaariosta paenneille kalakavereille, malta katsoa koko filmi ihan loppuun asti!

Katso tästä vielä elokuvan traileri.

 

 

Tammikuussa Aku Ankan toimitus julisti kilpailun, jossa etsittiin uutta konnaa Ankkalinnaan. Voittajakonna on nyt selvillä!

Kelmiehdokkaiden huima tulva yllätti toimituksen tyystin, ja lopulta ehdokkaita kertyi kaikkiaan noin 1400.  Voittajan seulominen oli melkoinen (vaikka toki sitäkin hykerryttävämpi) urakka, mutta kiivaan lapioinnin jälkeen pöydälle jäi kova kärkikuusikko. Niistä lopullisen voittajan valitsi ammattitarinankertojan erehtymättömällä silmällä ankkataiteilija Kari Korhonen.

Voittajaksi kiilasi puuteriperuukin mitalla Bär Lingonsylt, köyhtynyt aatelinen ja vapaaherra. Ränsistyneessä kartanossaan Ankkalinnan ulkopuolella Bär suunnittelee rikoksiaan, jotka voi sopivasti kätkeä vilkkaan seurapiirielämän suomien sattumien suojiin. Bärin isä ja äiti ovat Katri-Maria Kortelainen-Takala ja Karri Takala. Kari ihastui syvästi ketkuun mutta sympaattiseen Lingonsyltiin, ja hahmon debyyttisarjan käsikirjoitus on jo liki valmis. Suuri yleisö joutuu kuitenkin odottamaan kohtaamista Ankallispäivän numeron (48/2016) ilmestymiseen asti.