Aku Ankassa 22/2013 ilmestyi J. Karjalaisen käsikirjoittama ruuanlaittotarina Kokkikahakka.

Muusikko J. Karjalainen ei juuri esittelyjä kaipaa. Lauluntekijän tuore Et ole yksin -levy on viihtynyt Suomen albumilistan kärkisijoilla julkaisemisestaan lähtien, ja herran kiertue on kerännyt täysiä saleja ympäri Suomen. Säveltäjänä ja sanoittajana J. on sementoinut paikkansa suomalaisen kulttuurin kaanonissa, mutta miten sujui häneltä sarjakuvan teko?

J.:n suhde Aku Ankkaan

"Aku Ankka -lehti alkoi tulla meille joskus 60-luvun alussa. Carl Barksiin hurahdin varhaisteininä, kun hänestä oli iso juttu Hesarissa. Fanitus huipentui kömpelöön ihailijakirjeeseen, jonka lähetin Kaliforniaan. Barks vastasi lähettämällä omistuskirjoituksella varustetun originaalipiirroksen luistelevasta Akusta. Juoksin puuhun, kun näin sen."

Saatuaan Barksilta piirroksen J. Karjalainen lähetti sen ystävällisesti näytille myös toimitukseen vuonna 1972. Toimituksen kansioista löysimme muitakin koululainen J. Karjalaisen fanikirjeitä!


Karjalaiselle ja kahdelle muulle fanille Barksin lähettämästä piirroksesta luistelevasta Akusta koostettiin vuoden 2011 numeroon 49 takakansi.

Kokkikahakan juonen kehittyminen

"Halusin kirjoittaa tarinan, joka tapahtuisi Ankkojen kotikonnuilla, tutuissa ympyröissä. Sellaisista olen aina pitänyt eniten.

Ajatus tarinasta syntyi, kun heittelimme ideoita yhdessä Akun toimituksen kanssa.

Tarina Akun ja poikien välisestä mittelöstä kekeytyi kuin itsestään ja siihen oli helppo sisällyttää myös muita keskeisiä hahmoja: Iines, Mummo, Pelle ja Roope, Pulivaria unohtamatta. Lopun crème Chantilly -kömmähdys sattui minulle ja kaverilleni Cannesissa, Ranskassa. Tilasimme kielitaidottomina juntteina jälkiruokalistalta
molemmille kupilliset kermavaahtoa.

Bon appétit!"

Miten tarinoiden kertoaminen biiseissä ja sarjakuvissa?

"Ero poppibiisin ja sarjakuvan kirjoittamisen välillä ei ole niin suuri kuin äkkiseltään luulisi.

Lauluja tehdessäni näen musiikin kuvina. Sävelet ovat näyttämö ja sanat vuorosanoja. Ehkä siksi sarjakuvan tekeminen oli minulle aika luontevaa."

Miltä Ankka-sarjan kirjoittaminen maistui?

"Makoisalta! On kieltämättä aika epätodellinen tunne, kun voi tanssittaa lapsuutensa sankareita oman pillinsä mukaan. Kiitokset ex-päätoimittaja Jukka Heiskaselle, joka pani työn alulle, Kari Korhoselle kuvakäsikirjoituksesta, Akun toimituksen hienolle väelle ja Miguelille, joka sai lopputuloksen soimaan."

PS. Oletko huomannut, että Karjalainen itse on myös rustannut Aku-kuvan toimituksen vieraskirjaan?

Aku Ankka -lehti täytti 60 vuotta vuonna 2011, ja sen kunniaksi lehden toimitus pyysi joukkoa suomalaisia sanankäytön taitureita pohtimaan, millaisen Ankka-tarinan he kirjoittaisivat.

Sarjassa ilmestyneet tarinat

  • Aku Ankka: Maailman muhkein pizza (AA 8/2011)

    Sarjan käsikirjoituksen laati erityisesti scifin taitajana tunnettu, Finlandia-palkittu kirjailija Johanna Sinisalo, piirrokset ovat Maximinon käsialaa. Tarinaan liittyvä kansi muuten valittiin vuoden 2011 kansiäänestyksessä parhaaksi kanneksi, ja tarina itse Norjan Aku Ankan parhaaksi tarinaksi vuonna 2012.
  • Roope-setä: Poppamiehen kirous (AA 19/2011)

    Muusikko Anssi Kelan käsikirjoittamassa tarinassa nähdään mm. barksilainen metsätyökone Nätti-Jussi. Piirrokset tarinaan taiteili Rodrigues.
  • Aku Ankka: Kännykkäkultaa (AA 32/2011)

    Tämä nostalginen kunnianosoitus maestro Barksille on siitä erikoinen, että sen piirsivät – Disneyn erikoisluvalla – Tarmo ja Topi Koivisto. Käsikirjoituksen rustasi erityisesti Pahkasika-lehden päätoimittajana tunnettu Markku Paretskoi.
  • Aku Ankka: Punkkia ja piirakkaa (AA 37/2011)

    Dekkaristi Leena Lehtolaisen kirjoittama ja Feriolin piirtämä tarina riemastutti erityisesti Ramones-faneja, rakentuuhan tarina Morones-nimisen punkkipumpun ympärille. Muutama kappale kyseistä numeroa on tiettävästi lähetetty ihan pääkallonpaikalle asti.
  • Aku Ankka: Meripöllö (AA juhlanumero 49/2011)

    Niin ikään Disneyn erikoisluvalla julkaistiin itsensä Mauri Kunnaksen jo kaukaisella 1970-luvulla piirtämä ja käsikirjoittama Sudenpentu-tarina, jota ei ole muualla nähty.
  • Roope-setä: Lyydian leijona (AA 52/2011)

    Juhlavuoden viimeiseen numeroon ehti Alivaltiosihteeri Pasi Heikuran käsikirjoittama ja Wanda Gattinon piirtämä historiallinen hupailu, jossa ruoditaan kolikkokylpyjen terveysvaikutuksia kautta aikojen.
  • Aku Ankka: Galaktista gurmeeta (AA 29/2012)

    Jälkijunassa mukaan ehti kirjailija Jari Tervon yhdessä poikansa Kallen kanssa käsikirjoittama ja Miguelin piirtämä tarina, jossa nälkäiset avaruusoliot iskevät Roopen rahasäiliöön.

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.

Tuliko munittua? Ei hätää! Aku Ankan toimitus laati ankkamaisen hulvattoman täytettävän Vauvakirjan, johon voit kirjata oman pikku untuvikkosi mitat, möläytykset ja pulautukset sudenpentumaisella tarkkuudella.


Enter image caption
Enter image caption
 

Elämässä voi joskus käydä niin, että haikara pudottaa kotiovelle pienen, tuhisevan nyytin. Vauva-aika valvomisineen voi kulua kuin sumussa, mutta johonkin olisi silti mukava kirjata ylös oman pienokaisen kävelemään oppiminen, hampaiden puhkeaminen tai ensimmäinen väärään paikkaan lirahtanut pissa.

Aku Ankan toimituksessa saimme kuningasajatuksen: tarvitaan vaihtoehto pastellisen hempeille vauvakirjoille. Niinpä päätimme tehdä Aku Ankan Vauvakirjan, jonka täyttäminen oman untuvikon pikkulapsiajan muistoilla ja kuvilla on yhtä hauskaa kuin sarjakuvalehden lukeminen.

Kirjan kuvitus on poimittu Akkareista, Taskareista ja muista ankkasarjakuvista vuosien varrelta. Mukana on niin Carl Barksin, Don Rosan ja kumppanien ankkavauvoja ja -vanhempia kuin Paul Murryn herkullisia ruutuja Sikari-Sakarista sylilapsena ja Viiksi-Vallusta huolehtivaisena emona. Täytettävien sivujen lomassa on myös muutama yksisivuinen sarjakuva mm. Barksilta ja Mau Heymansilta.

Joskus täytettävät vauvakirjat aiheuttavat vanhemmille silkkaa huonoa omaatuntoa, koska niitä ei muista tai ehdi täyttää eikä kaikkia yksityiskohtia saa enää myöhemmin palautettua mieleen. Pyrimme tekemään omasta vauvakirjastamme niin herkullisen, että se ilahduttaa täyttämättömänäkin.

Vauvakirja löytyy myös Aku Ankan verkkokaupasta. Pääset sinne tästä.