Ankkauniversumin arkkitehdit 9

Jos toimitukselta jotakin pyydetään, niin Don Rosan sarjoja Akkarin sivuille! Lähes myyttiseen asemaan noussut Rosa on ankallissankari ainakin siinä mielessä, että hänen sarjojensa myötä Ankka-sarjakuvafanius on Suomessa saanut aivan uusia ulottuvuuksia – se on poikinut muun muassa sarjakuvasoundtracklevyn ja väitöskirjan. Pureutukaamme siis Rosan elämään ja tekoihin hiukan tarkemmin, pala kerrallaan.

 

Keno Don Hugo Rosa

Don Rosa syntyi 29.6.1951 Kentuckyn Louisvillessä eli samana vuonna kun Aku Ankka -lehti alkoi ilmestyä Suomessa. Nimi Keno itse asiassa liitettiin hänen nimeensä vasta isoisän vaatimuksesta, mutta taiteilijan onneksi se mahdollisti D.U.C.K.-omistuksen käytön.
Rosa siis omistaa jokaisen tekemänsä sarjan ja kannen esikuvalleen Carl Barksille. D.U.C.K. eli ”Dedicated to Unca Carl from Keno” (Omistettu Carl-sedälle Kenolta) on ollut mukana Rosan tuotannossa alusta alkaen. Aivan ensimmäisessä sarjassa se oli selkeästi viimeisessä ruudussa, mutta se poistettiin, sillä eihän sarjoja saanut signeerata... Siitä eteenpäin hän kätki omistukset ensimmäiseen ruutuun tai tarinaan liittyvään kanteen, ja D.U.C.K.-bongauksesta tuli nopeasti Rosa-fanien kansanhuvi.
Teksti D.U.C.K. löytyy myös pian ilmestyvän Kielletyn laakson tarinat -opuksen kannesta. Kirjaan on ensi kertaa Suomessa koottu Carl Barksin sarjoja sekä niiden jatko-osia, jotka ovat lähtöisin Don Rosan kynästä.

Varhaiset vuodet

Donia 11 vuotta vanhemman isosiskon sarjakuvalehdet tutustuttivat tulevan Ankka-maestron sarjiksiin ja ennen kaikkea klassisen kauden Aku Ankkoihin jo pikkunassikkana. Keräilyharrastuksen jatkoksi Rosa alkoi rustata omia sarjakuvia, joita julkaistiin 1960- ja 70-luvuilla mm. koulun ja yliopiston lehdissä sekä ajan hengen mukaisesti omakustannelehdissä, joiden sivuilta esimerkiksi myös Robert Crumb ja Gilbert Shelton ponnistivat sarjakuvakansan tietoisuuteen. Insinööriksi opiskellutta Rosaa odotti kuitenkin valmistumisen jälkeen rehellinen päivätyö Keno Rosa Co:n palveluksessa, ja töiden ohella hän piirsi sarjakuvia enää vapaa-aikanaan.

Ankka-uran alku

Ankka-hommiin Rosa pääsi 1980-luvun jälkipuoliskolla, kun 1986 Yhdysvalloissa alkoi pitkän tauon jälkeen taas ilmestyä Walt Disney's Comics and Stories. Gladstone-kustantamo ja sen perustaja Bruce Hamilton pestasivat Don Rosan lehden taiteilijakaartiin, ja Rosan ensimmäinen virallinen Ankka-sarja Auringon poika ilmestyi vuonna 1987. Pian sen jälkeen Rosa päätti omistautua rakastamalleen työlle eli Ankka-seikkailujen piirtämiselle. Uransa alussa Rosa piirsi kourallisen myös muiden sepittämiä sarjoja, mutta on muuten käsikirjoittanut kaikki omat tarinansa faneja riemastuttavalla rosamaisella otteella. Muiden käsikirjoittajien sijoittaessa Ankkoja sulavasti nykyajan teknologisten ihmeiden äärelle, halusi Rosa käsikirjoittaa Ankkansa vaappumaan suunnilleen 1950-luvulle. Siis samaan aikakauteen, johon Barksin suuret ankkatarinat osuvat.
Tarinoidensa tieteelliset väittämät ja historialliset faktat hän on muuten ympännyt mukaan tehtyään ensin perusteellista tutkimustyötä. Ehkäpä tästä syystä Rosa ei juurikaan pidä  historiallisten hahmojen ankkamaisista nimiväännöksistä, ja niinpä esimerkiksi tarinassa Ankkapalatsin erakko ensimäisessä julkaisussa Suomessa esiintynyt sir Francis Vaakku on myöhemmillä julkaisukerroilla palautunut sir Francis Drakeksi.

Rosa ja Suomi

Rosan ensimmäinen Suomessa julkaistu sarja avasi kunniakkaasti uuden vuosikymmenen, kun Jos metsään haluat mennä nyt (Mythological Menagerie, 1987) julkaistiin Aku Ankka -lehdessä 1/1990. Kiinnostus herran sarjoihin lähti rakettimaiseen nousuun saman tien, ja jo vuonna 1995 ilmestyi ensimmäinen Rosa-kokoelma, Kadonneen kirjaston vartijat. Viimeistään 1997 painettu Roope Ankan elämä ja teot vakiinnutti Rosan supertähtien joukkoon, ja lopullisesti pankin räjäytti suomalaisesta mytologiasta ammentava Sammon salaisuus vuonna 1999. Edellä mainittua tarinaa tehdessään Rosa tutustui perinpohjin Kalevalaan, niin sen tarinaan kuin siihen liittyviin kuvituksiinkin. Hän vieraili jopa Suomalaisen kirjallisuuden seurassa ja pääsi tutustumaan Elias Lönnrotin muistikirjoihin (jotka muuten löytyvät myös Sammon salaisuudesta).

Vaikka Rosa onkin jo vetäytynyt eläkkeelle piirtäjänhommista, hän on täällä edelleen toivottu ja odotettu vieras. Seuraavaan vierailuun on muuten enää kuukausi, joten nimmarijonoja on jälleen luvassa. Sitä odotellessa voi käydä vaikkapa katsomassa Aku Ankan Youtube -kanavalla julkaistun Rosan ja Tuomas Holopaisen yhteishaastattelun viime keväältä.

Aku Ankka Lataamosta löytyy kaiken kaikkiaan 104 Don Rosan sarjaa. Luku-urakan voi aloittaa ensimmäisestä Rosan Aku Ankassa julkaistusta sarjasta Jos metsään haluat mennä nyt. Kentuckyn kynäilijä on erityisen mainio lyhyemmissä hupailuissa, ja ennen siirtymistä pidempiin seikkailuihin voi levähtää tarinan Pysähtyneisyyden aika parissa. Mikäli haluaa tyrskähdellä noin viiden sekunnin välein naurusta, luettavaksi tulee valita Unelmoiden läpi elämän. Rosan pitkistä sarjoista lukulistalle on syytä poimia myös Matka maan keskipisteeseen, jossa on rutkasti aineksia kaikkien aikojen katastrofia varten. 

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.

Nemoa etsimässä -elokuvasta tutut eväkkäät palaavat valkokankaalle.

Jo kolmetoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun ylihuolehtivuuteen taipuvainen vuokkokala Marlin etsi kotiriutalta kadonnutta poikaansa Nemoa elokuvassa Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003). Tuosta palkitusta animaatiosta tutut kalat ovat kuitenkin Disneyn ja Pixarin uutuuteen, 26. elokuuta Suomen ensi-iltansa saavaan leffaan Doria etsimässä (Finding Dory, 2016) mennessä ikääntyneet ainoastaan vuoden verran. Nyt palettivälskäri Dori, jonka Marlin sai avukseen Nemon jäljille, asuu Isolla valliriutalla Marlinin ja Nemon naapurina, Nemo on reipas koululainen herra Rauskun luotsaamassa ryhmässä, ja Marlin yrittää yhä opetella luottamaan poikansa taitoihin enemmän.
Tällä kertaa seikkailu saa alkunsa, kun lähimuistin menetyksestä kärsivä Dori alkaa muistaa välähdyksiä lapsuudestaan ja ihmetellä, missä hänen oma perheensä mahtaa olla. Dori, Nemo ja hieman vastahakoisesti mukaan etsintäretkelle lähtevä Marlin saavat jälleen apua kilpikonnilta ja pääsevät merivirran kyydissä Kalifornian rannikolle. Siellä kolmikko kuitenkin joutuu eroon toisistaan, kun paikallisen merieläinpuiston työntekijät nappaavat Dorin ja vievät kalan hoidettavaksi puiston eläinsairaalan karanteeniosastolle. Sen jälkeen Dori jatkaa vanhempiensa jäljittämistä merieläinpuistossa apunaan mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Nemo ja Marlin puolestaan yrittävät epätoivoisesti hakea uudestaan käsiinsä Dori-ystävänsä, jonka selviytymisestä yksin he ovat – ymmärrettävistä syistä – huolissaan. Kaikenlaiset hankaluudet ja vaaratilanteet vaanivat jokaisen kulman ja kiven takana, eikä niille hetkellisistä suvantokohdista huolimatta tunnu tulevan loppua.
Andrew Stanton, elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, sanoo halunneensa vihdoin vastata ensimmäisessä Nemo-elokuvassa avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, miksi Marlin löysi Dorin uiskentelemasta meressä päämäärättömästi aivan yksin. Huonomuistisen Dorin, alati hermoilevan Marlinin ja toinen rintaevä lyhytkasvuisena syntyneen Nemon lisäksi tarinan sankareiksi nousevat äkeä, seitsenlonkeroinen mustekala, likinäköinen valashai, kaukopaikannuskyvystään epävarma maitovalas sekä hömelö amerikanjääkuikka. Elokuvan opetus onkin se, että päättäväisyydellä pääsee pitkälle ja omaa heikkouttaan voi käyttää myös voimavarana.
Kuten vanhemmassakin Nemo-elokuvassa, myös tässä merenalaiset maisemat värikkäine kasveineen ja kiiltäväkylkisine kaloineen näyttävät upeilta, ja 3D-tekniikka mahdollistaa sen, että katsoja ikään kuin pääsee itsekin merivirtojen vietäväksi. Leffan suomenkielisinä ääninä kuullaan muiden muassa mainiota Pertti Sveholmia Hankinä sekä ykkösosasta tuttuja Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Ja vielä pikku vinkki: jos haluat tietää, miten kävi ensimmäisen elokuvan lopussa hammaslääkärin akvaariosta paenneille kalakavereille, malta katsoa koko filmi ihan loppuun asti!

Katso tästä vielä elokuvan traileri.

 

 

Tammikuussa Aku Ankan toimitus julisti kilpailun, jossa etsittiin uutta konnaa Ankkalinnaan. Voittajakonna on nyt selvillä!

Kelmiehdokkaiden huima tulva yllätti toimituksen tyystin, ja lopulta ehdokkaita kertyi kaikkiaan noin 1400.  Voittajan seulominen oli melkoinen (vaikka toki sitäkin hykerryttävämpi) urakka, mutta kiivaan lapioinnin jälkeen pöydälle jäi kova kärkikuusikko. Niistä lopullisen voittajan valitsi ammattitarinankertojan erehtymättömällä silmällä ankkataiteilija Kari Korhonen.

Voittajaksi kiilasi puuteriperuukin mitalla Bär Lingonsylt, köyhtynyt aatelinen ja vapaaherra. Ränsistyneessä kartanossaan Ankkalinnan ulkopuolella Bär suunnittelee rikoksiaan, jotka voi sopivasti kätkeä vilkkaan seurapiirielämän suomien sattumien suojiin. Bärin isä ja äiti ovat Katri-Maria Kortelainen-Takala ja Karri Takala. Kari ihastui syvästi ketkuun mutta sympaattiseen Lingonsyltiin, ja hahmon debyyttisarjan käsikirjoitus on jo liki valmis. Suuri yleisö joutuu kuitenkin odottamaan kohtaamista Ankallispäivän numeron (48/2016) ilmestymiseen asti.