Perjantaina 21.2. sai ensi-iltansa Disneyn uusin 3D-animaatioelokuva Helinä-keiju ja merirosvokeiju (The Pirate Fairy, 2014). Keijuelokuvien perinteisen kohderyhmän eli tyttöjen lisäksi tämä toimintaa täynnä oleva leffa uppoaa merirosvoineen varmasti myös poikiin.

Kauas on tultu siitä, kun DisneyToon Studios vuonna 2008 esitteli Helinä-keijun taianomaisen kotipaikan Keijupoukaman animaatioelokuvassa Helinä-keiju (Tinker Bell, 2008). Sittemmin Helinä keijuystävineen on seikkaillut pitkissä elokuvissa Helinä-keiju ja kadonnut aarre (Tinker Bell and the Lost Treasure, 2009), Helinä-keiju ja suuri keijupelastus (Tinker Bell and the Great Fairy Rescue, 2010) sekä Helinä-keiju ja siipien salaisuus (Secret of the Wings, 2012). Nyt tunnelma on kuitenkin täysin toisenlainen, kun yksi keijuista, Zarina, liittoutuu merirosvojen kanssa ja varastaa Keijupoukamasta kaiken sinisen keijupölyn. Ilman sinistä keijupölyä keijut ovat pulassa, sillä juuri sen avulla keijuille elintärkeä lentopöly saadaan virtaamaan vuolaana keijupölypuusta.

Helinä sekä muut keijutytöt Silver, Vidia, Iridessa, Rosetta ja Fawn lähtevät hakemaan sinistä keijupölyä takaisin ja ajautuvat jännittävään seikkailuun. Asioita mutkistaa se, että Zarina on oppinut tekemään keijupölystä erivärisiä muunnelmia, joiden avulla hän sekoittaa keijujen leiviskät eli kyvyt: esimerkiksi Helinä ei enää olekaan pata- ja kattilakeiju vaan vesikeiju, ja normaalisti puutarhurikeijuna häärivä Rosetta onkin nyt eläintenhoitaja. Kunhan keijut oppivat hyödyntämään uusia kykyjään, he ovat toki näppäriä ja nokkelia... Mutta pystyvätkö pikkuruiset keijut panemaan kampoihin hurjille merirosvoille, jotka aikovat keijupölyn avulla saada aluksensa lentämään ja ryövätä koko maailman?

Helinä-keiju ja merirosvokeiju -elokuvaa mainostetaan hauskana ja lämminhenkisenä seikkailuna koko perheelle. Totta onkin, että keijuelokuvien perinteisen kohderyhmän eli tyttöjen lisäksi tämä toimintaa täynnä oleva leffa uppoaa merirosvoineen varmasti myös poikiin. Ainakin elokuvateatterin pimeydessä raikui useammankin pikkupojan riemukas nauru, kun merirosvot taistelun tiimellyksessä hölmöilivät itsensä pussiin.

Aikuiskatsojalle elokuva ei kuitenkaan anna niin paljon kuin Disney-animaatiot usein. Juonen kehittely vaikuttaa hieman sekavalta, ainakin jos ei ennestään tunne Keijut-kirjasarjan, -sarjakuvien ja -elokuvien hahmoja, keijujen luonteenpiirteitä ja leivisköjä. Elokuvan 3D-toteutus on komea, mutta musiikki ei ole viime vuosien musikaalimaisempien animaatioiden vertainen elämys. Outoa on se, että vaikka Zarinan merirosvoaluksen kipparin paikalta syrjäyttävä heppu on ilmiselvästi nuori kapteeni Koukku, tätä tai muitakaan viittauksia J. M. Barrien kirjoittamaan vanhaan lastenkirjaan ja sen pohjalta tehtyyn klassikkopiirrettyyn Peter Pan (Peter Pan, 1953) ei sen kummemmin korosteta. 2000-luvun keijuelokuvien tapahtumat sijoittunevat siis aikaan ennen Peter Pania, mutta suomeksi dubatussa versiossa yhteys hämärtyy entisestään, kun Koukkua kutsutaan etunimellä James, vaikka hänet meillä on vanhastaan tunnettu Jaakkona. Elokuvan suomenkielisessä toteutuksessa on muutenkin jotakin häiritsevää. Ääninäyttelijät, esimerkiksi Paula Vesala Helinänä ja Alina Tomnikov Zarinana tekevät erinomaista työtä, mutta suomennos on paikoin kovin teennäistä. Tätä ei voi kaikin osin selittää edes huulisynkkaan pyrkimisellä.

Kaiken kaikkiaan elokuva on kuitenkin mukavaa katsottavaa – varsinkin jos pitää keijuista ja merirosvoista!

Nyt syksyn kirjasadon komein uutuus on vihdoin kaupoissa. Toimituksessa lehteillään ylpeinä Aki Kaurismäen, Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyönä syntyneen sarjakuvan Ankka vailla menneisyyttä ensijulkaisua.

Idea sarjakuvasta sai alkunsa vuoden 2015 keväällä, kun toimittaja Kirsi Ahonen haastatteli Giorgio Cavazzanoa Roope-setä-lehden platinanumeroa 4/2015 varten. Taiteilija kertoi, kuinka hienoa olisi vielä kerran päästä piirtämään jokin todellinen klassikkosarja vaikkapa elokuvan maailmasta. Tällöin päätoimittaja Aki Hyyppä ja suomen paras ja ainoa ankkataiteilija Kari Korhonen löivät viisaat päänsä yhteen ja lähtivät miettimään, mikä elokuvataiteen suomalainen merkkiteos taipuisi hienosti ankkasarjakuvaksi. Vaihtoehtoja oli useita, mutta voittajaksi valikoitui Aki Kaurismäen palkittu Mies vailla menneisyyttä. Kun vielä ohjaaja itsekin innostui projektista, Korhonen sai ruveta hommiin. Ja vuoden kuluttua Cavazzanolla olikin jo edessään kuvakäsikirjoitus, joka ennen pitkää jalostui siksi helmeksi, joka nyt on kaikkien ihailtavissa. Piirtäjän toive siis toteutui, ja kuten hän itse kirjan haastattelussa toteaa, hän taitaa tätä nykyä olla Disney-taiteilijoista se, joka on piirtänyt eniten elokuvamaailmaan sijoittuvia sarjoja.

Toimitukselle Ankka vailla menneisyyttä -sarja oli siinä mielessä poikkeuksellinen työ, että kerrankin hahmot pantiin puhumaan muuta kuin ankkalinnaa. Tarinaa lukiessa saattaa huomata, kuinka poikkeuksellisen pelkistettyjä kuplatekstit paikoin ovat – siis näin aina silloin, kun ruutujen tapahtumat mukailevat uskollisesti Kaurismäen elokuvan kohtauksia. Aku puhuu siis kaurismäkeä, ei ankkaa! Kuten aina ankkasarjakuvien käsikirjoituksia työstäessään, Korhonen on tehnyt tämänkin sarjan käsikirjoituksen englanniksi, ja totta kai sovittanut elokuvan ankkojen maailmaan. Niinpä toimituksen tehtäväksi jäi katsoa, että tekstit seuraavat suomennettuna mahdollisimman tarkkaan kaurismäkeläisiä polkuja. Toki perinteistä ankkakieltäkin sarjassa kuullaan: etenkin kun Aku on sarjakuvan alussa armoton lörpöttelijä. Häneen puistonpenkillä saatu isku näet vaikuttaa päinvastoin kuin Kaurismäen elokuvan Mieheen, joka menee tällistä mykäksi. Vaan kuinkas sitten käykään? Sen saatte itse selvittää.

Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa kirjaa lukiessanne kuin meillä oli sitä tehdessämme!

Aku Ankassa 39/2016 julkaistiin kaksi Laukaan peruskoulun viidesluokkalaisten kääntämää sarjakuvaa, jotka toki oli tavalliseen tapaan Aku Ankan toimituksessa toimitettu. Sinäkin voit kokeilla sarjakuvan suomentamista oheisella yksisivuisella.

Ennen kuin ryhdyt hommiin, lukaise pikainen tiivistelmä Akkarin toimituksen käännösohjeista.

Jos oikeasti mielit kääntäjäksi tulee sinun hallita hyvä ja virheetön suomen kieli. Paina siis mieleesi niin välimerkkisäännöt kuin yhdyssanatkin (tämä pätee muuhunkin kääntämiseen kuin vain Akkarin). Ankkalinnaan eivät kuulu alatyyliset ilmaukset eikä turha väkivallalla uhkailu. Samoin julma solvaaminen katsotaan kaikkea muuta kuin hauskaksi.

Aku Ankkaa ei käännetä sanasta sanaan, vaan toisinaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen keksitään nokkelampia sanamuotoja ja vinkeämpiä vitsejä, jotta arkisemmastakin jutusta saadaan hauska. Tässä kohdin Ankkalinnassa poiketaan reippaasti kaunokirjallisesta kääntämisestä, jossa tarkoituksena on noudattaa kirjailijan ääntä. Ankkalinnassa pyrimme siis sujuvasti soljuvaan suomeen, kuitenkin turhia puhekielimäisyyksiä vältellen (Hessukin sanoo vain ”mä” ja ”sä”, mutta puhuu muuten varsin kirjakielisesti).

Kun käännös on valmis, kannattaa se lukea vielä ääneen. Tällöin huomaa usein vielä ne kohdat, joissa teksti ei oikein suju vuoropuhelun lailla – Aku Ankka kun pääosin on juuri vuoropuhelua.

Sitten vain kääntämään!

Voit tulostaa alta sarjakuvasta version, jonka puhekuplat ovat tyhjät. Sitten voit vaikka tekstaamalla kokeilla, miltä kääntämäsi teksti näyttää itse sarjiksessa.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.