Vastikään ilmestyi kaksiosainen Aku Ankka Joulutarinat, jonka kansien välistä löytyy kelpo katsaus menneiden vuosikymmenien joulunviettoon – sellaisena kuin se on Akkarissa näyttäytynyt.

Vastikään ilmestynyt kaksiosainen Aku Ankka Joulutarinat sai alkunsa toimituksen selaillessa 1950-luvun amerikkalaisia Christmas Parade -lehtiä. Niiden paperi ja painojälki osoittautuivat niin hyvälaatuisiksi, että päätimme kokeeksi skannata Jack Bradburyn piirtämän tarinan Luminen joulu ja tuoda suomalaislukijoiden nähtäville sen sekä koko joukon muita vanhoja, ihania joulusarjoja. Skannaus onnistui hienosti, ja tarinan värityksessä käytettiin mallina alkuperäistä julkaisua. Tulos oli juuri niin upea kuin toivoimme. Samaan aikaan nostalgiaa ja nykyaikaa – kuin joulu itse! 

Ensimmäisen osan tarinoiden vilinä ja vilske on peräisin Akkarin kolmelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Riley Thomsonin Pluto-hupailu Joululahja tuo ykköskirjaan mukavaa vanhojen piirroselokuvien henkeä ja Giovan Battista Carpin Roope-sedän joulukekkerit ehtaa italialaista juhlamieltä. Se – kuten pari muutakin klassikkoa – nähdään meillä nyt ensi kertaa lyhentämättöminä. Kirjassa on myös kaksi Suomessa ennen julkaisematonta pitkää Mikki-seikkailua: Bill Wrightin Postipojan joulupulma ja Jack Bradburyn Pukkipatsaan arvoitus.

Aivan kommelluksitta kirjan toimitustyö ei kuitenkaan sujunut. Painosta näet soitettiin, että ensimmäisessä osassa on liikaa sivuja. Liekö helle sekoittanut laskupään (talvisten teosten viilaus osuu nimittäin perinteisesti keskelle kuuminta kesää), mutta painopäivänä en enää muistanut, että olin kuin olinkin saanut kirjaan mukaan 19-sivuisen lyhentämättömän version Carpin muinoin 15-sivuisena julkaistusta joulutarinasta. Tilanne oli onneksi helppo korjata, sillä Vicarin lyhyt Roope-tarina sai tehdä tilaa Carpin lisäsivuille.

Vicaria sitä paitsi löytyy yllin kyllin Joulutarinoiden toisesta osasta, joka on pullollaan 1980-, 1990- ja 2000-luvun helinää ja helskettä. Chileläistaiteilijan tuotteliain kausi osuu sopivasti juuri 1980- ja 1990-luvuille. Kakkososassa onkin peräti viisi Vicarin sarjaa – joista kaksi Kari Korhosen käsikirjoittamia. Muita myöhempien Akkari-vuosikymmenten joulunpyhien viihdyttäjiä ovat olleet mm. Daniel Branca, William Van Horn ja Don Rosa. Ja onpa näissäkin kansissa mukana maistiaisia Italiasta: Romano Scarpan Ihmeellinen joulu ja Marco Rotan Joulupukin apumiehet, jossa ei tällä kertaa näy taiteilijalle tyypillisiä lentokoneita, mutta pääsee Aku sentään yläilmoihin porovaljakon vetämänä.

Miten joulunvietto Ankkalinnassa sitten on aikain saatossa muuttunut? Eipä juuri nimeksikään! Pukki kulkee yhä tupaan savupiipun kautta ja päättää, kuka lahjat ansaitsee – apulaistensa avulla tietysti. Ankkalinnassa tontut muuten usein pukeutuvat Amerikan malliin vihreään, kuten nyt ensi kertaa julkaistavassa Rodriguezin sarjassa Pitkäkyntinen punanuttu. Siinä seikkailussa tosin on muutenkin kaikki vähän vinksallaan: keskiössä ryöstöä suunnitteleva markettipukki ja kaikilla joulumieli maassa!

Ratki riemukasta ja tuiki tunnelmallista menoa Joulutarinoissa silti riittää. Kaikki siis joukolla leikkiä lyömään ja sarjoja syömään, kun joulu on!

Joulutarinat voi tilata näppärästi pukinkonttiin Aku Ankan puodista. Ja jos haluat vertailla väritystä, suomennosta ja painojälkeä, monet sarjoista löytyvät Akkarin Lataamosta.

Nyt syksyn kirjasadon komein uutuus on vihdoin kaupoissa. Toimituksessa lehteillään ylpeinä Aki Kaurismäen, Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyönä syntyneen sarjakuvan Ankka vailla menneisyyttä ensijulkaisua.

Idea sarjakuvasta sai alkunsa vuoden 2015 keväällä, kun toimittaja Kirsi Ahonen haastatteli Giorgio Cavazzanoa Roope-setä-lehden platinanumeroa 4/2015 varten. Taiteilija kertoi, kuinka hienoa olisi vielä kerran päästä piirtämään jokin todellinen klassikkosarja vaikkapa elokuvan maailmasta. Tällöin päätoimittaja Aki Hyyppä ja suomen paras ja ainoa ankkataiteilija Kari Korhonen löivät viisaat päänsä yhteen ja lähtivät miettimään, mikä elokuvataiteen suomalainen merkkiteos taipuisi hienosti ankkasarjakuvaksi. Vaihtoehtoja oli useita, mutta voittajaksi valikoitui Aki Kaurismäen palkittu Mies vailla menneisyyttä. Kun vielä ohjaaja itsekin innostui projektista, Korhonen sai ruveta hommiin. Ja vuoden kuluttua Cavazzanolla olikin jo edessään kuvakäsikirjoitus, joka ennen pitkää jalostui siksi helmeksi, joka nyt on kaikkien ihailtavissa. Piirtäjän toive siis toteutui, ja kuten hän itse kirjan haastattelussa toteaa, hän taitaa tätä nykyä olla Disney-taiteilijoista se, joka on piirtänyt eniten elokuvamaailmaan sijoittuvia sarjoja.

Toimitukselle Ankka vailla menneisyyttä -sarja oli siinä mielessä poikkeuksellinen työ, että kerrankin hahmot pantiin puhumaan muuta kuin ankkalinnaa. Tarinaa lukiessa saattaa huomata, kuinka poikkeuksellisen pelkistettyjä kuplatekstit paikoin ovat – siis näin aina silloin, kun ruutujen tapahtumat mukailevat uskollisesti Kaurismäen elokuvan kohtauksia. Aku puhuu siis kaurismäkeä, ei ankkaa! Kuten aina ankkasarjakuvien käsikirjoituksia työstäessään, Korhonen on tehnyt tämänkin sarjan käsikirjoituksen englanniksi, ja totta kai sovittanut elokuvan ankkojen maailmaan. Niinpä toimituksen tehtäväksi jäi katsoa, että tekstit seuraavat suomennettuna mahdollisimman tarkkaan kaurismäkeläisiä polkuja. Toki perinteistä ankkakieltäkin sarjassa kuullaan: etenkin kun Aku on sarjakuvan alussa armoton lörpöttelijä. Häneen puistonpenkillä saatu isku näet vaikuttaa päinvastoin kuin Kaurismäen elokuvan Mieheen, joka menee tällistä mykäksi. Vaan kuinkas sitten käykään? Sen saatte itse selvittää.

Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa kirjaa lukiessanne kuin meillä oli sitä tehdessämme!

Aku Ankassa 39/2016 julkaistiin kaksi Laukaan peruskoulun viidesluokkalaisten kääntämää sarjakuvaa, jotka toki oli tavalliseen tapaan Aku Ankan toimituksessa toimitettu. Sinäkin voit kokeilla sarjakuvan suomentamista oheisella yksisivuisella.

Ennen kuin ryhdyt hommiin, lukaise pikainen tiivistelmä Akkarin toimituksen käännösohjeista.

Jos oikeasti mielit kääntäjäksi tulee sinun hallita hyvä ja virheetön suomen kieli. Paina siis mieleesi niin välimerkkisäännöt kuin yhdyssanatkin (tämä pätee muuhunkin kääntämiseen kuin vain Akkarin). Ankkalinnaan eivät kuulu alatyyliset ilmaukset eikä turha väkivallalla uhkailu. Samoin julma solvaaminen katsotaan kaikkea muuta kuin hauskaksi.

Aku Ankkaa ei käännetä sanasta sanaan, vaan toisinaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen keksitään nokkelampia sanamuotoja ja vinkeämpiä vitsejä, jotta arkisemmastakin jutusta saadaan hauska. Tässä kohdin Ankkalinnassa poiketaan reippaasti kaunokirjallisesta kääntämisestä, jossa tarkoituksena on noudattaa kirjailijan ääntä. Ankkalinnassa pyrimme siis sujuvasti soljuvaan suomeen, kuitenkin turhia puhekielimäisyyksiä vältellen (Hessukin sanoo vain ”mä” ja ”sä”, mutta puhuu muuten varsin kirjakielisesti).

Kun käännös on valmis, kannattaa se lukea vielä ääneen. Tällöin huomaa usein vielä ne kohdat, joissa teksti ei oikein suju vuoropuhelun lailla – Aku Ankka kun pääosin on juuri vuoropuhelua.

Sitten vain kääntämään!

Voit tulostaa alta sarjakuvasta version, jonka puhekuplat ovat tyhjät. Sitten voit vaikka tekstaamalla kokeilla, miltä kääntämäsi teksti näyttää itse sarjiksessa.

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.