Tööt tööt! Ankkojen pikkubussi kurvaa vielä kerran keskelle järvien, korpien ja ällistyttävien nähtävyyksien Suomea. Maakuntakiertueen seitsemäs etappi on Oulu.

Viime vuonna julkaistuissa kuudessa Suomi-tarinassa ankkanelikolle tulivat tutuiksi eteläpohjalainen yritteliäisyys, makoisat kalakukot, Kainuun korpimaat ynnä monet muut suomalaiskansalliset ihmetyksen aiheet. Tämän vuoden tammikuussa kansa sai äänestää ankat vielä yhdelle paikkakunnalle, ja tiukan kisan jälkeen voiton vei Oulu. Tarina Teknologian terävintä kärkeä julkaistiin numerossa 33/2014, ja totuttuun tapaan tarjoamme turistikierroksen höysteeksi pieniä faktamaistiaisia.

1) MAANTIEDE

Oulu, tuo Perämeren teknologiakeskittymä, on eteläsuomalaisten näkökulmasta pohjoisessa ja lappilaisten mielestä lähinnä Keski-Suomessa. Keskellä Suomea Oulu osapuilleen onkin: sieltä on linnuntietä maamme eteläisimpään kaupunkiin eli Hankoon noin 590 kilometriä ja pohjoisimpaan kylään eli Nuorgamiin 570 kilometriä.

Liki 200 000 asukkaan Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki, ja pinta-alansa puolesta se on itse asiassa neljänneksi suurin kaupunkialueemme. Jotkut vääräleuat vitsailevat, että kun Oulun rajojen sisäpuolelle kerran saapuu, ei pois lähteminen noin vain onnistukaan – Oulun kunnan läpimitta nimittäin huitelee sadan kilometrin paremmalla puolella.

2) OOKKONÄÄ OULUSTA?

Oululaiset tunnetaan sangen suulaana sakkina. Perimmäistä syytä tällaiseen luonteenpiirteeseen voi vain arvuutella, mutta yksi mahdollinen selitys on terva. Aikoinaan Oulu on nimittäin ollut tervanviennin kukoistava keskus. Kainuulaiset talonpojat toivat tummaa kultaa pitkin Oulunjokea aina Toppilan kaupunginosassa sijainneeseen Tervahoviin asti. Siellä johtavat kauppiassuvut eli tervaporvarit kävivät vilkasta tervakauppaa yli valtionrajojen. Niissä hommissa lienee ollut pakko oppia avaamaan suunsa.

Monet ovat myös pohdiskelleet oululaisten suhdetta virkavaltaan, onhan ”Ookko nää Oulusta, pelekääkkö nää polliisia?” lähes joka iikalle tuttu lausahdus. Sanonnan syvimmän olemuksen ymmärtääkseen kannattaa Oulussa käydessään pyörähtää pällistelemässä paikallista maamerkkiä, kauppatorilla pönöttävää pronssista Toripoliisia.

Tuo Oulun eittämättä kuuluisin henkilö on pitänyt kanssakaupunkilaisia silmällä jo 27 vuotta. Yli kaksimetrinen patsas kuulemma kuvastaa pyylevyydessään oikeita viime vuosisadan toripoliiseja mitä esimerkillisimmin – toria valvoneitten koppalakkien kun väitetään olleen mahakasta väkeä.

3) NÄHTÄVÄÄ

Aivan Oulun kyljessä sijaitsee luonnonkauneudestaan tunnettu saari, Hailuoto. Tämän Suomen kolmanneksi suurimman saaren arvioidaan syntyneen noin parituhatta vuotta sitten. Hailuodossa voi nautiskella niin rantaelämästä, retkeilystä kuin lintubongailustakin, ja maisemat inspiroivat lisäksi monia taiteilijoita. Heidän työnsä hedelmistä voi saarella vieraillessaan päästä nauttimaan esimerkiksi taidenäyttelyn, teatteriesityksen tai nauruseurojen muodossa.

Koska maankohoaminen jatkuu yhä, Hailuoto kasvaa kiinni Ouluun tuhannen vuoden kuluttua. Sitä odotellessa sopii vaikka tallustella keskustan kävelykadulla Rotuaarilla aistimassa paikallista tunnelmaa. Ja kun nälkä yllättää, voi herkutella paikallisella perinneruoalla rössypotulla – tai nykyperinneruoalla känkyllä eli pitsalla, semminkin kun oululaiset ovat kehuskelleet kulmiltaan löytyvän Suomen halvimmat känkyt.


Olisikohan Roope-setä pystynyt tekemään rössypotusta vientihitin?

4) MUUTA MERKILLEPANTAVAA

Oulu on vireä yliopistokaupunki, joka tarjoaa hyvät mahdollisuudet erityisesti teknologia-alan yritteliäisyydelle. Lisäksi kaupungissa on taipumusta luovan alan tempauksille. Rotuaaria pitkin pasteeraillessa kannattaa pitää silmät auki paitsi tunnelman aistimiseksi myös siksi, ettei vahingossa saa ilmakitarasta päähänsä. Oululaiset ovat nimittäin innostuneet tekemään ilmakitaransoiton hienouksia kansainvälisestikin tunnetuksi. Kaupungissa ratkotaan lajin maailmanmestaruus joka vuosi, vuoden 2014 elokuussa jo yhdeksättätoista kertaa! Jos oma veivaus ei jostain syystä miellytä tuomaristoa ja finaalipaikka jää saamatta, kilpailussa on mahdollisuus osallistua myös Mustien hevosten karsintaan.

Hieman toisenlaista musisointia edustaa tiernapoikakilpailu, joka käydään Rotuaarilla joulun aikaan. Myös tällä mittelöllä on pitkät perinteet, sillä ensimmäisen kerran tiernalaulannassa kilvoiteltiin jo vuonna 1933.

5) PAIKALLINEN PUHEENPARSI

Oulun murre kuuluu suomen länsimurteisiin ja pohjoispohjalaisten murteiden ryhmään. Se on tyypillinen sekamurre, jonka syvimmät juuret luikertavat vuosituhannen takaisiin muinaishämäläisiin murteisiin asti. Lisämakua se on saanut vielä lounaismurteista, kaukaisesta laatokankarjalaisesta kielimuodosta sekä keskiajalta alkaen sisämaasta työntyneistä savolaismurteistakin.

Oulun murteessa yleiskielen d:n paikalla äännetään yleensä j tai v: jos haluat innovoida lukukauden Oulussa, voit huoletta innovoija lukukauven. Eräs tyypillinen piirre Oulun murteessa on myös loppukahdennus eli se, että sananloppuinen vokaali ääntyy konsonanttina, jos seuraava sana alkaa konsonantilla: Tule tänne ääntyy siis todellisuudessa tulet tänne.

Sekamurre kun on, Oulun murteessa esiintyy myös lainasanoja ruotsin kielestä sekä paljon muille suomen murteille tyypillisiä piirteitä. Oululaispuheessa esiintyy nimittäin esimerkiksi konsonanttien kahdentuminen sekä välivokaali: Tullee pahhaa kahavia. Vokaaliparit -ea, -eä ja -oa puolestaan taipuvat oululaissuussa muotoon ia, ja ua: korkeasta tulee korkia, pimeästä pimiä ja sanasta kattoa kattua. Inessiivin pääte esiintyy muodossa -sa/-sä, kuten näissä sanoissa: talosa, Oulusa ja kahavisa.

Loppuun vielä ylimääräinen bonussarjakuva, joka on peräisin Akkarin 22/2011 murreliitteestä. Olkaa hyvät!

 

Aku Ankan 33/2014 sarjassa Teknologian terävintä kärkeä paikalliset asukkaat puhuvat Oulun murretta. Tässä pieni sanasto lukemista helpottamaan:

 

elä = älä
tänä pänä = tänä päivänä
hilikku = vähän, pikkuisen
ronklata = sormeilla, liikutella
nuita = noita
neru = nero
käläppiä = kälppiä, kalppia
amppakeijari = apulainen
entrata = korjata
piili = auto
vörkkeli = esiliina
vipstaaki = vipu, tekninen laite
justeerata = järjestää, laittaa kuntoon
turpo = turbo
raffiikiruuhka = liikenneruuhka
paakata = leipoa
enkkomikahavet = kahvit, jotka on keitetty uusista eikä siis useampaan kertaan käytetyistä puruista

Rapcat
Seuraa 
Liittynyt9.9.2013

En ymmärrä kyllä tätä Korhosen ylistystä. Hyvä piirtäjä kyllä mutta ei se maailman paras piirtäjä. Nimenomaan piirtäjä. Tuo piirrosjälki oli kammottava jos saan sanoa. Mutta tämä johtuu kiireista uskottavasti.

Kuvitelkaa tässä joku hiano sitaatti

Nyt syksyn kirjasadon komein uutuus on vihdoin kaupoissa. Toimituksessa lehteillään ylpeinä Aki Kaurismäen, Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyönä syntyneen sarjakuvan Ankka vailla menneisyyttä ensijulkaisua.

Idea sarjakuvasta sai alkunsa vuoden 2015 keväällä, kun toimittaja Kirsi Ahonen haastatteli Giorgio Cavazzanoa Roope-setä-lehden platinanumeroa 4/2015 varten. Taiteilija kertoi, kuinka hienoa olisi vielä kerran päästä piirtämään jokin todellinen klassikkosarja vaikkapa elokuvan maailmasta. Tällöin päätoimittaja Aki Hyyppä ja suomen paras ja ainoa ankkataiteilija Kari Korhonen löivät viisaat päänsä yhteen ja lähtivät miettimään, mikä elokuvataiteen suomalainen merkkiteos taipuisi hienosti ankkasarjakuvaksi. Vaihtoehtoja oli useita, mutta voittajaksi valikoitui Aki Kaurismäen palkittu Mies vailla menneisyyttä. Kun vielä ohjaaja itsekin innostui projektista, Korhonen sai ruveta hommiin. Ja vuoden kuluttua Cavazzanolla olikin jo edessään kuvakäsikirjoitus, joka ennen pitkää jalostui siksi helmeksi, joka nyt on kaikkien ihailtavissa. Piirtäjän toive siis toteutui, ja kuten hän itse kirjan haastattelussa toteaa, hän taitaa tätä nykyä olla Disney-taiteilijoista se, joka on piirtänyt eniten elokuvamaailmaan sijoittuvia sarjoja.

Toimitukselle Ankka vailla menneisyyttä -sarja oli siinä mielessä poikkeuksellinen työ, että kerrankin hahmot pantiin puhumaan muuta kuin ankkalinnaa. Tarinaa lukiessa saattaa huomata, kuinka poikkeuksellisen pelkistettyjä kuplatekstit paikoin ovat – siis näin aina silloin, kun ruutujen tapahtumat mukailevat uskollisesti Kaurismäen elokuvan kohtauksia. Aku puhuu siis kaurismäkeä, ei ankkaa! Kuten aina ankkasarjakuvien käsikirjoituksia työstäessään, Korhonen on tehnyt tämänkin sarjan käsikirjoituksen englanniksi, ja totta kai sovittanut elokuvan ankkojen maailmaan. Niinpä toimituksen tehtäväksi jäi katsoa, että tekstit seuraavat suomennettuna mahdollisimman tarkkaan kaurismäkeläisiä polkuja. Toki perinteistä ankkakieltäkin sarjassa kuullaan: etenkin kun Aku on sarjakuvan alussa armoton lörpöttelijä. Häneen puistonpenkillä saatu isku näet vaikuttaa päinvastoin kuin Kaurismäen elokuvan Mieheen, joka menee tällistä mykäksi. Vaan kuinkas sitten käykään? Sen saatte itse selvittää.

Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa kirjaa lukiessanne kuin meillä oli sitä tehdessämme!

Aku Ankassa 39/2016 julkaistiin kaksi Laukaan peruskoulun viidesluokkalaisten kääntämää sarjakuvaa, jotka toki oli tavalliseen tapaan Aku Ankan toimituksessa toimitettu. Sinäkin voit kokeilla sarjakuvan suomentamista oheisella yksisivuisella.

Ennen kuin ryhdyt hommiin, lukaise pikainen tiivistelmä Akkarin toimituksen käännösohjeista.

Jos oikeasti mielit kääntäjäksi tulee sinun hallita hyvä ja virheetön suomen kieli. Paina siis mieleesi niin välimerkkisäännöt kuin yhdyssanatkin (tämä pätee muuhunkin kääntämiseen kuin vain Akkarin). Ankkalinnaan eivät kuulu alatyyliset ilmaukset eikä turha väkivallalla uhkailu. Samoin julma solvaaminen katsotaan kaikkea muuta kuin hauskaksi.

Aku Ankkaa ei käännetä sanasta sanaan, vaan toisinaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen keksitään nokkelampia sanamuotoja ja vinkeämpiä vitsejä, jotta arkisemmastakin jutusta saadaan hauska. Tässä kohdin Ankkalinnassa poiketaan reippaasti kaunokirjallisesta kääntämisestä, jossa tarkoituksena on noudattaa kirjailijan ääntä. Ankkalinnassa pyrimme siis sujuvasti soljuvaan suomeen, kuitenkin turhia puhekielimäisyyksiä vältellen (Hessukin sanoo vain ”mä” ja ”sä”, mutta puhuu muuten varsin kirjakielisesti).

Kun käännös on valmis, kannattaa se lukea vielä ääneen. Tällöin huomaa usein vielä ne kohdat, joissa teksti ei oikein suju vuoropuhelun lailla – Aku Ankka kun pääosin on juuri vuoropuhelua.

Sitten vain kääntämään!

Voit tulostaa alta sarjakuvasta version, jonka puhekuplat ovat tyhjät. Sitten voit vaikka tekstaamalla kokeilla, miltä kääntämäsi teksti näyttää itse sarjiksessa.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.