Mitä saadaan, kun otetaan Ankka-maestro Barksin tarinoista inspiraationsa saanut sarjakuvataiteilija, joka luo hillittömän elämäkertajärkäleen erään piinkovan pohatan elämästä ja teoista, ja maailmanluokan rockmuusikko, jonka päässä nuo tarinat muuttuvat ulospääsytietä etsivän musiikin pauhinaksi? No, Tuomas Holopaisen ensimmäinen soololevy, joka julkaistaan 11.4.2014.

Nightwish-yhtyeen nokkamiehenä paremmin tunnettu Tuomas Holopainen on ollut Disney-fani nassikasta asti, ja erityisen vaikutuksen nuoreen Tuomakseen tekivät ensin Carl Barksin ja sittemmin Don Rosan tarinat. Vuonna 2011 julkaistussa Minä ja Aku Ankka -juhlakirjassa nähtiin tusinan verran tunnettujen suomalaisten lempitarinoita, ja oman suosikkisarjiksensa Lumikenttien kimalluksen (The Last Sled to Dawson) esittelytekstissä Holopainen lausui mm. seuraavaa:

”En ole ikinä kyennyt lukemaan tarinan loppukohtausta liikuttumatta sielunpohjiani myöten. Kultun sanat rikkaudesta, Akun sympatia, Roopen katse kaukaisuuteen, Roopen ja Kultun rakkaus (älköön kukaan sanoko sen oleva muuta kuin aidointa rakkautta, mitä olemassa vain voi olla) ovat niin voimakkaita, että viimeiseen ruutuun päästyäni pääni täyttää huumaava musiikki. Joka kerta. Ja joka kerta ymmärrän taas hitusen enemmän elämän puhtaista, aidosti tärkeistä asioista.”

Music Inspired By The Life And Times Of Scrooge -levyn musiikki kuvittaa toki koko Roope Ankan elämä ja teot -kirjakaksikon tarinoiden kaaren, mutta edellisen kappaleen sitaatti tiivistää varsin hyvin sen, mistä hommassa on kyse. Kun jokin teos – olipa se sitten maalaus, runo, valokuva, romaani tai sarjakuva – saa sielun kielet sopivasti väräjämään, syntyy tunne, joka alkaa etsiä sopivaa ilmenemismuotoa. Tavallisempi tallaaja ehkä vain tyytyy huokaisemaan silkasta hyvästä mielestä, ja joku toinen sitten säveltää aiheesta kymmenen kokopitkää kappaletta. Ihan heittämällä levy ei syntynyt, sillä ajatus sen tekemisestä alkoi itää Holopaisen päässä jo vuonna 1999. Virallisesta Disney-tilaustyöstä ei myöskään ole kyse, vaan eräänlaisesta äärimmäisestä fanitaiteesta.

Levyllinen Ankka-sarjakuvan inspiroimaa musiikkia tuntuu äkkiseltään ajatuksena hiukan kummalliselta, mutta Holopainen osaa maalata musiikilla, ja lopputulos on rautaisella ammattitaidolla tuotettu, suoraan sydämestä kumpuava sarjakuva-soundtrack – sillä sitä tämä levy nimenomaan on. Vaikka sen sisältämistä sävelistä pystyy epäilemättä nauttimaan vaikkei tietäisi Roope Ankan elämästä ja teoista yhtikäs mitään, kiehtovan levystä tekee nimenomaan se, että musiikista kuulee vaivatta missä kohtaa tarinaa mennään. Koska kappaleita on kymmenen ja tarinoita tusina (ja uudistetun laitoksen kahdessa kirjassa yhteensä 20), kuunnellessa ei kuitenkaan kannata miettiä yhtymäkohtia tiettyihin ruutuihin turhan tiukasti vaan sulkea silmät ja antaa musiikin viedä.

Niin, entä se musiikkipuoli? Holopaisen sävellyksiin mieltyneet eivät varmasti siinä mielessä pety, että tyylin kyllä tunnistaa. Hevimmän rokin ystävät sen sijaan saattavat myrtyä, sillä raskasta räimettä levyllä ei kuulla. Ennemminkin sen pidäkkeettömän tunteellisissa kappaleissa kuulee kaikuja niin Skotlannin nummilta, Ennio Morriconen elokuvasävelistä, Disney-maailmasta, jonkinlaisesta vinksahtaneesta sirkuksesta kuin suomalaisesta sielunmaisemastakin, ja toki mukaan on lorautettu myös sopiva tujaus Yövissyä.

Levyn kymmenestä kappaleesta monet ovat lähes puhtaasti instrumentaalisia, ja vain A Lifetime Of Adventure -biisissä on kuultavissa perinteinen kitarasoolo. Se on muutenkin  kappaleista ”biisimäisin”, joten ei ihme, että se valittiin ensimmäiseksi sinkkulohkaisuksi. Lisämausteena A Lifetime Of Adventuren musiikkivideolla on mukana Don Rosa itse – siinäpä konteksti, jossa sarjakuvapiirtäjiä ei kovin usein nähdä!

Levyn lauluosuuksista vastaavat kaunisääniset Johannat Kurkela ja Iivanainen, Sonata Arctican laulaja Tony Kakko (niin ikään tunnettu Ankka-fani, jolle Holopainen ensimmäisenä kertoi levyn ideasta) sekä skotlantilainen folkmuusikko Alan Reid, joka tulkitsee erään Ankka-faneille kovin tutun pohatan tunteita. Soitinpuolella eivät, kuten sanottua, jytise raskaat kitaravallit, vaan repertuaariin kuuluvat muun muassa irlantilainen säkkipilli, bodhrán-rumpu, banjo, huuliharppu, didgeridoo ja viulu – niin, ja tietysti kokonainen orkesteri eli London Orchestra asiaankuuluvine tykötarpeineen.

Koska tällaista levyä ei ole koskaan aiemmin tehty, sitä on vaikea verrata mihinkään. Allekirjoittanutta se liikutti ja kosketti, mutta tämän lajin musiikkia kaihtava tuskin innostuu. Projekti on kuitenkin kaiken kaikkiaan tutustumisen arvoinen jo siksikin, että sarjakuva-soundtrackeja ei ihan joka päivä julkaista. Samasta syystä kannatttaa käydä katsomassa Nuclear Blast Recordsin YouTube-kanavalta videot, joissa Holopainen kertoo levyn synnystä.

 

Music Inspired By The Life And Times Of Scrooge julkaistaan Euroopassa perjantaina 11.4.2014.

Tuomas Holopainen ja Don Rosa jakavat nimikirjoituksia levyn julkaisupäivänä klo 15–18 ravintola Kompissa (Pohjoinen Rautatiekatu 21, Helsinki). Tilaisuus on ikärajaton, ja levyjä voi ostaa suoraan paikan päältä levykauppa Äxän tiskiltä.

 

Roope Ankan elämä ja teot -kirjoja löytyy ainakin Aku Ankan puodista, jos aihe alkaa kiinnostaa. Aku Ankka Lataamon käyttäjät taas löytävät Rosan tarinat kätevästi tämän listan avulla.

Roope Ankan elämä ja teot, osa 1
Klaaninsa viimeinen (The Last of the Clan McDuck)
Mississippin mestari (The Master of the Mississippi)
Julman maan jehu (The Buckaroo of the Badlands),
ilmestynyt Aku Ankassa nimellä Julma maa
Kuparikukkulan kuningas (Raider of the Copper Hill)
Ankkapurhan uusi valtias (The New Laird of Castle McDuck),
ilmestynyt Aku Ankassa nimellä Klaaninsa viimeinen
Transvaalin tuittupää (The Terror of the Transvaal)
Uniajan urho (Dreamtime Duck of the Never-Never),
ilmestynyt Aku Ankassa nimellä Unten poluilla
Klondiken keisari (King of the Klondike)
Ankantaan miljardööri (The Billionaire of Dismal Downs),
ilmestynyt Aku Ankassa nimellä Ankkapurhan miljardööri
Ankkalinnakkeen valloittaja (The Invader of Fort Duckburg)
Maailman rikkain ankka (The Empire-Builder from Calisota)
Ankkapalatsin erakko (The Richest Duck in the World)

Roope Ankan elämä ja teot, osa 2 – lisäseikkailut
Ensilantin tarina (Of Ducks and Dimes and Destinies),
ilmestynyt Aku Ankassa nimellä Onnenlantin tarina
Cutty Sarkin cowboykapteeni (The Cowboy Captain of the Cutty Sark)
Hämäyksen hurrikaani (The Vigilante of Pizen Buff)
White Agony Creekin vanki (The Prisoner of White Agony Creek)
Yukonin sydämet (Heart of the Yukon),
ilmestynyt Aku Ankassa nimellä Yukonin sydän
Lumikenttien kimallus (The Last Sled to Dawson)
Culebran liikenero (The Sharpie of the Culebra Cut)
Unelmoiden läpi elämän (The Dream of a Lifetime)

Rosa4tehwin
Seuraa 
Liittynyt28.6.2008

Kuten meninkin jo offissa hehkuttamaan, aivan yksinkertaisesti huikea teos! Holopaiselta aivan mahtisuoritus.

Kuten todettua, koko tuota albumia kuunnellessa voi täysin eläytyä itse kirjojen tunnelmaan. Nytkin muuten soi, oli pakko laittaa viestinkirjoitusfiilistelyksi :P Herra Rosa on aina ollut se ainoa ankisti, joka oikeasti on kyenyt herättämään lukijassa tunteita. Ja edelleen, reiluna parikymppisenä en voi kuin haltioissani lukea niitä mahtavia tarinoita ja hämmästyä aina uudestaan siitä, millaisen syvyyden voi sarjakuvaan saada.

Noista biiseistä kyllä jokainen tuo mieleen juuri ne samat tuntemukset, mitä Elämä ja Teot -sarja voi parhaimmillaan tuottaa. Etenkin, kun noissa youtube-pätkissä pyörii vielä Elämä ja Teot -ruudut taustalla (vaikkakin italiaksi). Tunnelma on loistava sekoitus Nightwish-melodiaa ja ankkoja; molemmat omaan korvaan ja silmään sitä laatutavaraa. Nuo "toiminnalliset" kohdat ei itselle ehkä niin iske, mutta kun päästään niihin "thö kohtiin", niin johan alkaa musiikin tarina minullekin avautumaan.

Albumi itsesssäänhän on aika minimalistinen ja yksinkertaistettu. Toki jokaisessa biisissä on hyvin upotettu huippukohtansa, joiden aikana ei voi kuin todeta, että Holopaisen sävellykset ovat hienoja. Mutta toisaalta joissain paikoissa jopa tuntuu, että tempo on liiankin hidas. Aivan hitusen meinaa olla tylsyyttä mukana, vaikkakin vain aivan parissa kohdassa. Mutta niissä vähän maistuu venyttämien maku.

Kaikkinensa siis aiva loistava albumi. Tämä jos mikä tuo Rosan ja Barksin rakentaman universumin niin eloon kun se vain voi olla. Huikeaa!

Odotan vain sitä vapaan päivän hetkeä, kun voin laittaa biisin kerrallaan tarinaa kohti luupilla pyörimään ja lukea Elämä ja Teot -albumit kaikkinensa läpi.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.

Nemoa etsimässä -elokuvasta tutut eväkkäät palaavat valkokankaalle.

Jo kolmetoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun ylihuolehtivuuteen taipuvainen vuokkokala Marlin etsi kotiriutalta kadonnutta poikaansa Nemoa elokuvassa Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003). Tuosta palkitusta animaatiosta tutut kalat ovat kuitenkin Disneyn ja Pixarin uutuuteen, 26. elokuuta Suomen ensi-iltansa saavaan leffaan Doria etsimässä (Finding Dory, 2016) mennessä ikääntyneet ainoastaan vuoden verran. Nyt palettivälskäri Dori, jonka Marlin sai avukseen Nemon jäljille, asuu Isolla valliriutalla Marlinin ja Nemon naapurina, Nemo on reipas koululainen herra Rauskun luotsaamassa ryhmässä, ja Marlin yrittää yhä opetella luottamaan poikansa taitoihin enemmän.
Tällä kertaa seikkailu saa alkunsa, kun lähimuistin menetyksestä kärsivä Dori alkaa muistaa välähdyksiä lapsuudestaan ja ihmetellä, missä hänen oma perheensä mahtaa olla. Dori, Nemo ja hieman vastahakoisesti mukaan etsintäretkelle lähtevä Marlin saavat jälleen apua kilpikonnilta ja pääsevät merivirran kyydissä Kalifornian rannikolle. Siellä kolmikko kuitenkin joutuu eroon toisistaan, kun paikallisen merieläinpuiston työntekijät nappaavat Dorin ja vievät kalan hoidettavaksi puiston eläinsairaalan karanteeniosastolle. Sen jälkeen Dori jatkaa vanhempiensa jäljittämistä merieläinpuistossa apunaan mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Nemo ja Marlin puolestaan yrittävät epätoivoisesti hakea uudestaan käsiinsä Dori-ystävänsä, jonka selviytymisestä yksin he ovat – ymmärrettävistä syistä – huolissaan. Kaikenlaiset hankaluudet ja vaaratilanteet vaanivat jokaisen kulman ja kiven takana, eikä niille hetkellisistä suvantokohdista huolimatta tunnu tulevan loppua.
Andrew Stanton, elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, sanoo halunneensa vihdoin vastata ensimmäisessä Nemo-elokuvassa avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, miksi Marlin löysi Dorin uiskentelemasta meressä päämäärättömästi aivan yksin. Huonomuistisen Dorin, alati hermoilevan Marlinin ja toinen rintaevä lyhytkasvuisena syntyneen Nemon lisäksi tarinan sankareiksi nousevat äkeä, seitsenlonkeroinen mustekala, likinäköinen valashai, kaukopaikannuskyvystään epävarma maitovalas sekä hömelö amerikanjääkuikka. Elokuvan opetus onkin se, että päättäväisyydellä pääsee pitkälle ja omaa heikkouttaan voi käyttää myös voimavarana.
Kuten vanhemmassakin Nemo-elokuvassa, myös tässä merenalaiset maisemat värikkäine kasveineen ja kiiltäväkylkisine kaloineen näyttävät upeilta, ja 3D-tekniikka mahdollistaa sen, että katsoja ikään kuin pääsee itsekin merivirtojen vietäväksi. Leffan suomenkielisinä ääninä kuullaan muiden muassa mainiota Pertti Sveholmia Hankinä sekä ykkösosasta tuttuja Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Ja vielä pikku vinkki: jos haluat tietää, miten kävi ensimmäisen elokuvan lopussa hammaslääkärin akvaariosta paenneille kalakavereille, malta katsoa koko filmi ihan loppuun asti!

Katso tästä vielä elokuvan traileri.

 

 

Tammikuussa Aku Ankan toimitus julisti kilpailun, jossa etsittiin uutta konnaa Ankkalinnaan. Voittajakonna on nyt selvillä!

Kelmiehdokkaiden huima tulva yllätti toimituksen tyystin, ja lopulta ehdokkaita kertyi kaikkiaan noin 1400.  Voittajan seulominen oli melkoinen (vaikka toki sitäkin hykerryttävämpi) urakka, mutta kiivaan lapioinnin jälkeen pöydälle jäi kova kärkikuusikko. Niistä lopullisen voittajan valitsi ammattitarinankertojan erehtymättömällä silmällä ankkataiteilija Kari Korhonen.

Voittajaksi kiilasi puuteriperuukin mitalla Bär Lingonsylt, köyhtynyt aatelinen ja vapaaherra. Ränsistyneessä kartanossaan Ankkalinnan ulkopuolella Bär suunnittelee rikoksiaan, jotka voi sopivasti kätkeä vilkkaan seurapiirielämän suomien sattumien suojiin. Bärin isä ja äiti ovat Katri-Maria Kortelainen-Takala ja Karri Takala. Kari ihastui syvästi ketkuun mutta sympaattiseen Lingonsyltiin, ja hahmon debyyttisarjan käsikirjoitus on jo liki valmis. Suuri yleisö joutuu kuitenkin odottamaan kohtaamista Ankallispäivän numeron (48/2016) ilmestymiseen asti.