Ankkauniversumin arkkitehdit 10

Hollantilaiselle Aku Ankka -tuotannolle on jo vuosia ollut tyypillistä höpsöily. Eriskummalliset juonenkäänteet, päättömät taustasekoilut ja jopa poliittisesti hieman epäkorrektit aiheet ja sivuhahmot löytyvät nyky-Akkarista usein hollantilaisista sarjoista. Pöhköyden saralla ovat erityisesti kunnostautuneet veljekset Bas ja Mau Heymans.

Heymansin veljeksistä nuorempi, Mau, on yksi Hollannin Donald Duckin tuotteliaimmista taiteilijoista. Hän menetti sydämensä ankkatarinoille suunnilleen seitsemän ikäisenä, mutta ei lapsena yrittänyt koskaan itse piirtää niitä, koska piti isoveljeään Basia huomattavasti etevämpänä taiteilijana. Vaikka ankkojen seikkailut jäivät hetkeksi hyllylle Maun varttuessa, hän oli jo varhain päättänyt ryhtyä sarjakuvapiirtäjäksi, ja ura alalla alkoi 1970–80-lukujen taitteessa, kun he yhdessä Basin kanssa rustasivat undergroundhenkisiä pienlehtiä.
Merkittävä käänne tapahtui 1980-luvun puolivälissä, kun Mau osti kirpputorilta vanhoja Donald Duck -lehtiä. Hän tajusi haluavansa piirtää nimenomaan ankkoja ja ryhtyi tuumasta toimeen. Vuosi hujahti, kun sinnikäs taiteilijamme piirsi yhä uudelleen käsikirjoittamaansa kymmensivuista sarjaa, sillä hän ei tohtinut lähettää tuotostaan Hollannin ankkalehteen ennen kuin tunsi olevansa edes jotakuinkin tyytyväinen työhönsä. Isoäitinsä kannustamana hän lopulta postitti tarinansa arvioitavaksi. Lehden toimittajat pitivät kuin pitivätkin Maun tyylistä, ja vuodesta 1987 lähtien hän on työkseen piirtänyt – sekä myöhemmin myös käsikirjoittanut – ankkaseikkailuja. Maun esikuva ja innoittaja on legendaarinen Carl Barks, ja lempihahmokseen hän mainitsee Aku Ankan. Maun Akun tunnistaakin varhaisen kauden Barksin tyylisestä pitkästä nokasta ja kaulasta.
Mau on kirjoittanut valtaosan tuotannostaan tiiviissä yhteistyössä Kirsten de Graafin kanssa. Nykyään Mau tosin kirjoittaa tarinansa pääasiassa itse ja haaveilee jättävänsä piirtämisen taitavammilleen. Vaikka Mau ei itsekriittisenä suostukaan lukemaan omia sarjojaan enää julkaisun jälkeen, hän myhäilee työnsä olevan valtavan hauskaa. Klarinettia soittava monitaituri pitää itseään erinomaisen onnekkaana saadessaan luoda tarinoita rakastamaansa maailmaan.

NIITÄ ON KAKSI!

Isoveli Bastiaan ”Bas” Heymans päätyi ankkauralle kiertotietä pitkin. Nuorena Bas aprikoi, valitako ammatiksi musiikki vai piirtäminen, mutta lopulta kuvataiteet voittivat, ja 17-vuotiaana nuori taiteilijanalku muutti Ranskan Montpellieriin opiskelemaan. Monien mainosalalla vietettyjen vuosien jälkeen hän innostui tussaamaan Maun sarjakuvia. Vähitellen Aku Ankka vei Basin mukanaan ja hän alkoi itsekin piirtää ankkatarinoita.

Ensimmäinen Basin piirtämä tarina ilmestyi 1993, joskin tuolloin Mau toimi piirtämisapuna ja Freddy Milton avitti luonnosteluvaiheessa. Jo seuraavana vuonna Bas teki ankkatarinoita ihan itse – ainoastaan käsikirjoitukset eivät olleet hänen kynästään. Bas on aina ollut avoin muiden ideoille, ja hän onkin työskennellyt tasapuolisesti niin Jan Krusen, Frank Jonkerin, Ruud Straatmanin kuin Evert Geradtsinkin kanssa. Barksin varhaistuotantoa ihailevan Basin hahmogalleriaan kuuluvat Akun ja muiden Ankkalinnan hahmojen lisäksi Alankomaissa huippusuosittu Veli Kani, Iso paha susi, Kelmien kerho, Hiawatha, Tiku ja Taku sekä Jose Carioca, joka on hänen henkilökohtainen suosikkinsa.

Harmonikkaa taidokkaasti näppäilevä Bas suhtautuu piirtämiseen edelleen intohimoisesti ja tuumaa, että päivä ilman piirtämistä on hukkaan heitetty. Basin tavaramerkki on säännöllisesti Ankkalinnan katukuvassa sivuhahmona vilahtava resuinen katusoittaja.

Mau Heymansin sarjoja löytyy Aku Ankka Lataamosta kaiken kaikkiaan 321 kappaletta. Hänen erikoisuutenaan ovat erityisen naurettavat yksisivuiset tarinat, joihin jää helposti koukkuun. Yhden luettuaan, haluaa tietää, mitä muuta pöhköä on tarjolla. Maitolasi kannattaa laittaa syrjään, ennen kuin alkaa lukea Taksikuskia, Seiväsmatkaa tai hupailua Runon mitalla.

Bas Heymansilta puolestaan löytyy 249 mainiota tarinaa. Ankoista kertovien sepustusten lisäksi kannattaa tutustua myös Takametsän tarjontaan: Kisakunnossa, Näkyy, ei näy ja Naattidieetti.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.

Nemoa etsimässä -elokuvasta tutut eväkkäät palaavat valkokankaalle.

Jo kolmetoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun ylihuolehtivuuteen taipuvainen vuokkokala Marlin etsi kotiriutalta kadonnutta poikaansa Nemoa elokuvassa Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003). Tuosta palkitusta animaatiosta tutut kalat ovat kuitenkin Disneyn ja Pixarin uutuuteen, 26. elokuuta Suomen ensi-iltansa saavaan leffaan Doria etsimässä (Finding Dory, 2016) mennessä ikääntyneet ainoastaan vuoden verran. Nyt palettivälskäri Dori, jonka Marlin sai avukseen Nemon jäljille, asuu Isolla valliriutalla Marlinin ja Nemon naapurina, Nemo on reipas koululainen herra Rauskun luotsaamassa ryhmässä, ja Marlin yrittää yhä opetella luottamaan poikansa taitoihin enemmän.
Tällä kertaa seikkailu saa alkunsa, kun lähimuistin menetyksestä kärsivä Dori alkaa muistaa välähdyksiä lapsuudestaan ja ihmetellä, missä hänen oma perheensä mahtaa olla. Dori, Nemo ja hieman vastahakoisesti mukaan etsintäretkelle lähtevä Marlin saavat jälleen apua kilpikonnilta ja pääsevät merivirran kyydissä Kalifornian rannikolle. Siellä kolmikko kuitenkin joutuu eroon toisistaan, kun paikallisen merieläinpuiston työntekijät nappaavat Dorin ja vievät kalan hoidettavaksi puiston eläinsairaalan karanteeniosastolle. Sen jälkeen Dori jatkaa vanhempiensa jäljittämistä merieläinpuistossa apunaan mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Nemo ja Marlin puolestaan yrittävät epätoivoisesti hakea uudestaan käsiinsä Dori-ystävänsä, jonka selviytymisestä yksin he ovat – ymmärrettävistä syistä – huolissaan. Kaikenlaiset hankaluudet ja vaaratilanteet vaanivat jokaisen kulman ja kiven takana, eikä niille hetkellisistä suvantokohdista huolimatta tunnu tulevan loppua.
Andrew Stanton, elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, sanoo halunneensa vihdoin vastata ensimmäisessä Nemo-elokuvassa avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, miksi Marlin löysi Dorin uiskentelemasta meressä päämäärättömästi aivan yksin. Huonomuistisen Dorin, alati hermoilevan Marlinin ja toinen rintaevä lyhytkasvuisena syntyneen Nemon lisäksi tarinan sankareiksi nousevat äkeä, seitsenlonkeroinen mustekala, likinäköinen valashai, kaukopaikannuskyvystään epävarma maitovalas sekä hömelö amerikanjääkuikka. Elokuvan opetus onkin se, että päättäväisyydellä pääsee pitkälle ja omaa heikkouttaan voi käyttää myös voimavarana.
Kuten vanhemmassakin Nemo-elokuvassa, myös tässä merenalaiset maisemat värikkäine kasveineen ja kiiltäväkylkisine kaloineen näyttävät upeilta, ja 3D-tekniikka mahdollistaa sen, että katsoja ikään kuin pääsee itsekin merivirtojen vietäväksi. Leffan suomenkielisinä ääninä kuullaan muiden muassa mainiota Pertti Sveholmia Hankinä sekä ykkösosasta tuttuja Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Ja vielä pikku vinkki: jos haluat tietää, miten kävi ensimmäisen elokuvan lopussa hammaslääkärin akvaariosta paenneille kalakavereille, malta katsoa koko filmi ihan loppuun asti!

Katso tästä vielä elokuvan traileri.

 

 

Tammikuussa Aku Ankan toimitus julisti kilpailun, jossa etsittiin uutta konnaa Ankkalinnaan. Voittajakonna on nyt selvillä!

Kelmiehdokkaiden huima tulva yllätti toimituksen tyystin, ja lopulta ehdokkaita kertyi kaikkiaan noin 1400.  Voittajan seulominen oli melkoinen (vaikka toki sitäkin hykerryttävämpi) urakka, mutta kiivaan lapioinnin jälkeen pöydälle jäi kova kärkikuusikko. Niistä lopullisen voittajan valitsi ammattitarinankertojan erehtymättömällä silmällä ankkataiteilija Kari Korhonen.

Voittajaksi kiilasi puuteriperuukin mitalla Bär Lingonsylt, köyhtynyt aatelinen ja vapaaherra. Ränsistyneessä kartanossaan Ankkalinnan ulkopuolella Bär suunnittelee rikoksiaan, jotka voi sopivasti kätkeä vilkkaan seurapiirielämän suomien sattumien suojiin. Bärin isä ja äiti ovat Katri-Maria Kortelainen-Takala ja Karri Takala. Kari ihastui syvästi ketkuun mutta sympaattiseen Lingonsyltiin, ja hahmon debyyttisarjan käsikirjoitus on jo liki valmis. Suuri yleisö joutuu kuitenkin odottamaan kohtaamista Ankallispäivän numeron (48/2016) ilmestymiseen asti.