Mikki-mestari Paul Murry oli myös Superhessun luoja.

Parhaita Disney-sarjakuvapiirtäjiä esittelevän Ankantekijät-sarjan yhdeksäs osa Konnia ja koukkuja on omistettu amerikkalaiselle Mikki-mestarille ja Superhessun luojalle Paul Murrylle. Monet Aku Ankka -lehden parissa 1960–70-luvuilla kasvaneet pitävät Murrya kaikkien aikojen parhaana Mikki-piirtäjänä. Paul Murry teki yli 40-vuotisen uran Disney-sarjakuvien parissa ja jätti jälkeensä tuhansia sivuja jännittäviä salapoliisitarinoita, mielikuvituksellisia kaukomaaseikkailuja ja hilpeitä hupailuja.

Konnia ja koukkuja kokoaa yksiin kansiin joukon piirtäjämestarin parhaita tarinoita ja sisältää useita aiemmin Suomessa julkaisemattomia sarjoja. Konnia ja koukkuja -teoksen päähahmoina seikkailevat Mikki ja Hessu. Kaksikko joutuu temmatuksi juonittelujen keskelle ja ratkoo rikoksia mm. Poliisimestari Sisun apuna. Mikki ja Hessu seikkailevat myös tropiikissa arvokkaan Banaanisaarten postimerkin perässä ja etsivät aarretta tarinassa Aarrekätkö Afrikassa, jossa esiintyvät myös ikimuistoiset lurjukset Viiksi-Vallu ja Sikari-Sakari.

Murry on superpähkinöistä voimansa saavan Superhessun ulkoasun luoja, ja hänen kynästään ovatkin lähtöisin Superhessulle tunnusomaiset luukkukalsarit. Kirjassa Superhessu selvittää Pakkaspistoolin arvoitusta. Kirjan kirkkaimpia helmiä on ennen Suomessa julkaisematon ja harvinainen tarina Mustakaapu ja salaperäinen herra X. Kajahtaneesta tiedemiehestä kertovassa tarinassa seikkailevat Mikin ja Hessun ohella myös Aku ja Roope.

Taidokas Mikki-mestari piirsi sarjakuvia sivutyönään

Paul Murry (1911–1989) syntyi maanviljelijäperheeseen Missourin osavaltiossa. Hän työskentelikin auran varressa aina 26-vuotiaaksi asti, jolloin päävoitto paikallisen musiikkiliikkeen tietovisassa käänsi hänen elämänuransa täysin toiseen suuntaan. Murryn piirroksin koristeltu vastauspostikortti teki suuren vaikutuksen kuvalaattavalmistamon johtajaan, joka tarjosi Murrylle pestiä mainosgraafikkona. Murry ehti kuitenkin toimia mainospiirtäjänä vain vajaan vuoden ennen kuin hänet hyväksyttiin Walt Disneyn animaatiotalliin vuonna 1937. Animaattorin työnsä ohella Murry piirsi kotonaan Mikki-sarjakuvia ja eteläamerikkalaisen keikaripapukaijan José Cariocan tähdittämää sunnuntaisarjaa.

Murry lopetti työt Disneyn studioilla keväällä 1946 ja muutti Oregoniin maanviljelijäksi. Peltotöiden ohella hän piirsi freelancerina sarjakuvia. Vuonna 1950 Murry piirsi sekä ensimmäisen Aku-sarjansa että ensimmäisen Mikki-tarinansa. Kaikkiaan Murry teki parisenkymmentä ankkasarjaa, joita toki pidetään varsin onnistuneina, mutta sarjakuvahistoriaan mies jäi nimenomaan pitkien Mikki Hiiri -tarinoiden mestarina.

Murryn selkeä ja vahva piirrostyyli kehittyi parhaimmilleen 1950-luvun puolivälissä, kun Carl Fallbergin käsikirjoittamat pitkät Mikki-tarinat alkoivat ilmestyä jatkosarjoina Walt Disney's Comics and Stories -lehdessä. Murry myös uudisti monia vanhoja Mikin sanomalehtiseikkailuja tyyliltään ja muodoltaan sarjakuvalehtiin sopivammaksi ja lisäsi tarinoihin enemmän toiminnallista huumoria jännityselementtien sijasta. 1960-luvun puolivälin jälkeen Mikki ja Hessu seikkailivat mitä mielikuvituksellisimmissa ympäristöissä: menneisyydessä viikinkiajalla, Villissä lännessä turkismetsästäjinä tai kaukaa tulevaisuudesta tulleiden vieraiden isäntinä.

Murry jatkoi piirtämistä aina 1980-luvun alkupuolelle asti. Viimeisen sarjansa hän piirsi vuosien 1982–83 vaihteessa ja siirtyi sitten eläkkeelle. Eläkevuotensa Mikki-taiteilija omisti musiikille, luonnontieteille, maanviljelykselle ja laiskottelulle.

Ankantekijät 9 – Paul Murry: Konnia ja koukkuja

200 sivua, 9 tarinaa:

  • Mikki Hiiri: Mustakaapu ja salaperäinen herra X
  • Pikku Hukka
  • Pluto: Yövieraita
  • Aku Ankka: Kylpypäivä
  • Mikki Hiiri: Eilispäivän maatila
  • Mikki Hiiri: Aarrekätkö Afrikassa
  • Mikki Hiiri: Postimerkkejä metsästämässä
  • Mikki Hiiri: Haamuvarkaita Huuhkajalasta
  • Superhessu: Pakkaspistoolin arvoitus

Ilmestyy viikolla 11.

Myynnissä kirjakaupoissa kautta maan.

Suositushinta 38 €.

 

Ankantekijät-sarjan aiemmat osat:

  1. Ihmissusia ja sudenpentuja – Daan Jippes ja Carl Barks (2002)
  2. Lentävä skotlantilainen – Romano Scarpa (2003)
  3. Itsehillinnän mestari – Vicar (2004)
  4. Painajainen Paratiisitiellä – Marco Rota (2005)
  5. Aavemaan aarre – William Van Horn (2006)
  6. Naurettavat naapurit – Kari Korhonen (2006)
  7. Kuningas Ekan rautasänky – Tony Strobl (2007)
  8. Menetetyn muistin tapaus – Giorgio Cavazzano (2007)

Ankkalegendat-sarjan kolmas osa Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita tärähtää kirjakauppoihin nyt syyskuussa. Sarjan edellisten osien tavoin se sulkee kansiensa sisään Carl Barksin seikkailuita, joihin Don Rosa on tehnyt oman jatkonsa.

Ankkalegendojen kahdessa aiemmassa osassa on jo saanut hämmästellä Rosan sarjoissa tämän insinöörimäisellä tarkkuudella poimimia yksityiskohtia mestari Barksin sarjoista, eikä Kultaisen kypärän metsästäjissäkään jäädä kyseisestä ilosta paitsi. Sarjan kolmas kirja on muutenkin takuulla fanien mieleen – ainakin rosalaisten fanien – sillä sen aloittaa yksi Kentuckyn ankkakuninkaan omista lapsuuden suosikeista. Mukana on myös monen fanin oma Rosa-suosikki Kirje kotoa. Barksistit puolestaan ilahtunevat sarjasta Aku Ankan atomipommi, joka on julkaistu Suomessa aiemmin vain kahdesti eikä sitä ole koskaan nähty esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä.

 

Sarjakuvien lisäksi kirjassa on Rosan esipuhe sekä hänen sarjojaan varten kirjoittamia kommentteja.

Ankkalegendat 3 - Kultaisen kypärän metsästäjät löytyy myös Aku Ankan kaupasta.

Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita sisältää seuraavat tarinaparit:

Aku Ankka ja kultainen kypärä – Kolumbuksen kadonneet kartat
Roope-setä kääpiöintiaanien maassa – Windigojen mailla
Harvinaisia rahoja – Ahneen palkka
Aku Ankan atomipommi – Avaruuden valloittajat
Vanhan linnan salaisuus – Kirje kotoa

Aku Ankka Lataamoa kehitetään hiljalleen koko ajan. Uusin uutuus on ruutulukija, joka ilahduttanee älypuhelimella sarjakuviaan nauttivia.

Poissa ovat ne päivät, jolloin älyluurilla joutui suurentamaan ja pienentämään sarjakuvasivua, kun nautiskeli ankkojen ja hiirien seikkailuista. Aku Ankka Lataamon Android- ja iOS-sovelluksissa toimii nyt nimittäin vallan kätevä ruutulukija, jonka kanssa sarjiksia voi lukea ruutu kerrallaan.

Ruutulukijan saa päälle kaksoistäppäämällä sarjakuvan ruutua ja ruudusta toiseen siirtyminen onnistuu pyyhkäisemällä tai täppäämällä. Tavalliseen sivunäkymään voi puolestaan palata kaksoistäppäämällä ruutua uudelleen.

Eikä tässä suinkaan vielä kaikki! Aku Ankan taskukirjojen valikoima on lisääntynyt huomattavasti. Arkisto kattaakin jo lähes kaikki Taskarit aivan alusta alkaen. Kirjasto saadaan täydennettyä kokonaiseksi kuluvan syksyn aikana. Pian pääsee siis lukemaan kaikki taskukirjat numerojärjestyksessä, mikäli moisesta urakasta on haaveillut.

Nemoa etsimässä -elokuvasta tutut eväkkäät palaavat valkokankaalle.

Jo kolmetoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun ylihuolehtivuuteen taipuvainen vuokkokala Marlin etsi kotiriutalta kadonnutta poikaansa Nemoa elokuvassa Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003). Tuosta palkitusta animaatiosta tutut kalat ovat kuitenkin Disneyn ja Pixarin uutuuteen, 26. elokuuta Suomen ensi-iltansa saavaan leffaan Doria etsimässä (Finding Dory, 2016) mennessä ikääntyneet ainoastaan vuoden verran. Nyt palettivälskäri Dori, jonka Marlin sai avukseen Nemon jäljille, asuu Isolla valliriutalla Marlinin ja Nemon naapurina, Nemo on reipas koululainen herra Rauskun luotsaamassa ryhmässä, ja Marlin yrittää yhä opetella luottamaan poikansa taitoihin enemmän.
Tällä kertaa seikkailu saa alkunsa, kun lähimuistin menetyksestä kärsivä Dori alkaa muistaa välähdyksiä lapsuudestaan ja ihmetellä, missä hänen oma perheensä mahtaa olla. Dori, Nemo ja hieman vastahakoisesti mukaan etsintäretkelle lähtevä Marlin saavat jälleen apua kilpikonnilta ja pääsevät merivirran kyydissä Kalifornian rannikolle. Siellä kolmikko kuitenkin joutuu eroon toisistaan, kun paikallisen merieläinpuiston työntekijät nappaavat Dorin ja vievät kalan hoidettavaksi puiston eläinsairaalan karanteeniosastolle. Sen jälkeen Dori jatkaa vanhempiensa jäljittämistä merieläinpuistossa apunaan mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Nemo ja Marlin puolestaan yrittävät epätoivoisesti hakea uudestaan käsiinsä Dori-ystävänsä, jonka selviytymisestä yksin he ovat – ymmärrettävistä syistä – huolissaan. Kaikenlaiset hankaluudet ja vaaratilanteet vaanivat jokaisen kulman ja kiven takana, eikä niille hetkellisistä suvantokohdista huolimatta tunnu tulevan loppua.
Andrew Stanton, elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista, sanoo halunneensa vihdoin vastata ensimmäisessä Nemo-elokuvassa avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, miksi Marlin löysi Dorin uiskentelemasta meressä päämäärättömästi aivan yksin. Huonomuistisen Dorin, alati hermoilevan Marlinin ja toinen rintaevä lyhytkasvuisena syntyneen Nemon lisäksi tarinan sankareiksi nousevat äkeä, seitsenlonkeroinen mustekala, likinäköinen valashai, kaukopaikannuskyvystään epävarma maitovalas sekä hömelö amerikanjääkuikka. Elokuvan opetus onkin se, että päättäväisyydellä pääsee pitkälle ja omaa heikkouttaan voi käyttää myös voimavarana.
Kuten vanhemmassakin Nemo-elokuvassa, myös tässä merenalaiset maisemat värikkäine kasveineen ja kiiltäväkylkisine kaloineen näyttävät upeilta, ja 3D-tekniikka mahdollistaa sen, että katsoja ikään kuin pääsee itsekin merivirtojen vietäväksi. Leffan suomenkielisinä ääninä kuullaan muiden muassa mainiota Pertti Sveholmia Hankinä sekä ykkösosasta tuttuja Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Ja vielä pikku vinkki: jos haluat tietää, miten kävi ensimmäisen elokuvan lopussa hammaslääkärin akvaariosta paenneille kalakavereille, malta katsoa koko filmi ihan loppuun asti!

Katso tästä vielä elokuvan traileri.

 

 

Tammikuussa Aku Ankan toimitus julisti kilpailun, jossa etsittiin uutta konnaa Ankkalinnaan. Voittajakonna on nyt selvillä!

Kelmiehdokkaiden huima tulva yllätti toimituksen tyystin, ja lopulta ehdokkaita kertyi kaikkiaan noin 1400.  Voittajan seulominen oli melkoinen (vaikka toki sitäkin hykerryttävämpi) urakka, mutta kiivaan lapioinnin jälkeen pöydälle jäi kova kärkikuusikko. Niistä lopullisen voittajan valitsi ammattitarinankertojan erehtymättömällä silmällä ankkataiteilija Kari Korhonen.

Voittajaksi kiilasi puuteriperuukin mitalla Bär Lingonsylt, köyhtynyt aatelinen ja vapaaherra. Ränsistyneessä kartanossaan Ankkalinnan ulkopuolella Bär suunnittelee rikoksiaan, jotka voi sopivasti kätkeä vilkkaan seurapiirielämän suomien sattumien suojiin. Bärin isä ja äiti ovat Katri-Maria Kortelainen-Takala ja Karri Takala. Kari ihastui syvästi ketkuun mutta sympaattiseen Lingonsyltiin, ja hahmon debyyttisarjan käsikirjoitus on jo liki valmis. Suuri yleisö joutuu kuitenkin odottamaan kohtaamista Ankallispäivän numeron (48/2016) ilmestymiseen asti.