Uudessa tyttöjen lehdessä bestikset Minni ja Iines seikkailevat koulumaailmassa.

Kun mainitaan sanat ”Disney” ja ”sarjakuva”, useimmat ajattelevat luultavasti Aku Ankkaa, Taskareita tai Roope-setää. Niitä lukevat sekä tytöt että pojat, ja aikuisissakin lukijoissa on melko tasaisesti naisia ja miehiä. Myös ikisuosikki Nalle Puhin lukijakunnasta löytyy sekä tyttöjä että poikia.

Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä tarjolle on lisäksi tullut nimenomaan tytöille suunnattua Disney-sarjakuvaa. Suuntauksen aloitti isoksi hitiksi noussut W.i.t.c.h.-lehti 2000-luvun alussa. Tyttösarjisbuumi poiki vuonna 2003 myös Aku Ankan suomalaisen sisarjulkaisun Iines-lehden, joka pohjautui hollantilaiseen Katrien-lehteen ja sisälsi melko perinteistä Ankka-sarjakuvaa. Vuodesta 2009 Iines on ilmestynyt vain pokkarimuodossa. Vähän nuoremmille tehtyjä sarjiksia nähtiin vuosina 2006–2009 suloisessa Keijut-lehdessä, ja jopa tv-sarjan pohjalta luodussa High School Musical -fanilehdessä oli sarjakuvaliitteitä.

Elokuun lopussa pinkkiä energiaa pursuvan jonon jatkoksi liittyi Minni & Iines. Se on alakouluikäisille tytöille suunnattu lehti, josta noin puolet on sarjakuvaa. Lisäksi sen sivuilta löytyy tyylivinkkejä, vähän asiapitoisempia juttuja mm. lemmikeistä, liikunnasta ja musiikista, kivoja testejä sekä viihdyttäviä tehtäviä. Konseptin takana on Disneyn Italian-osasto, jonka käytävillä myös muun muassa W.i.t.c.h. ja Keijut ovat saaneet alkunsa. Minni & Iines -lehdessä näkyykin vaikutteita kaikista edellä mainituista julkaisuista.

Akkariin tottuneen silmään Minni & Iines -sarjakuvat näyttävät varmasti aika eksoottisilta, mutta tyttöjenlehtimaailmaan italialaisten iloinen ja värikäs tyyli sopii kuin rusetti Minnin päähän. Aika kaukana Ankkalinnasta ollaan muutenkin, sillä sarjiksissa Minni ja Iines ovat vielä koululaisia, eikä muita Akkarin sivuilta tuttuja hahmoja näy lainkaan. Vähän samaa henkeä oli monien haikeasti muistelemassa TK-lehdessä, jossa Akun alter ego Taikaviitta seikkaili avaruusolentojen ja muiden eksoottisen tyyppien kanssa.

 

Tutut hahmot, eri maailma.

 TK ja esimerkiksi Autot ovat muuten mainioita esimerkkejä pääasiallisesti pojille suunnatuista Disney-sarjiksista – niitäkin on vuosien varrella nähty monia. Aivan junnuosastolle oli jonkin aikaa myynnissä myös Toy Story -lehti, jonka lyhyissä sarjiksissa seikkalivat Leluelämästä tutut kaverit. Oikeasti hyvä sarjakuva on tietysti hyvää sarjakuvaa, ja sitä voivat lukea kaikki ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Aku Ankan toimitus jää mielenkiinnolla odottamaan, miten uutuus otetaan vastaan. Jos olet saanut jo lehden käsiisi ja lukaissut sen, kommentoi ihmeessä! Entä pitäisikö Akkarin saitilla mielestäsi olla oma teemasivusto muille Disney-sarjakuvaa sisältäville lehdille (Nalle Puh, Autot, Minni & Iines)? Vastaa gallupiin ja vaikuta!

Vuonna 2012 Minni & Iines ilmestyy kolme kertaa.

 

Ilmestymispäivät ovat 23.8., 10.10. ja 28.11.

 

Jokaisen lehden mukana on ihana lukijalahja: ensimmäisessä söpö kännykkäsetti.

Kääk! Roope-setä-lehti ei ole postilaatikossani!

Älä vaivu epätoivoon! Roope-setä-lehden numero 2/2016 ei kolahtanut tänään kenenkään muunkaan postiluukusta. Syynä ovat tuotanto-ongelmat. Tilanne on onneksi hallinnassa, ja lehti saapuu tilaajille heti maanantaina. Pahoittelemme tapahtunutta. Parhainta viikonloppua!

Ei terve ankka työtä kaipaa, sanoi jo vanha kansa. Vaikka Akua pidetäänkin kaikkien velttoilijoiden esikuvana, toimeliaampaa laiskuria saa hakea. Ystävämme työhistoria on laaja ja häkellyttävän monipuolinen!

Akulla on varovaistenkin laskelmien mukaan ollut Akkarin historian aikana yli 300 eri ammattia, jotka vaihtelevat astronautista ja nyrkkeilijän harjoitusvastustajasta aina soppatehtaan kanakeittoryhmän 3. lk:n venttiilinvalvojaan ja patarumpujen soittajaan saakka. Parhaiten Aku toki tunnetaan joko kolikonkiillottajana tai Kattivaaran margariinitehtaan sekatyömiehenä.

Akun koulutuksesta ei ole tarkkoja merkintöjä Kääkkylän alakoulun jälkeen, mutta ilmeisesti lukion oppimäärä Akulla ainakin on plakkarissaan. Kursseja ja koulutuksia sitä vastoin piisaa, ja suurinta osaa Akun työhistoriaa leimaa ennakkoluuloton tehtävään kuin tehtävään sukeltaminen – tunnetuin seurauksin...

Vuoden 2016 aikana Aku Ankka -lehdessä seurataan vähintään kerran kuussa Akun teutarointia pätkätöiden spesialistina. Kesällä Aku Ankan toimitus kerää kaikkein klassisimmat ammattitarinat erikoisliitteeksi ja ammattiseurannan loppuhuipennukseksi selvittää, mitkä nykyään ovat suomalaisten lasten haaveammatit. Tutkimuksen pohjalta toimitus kokoaa syksyllä kokonaisen lehden, jossa ankkalinnalaiset työskentelevät kärkisijat napanneissa ammateissa.

Pysykää kuulolla!

P.S. Värikkään työhistoriansa aikana Aku on hääräillyt ainakin näissä hommissa: leipuri, metsuri, puutarhuri, yövartija, talonmies, sirkustirehtööri, turistiopas, bussikuski, munkkikauppias, työpaikkaneuvoja, kemisti, ruokakriitikko, toimittaja, kalatarkastaja, miljardööri, aapisnitoja, öylättileipuri, tyynytehtaan yövartija, apulaiskirjastonhoitajan sijainen, työpaikkaneuvoja, sisustustaiteilija, paperinitojan täyttäjä, taidemaalari, pysäköinninvalvoja, dekkarikirjailija, kermakakkulähetti, uniekspertti, rakennusmies, ruokakriitikko, Ankkalinnan varapoliisimiesten lomittaja, eläintarhan lääkintämies, majakanvartija, Ankanpään ala-asteen vahtimestari, Ankkalinnan savupiippujen päästöjen tarkastaja, huonekalujen entisöijä, elokuvatuottaja, kehitysmaatalouden asiantuntija, rehtori, varainhoitaja, runolähetti, saippuatehtailija, seurapiiritoimittajan vakooja, taidekriitikko ja merikapteeni.

Perinteiseen tapaan vuoden ensimmäisen Aku Ankka -lehden aloitti Carl Barksin pitkä klassikko.

Luck of the North vuodelta 1949 on yksi ikimuistoisimmista Carl Barksin piirtämistä seikkailusarjoista. Sarja on vasta seitsemäs Hannu Hanhen esiintyminen ankkasarjoissa, mutta onnekkaan serkun vaikutus Akun mielenterveyteen on jo tuntemallamme ärsytystasolla. Tarinassa Aku siis piirtää valeaarrekartan ja lähettää Hannun mahdollisimman kauas.

Kun seikkailu julkaistiin Aku Ankassa ensimmäisen ja tähän saakka ainoan kerran numerossa 1B/1954, sen tapahtumapaikka vaihtui suomennoksessa. Aku Ankan materiaali saapui Suomeen tanskalaisen Gutenberghus-kustantamon (nyk. Egmont) kautta ja sarjat pyrittiin tekemään eurooppalaisille lukijoille helpommin ymmärrettäviksi. Luck of the North -sarjassa ankkain sijainti määritellään hyvin tarkasti, sillä Aku piirtää aarrekarttansa ruksin kohtaan 70° pohjoista leveyttä ja 167° läntistä pituutta. Paikka on Pohjoisella jäämerellä, noin 120 kilometriä Alaskan rannikosta. Tanskassa Alaska kai koettiin liian eksoottiseksi, tai sitten kyse oli geopoliittisesta valinnasta, sillä tarina siirrettiin idemmäksi, Tanskaan hallinnollisesti kuuluvaan Grönlantiin. Grönlannissa vain ei kasva kuusia, joita sarjan ruuduissa nähdään...

Kun julkaisemme Aku Ankassa vanhoja klassikoita, pyrimme uusintaversiossa restauroimaan kuplien kielen vastaamaan Barksin alkuperäisiä tekstejä, kuolemattomia lausahduksia tietenkään turmelematta. Tämän sarjan tapahtumapaikan palauttaminen Alaskaan tuntui yllämainituista syistä välttämättömältä, vaikka monet lukijamme tuntevatkin seikkailun nimellä Aku Ankka Grönlannissa. Vuonna 1954 sarja julkaistiin kahdella sivulla lyhennettynä, joten toivottavasti nautitte täysimittaisesta hyisestä seikkailusta Alaskan armoilla!

Mikäli paperinen lehti on käden ulottumattomilla, löytyy Alaskan armoilla myös digitaalisena Aku Ankka Lataamosta.

Liitukauden lopulla Maahan törmäsi asteroidi, joka aiheutti sellaisia luonnonmullistuksia, että maapallolla eläneet dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. Miten olisi mahtanut käydä, jos tuo asteroidi olisikin singahtanut pallomme ohi? Tällä ajatuksella leikittelee Disneyn ja Pixarin uusi elokuva Kunnon dinosaurus (The Good Dinosaur, 2015), joka meillä Suomessa sai ensi-iltansa 6. tammikuuta. Animaatio kertoo maanviljelystä elantonsa saavan apatosaurusperheen Arlo-pojasta ja tämän varttumisesta kunnon dinosaurukseksi.

Arlo kuoriutuu Iskä- ja Äiti-dinosauruksen iloksi yhtä aikaa neuvokkaan ja nokkelan Lippe-siskon sekä riuskan ja ronskin Jake-veljen kanssa. Arlo on huomattavasti sisaruksiaan pienikokoisempi ja silminnähden arka. Jämäkän lempeä Iskä ja älykäs sekä työteliäs Äiti ottavat poikasensa pienestä pitäen mukaan tilan töihin ja tekevät samalla selväksi, että jokaisen täytyy tulla toimeen omillaan ja ansaita itse kannuksensa. Arlo onkin innokas auttamaan, mutta valitettavasti hän tuntuu pelkäävän kaikkia ja kaikkea, mikä tekee elosta villin luonnon keskellä vaikeaa. Isä tekee parhaansa opettaakseen poikaansa selviytymään elämässä, mutta loppujen lopuksi Arlon on opittava kaikki itse – raskaiden koettelemusten kautta.

Onnettomien sattumusten seurauksena Arlo joutuu kauaksi kotoa ja saa pyrkiessään takaisin perheensä luo yllättävän matkakumppanin: ärhäkän ihmispojan, jonka pieniltä naskalihampailta hän on aiemmin yrittänyt (kehnolla menestyksellä) suojella perheen satoa. Dinosaurusten maailmassa ihmiset nimittäin ovat villejä metsän eläimiä! Poika, jonka nimeksi paljastuu Puppe, yrittää voittaa Arlon luottamuksen kantamalla tälle herkkuja, ääntelee pelkästään murahduksin ja käyttäytyy muutenkin melkein lemmikkikoiran tavoin. Pupen ja Arlon ystävyys lujittuu kuitenkin vähitellen, kun he lähtevät yhdessä seikkailemaan läpi erämaiden ja oppivat jopa kommunikoimaan jollakin tapaa. Matkallaan parivaljakko kohtaa niin uusia ystäviä kuin vaaralliseksi osoittautuvia tuttavuuksiakin, ja koskettavien tilanteiden vastapainoksi vaelluksen aikana nähdään myös hauskoja kohtauksia.

Erittäin tärkeä rooli elokuvassa on joka kuvassa läsnä olevalla luonnolla: kotitilan viljelysmailla, villinä virtaavalla joella, humisevilla metsillä ja maisemaa karuina hallitsevilla vuorilla. Elokuvan ohjaaja Peter Sohn tiimeineen laski koskia American River -joella saadakseen mahdollisimman aidon tunteen virtaavan veden hurjasta voimasta ja voidakseen välittää sen myös animaation katsojille. Lisäksi tuotantoryhmä teki opintomatkoja Oregonin ja Wyomingin osavaltioihin. He oivalsivat, että noiden seutujen jylhissä vuoristomaisemissa ja laajoilla ylätasangoilla jopa suurikokoiset dinosaurukset näyttäisivät kyllin pieniltä eksymään. Luonnon kuvaus on kieltämättä upeaa ja todentuntuista, miltei fotorealistista, ja kontrasti piirroshahmomaisemmin – vaikkakin taidokkaasti – toteutettujen dinosaurusten ja taustan välillä onkin melkein häiritsevän suuri. Lisäksi leffassa ei mitenkään peitellä sitä tosiasiaa, että osa dinosauruksista (sekä Puppe eli ihminen) ovat lihansyöjiä, vaan ravinnon hankkiminen näyttää juuri niin raa’alta kuin se tietysti pohjimmiltaan onkin. Tämän sekä muutamien muiden ahdistavien kohtausten vuoksi elokuvaa ei voi suositella aivan pienimmille dinosaurusfaneille.

Elokuvan musiikin ovat säveltäneet veljekset Mychael ja Jeff Danna. Osin musiikki on dinosaurusmaisen mahtipontista, mutta erilaisia tunnetiloja kuvaamaan on löytynyt myös herkkiä melodioita ja mielenkiintoisia soittimia lelupianosta aina turkkilaisiin ja ruotsalaisiin kielisoittimiin asti. Suomeksi dubatun version ääninä kuullaan muiden muassa Lassi Hirvosta ja Tommi Korpelaa.

Kunkku Karhu
Liittynyt13.6.2014
Viesti

Tomi90 kirjoitti:
Vai että Pixar-studioilta saadaan dinosaurusaiheinen elokuva?

Kyllä vain.

ㅂㅈㄷㄱ쇼ㅕㅑㅐㅔㅁㄴㅇㄹ호ㅓㅏㅣㅋㅌㅊ퓨ㅜㅡςερτυθιοπασδφγηξκλζχψωβνμ