JUTUMPS! LÄISK!

Jos jokin asia tuntuu toisinaan sarjoja toimittaessa puuduttavalta, niin se on äänitehosteiden askartelu. Askartelulta se todella välillä tuntuu, sillä tylsältähän se näyttäisi, jos jokainen klomp seisoisi ruudussa vaakasuorassa samankokoisella fontilla kuin viereinen klomp, niinpä kaikista lukuisista klompeista muotoillaan hieman erinäköisiä. Yksi on kallellaan oikealle, toinen vasemmalle, kolmannen kirjaimet eivät ole kaikki samassa tasossa ja neljännen kirjainten väli on pienempi kuin muilla klompeilla. Urakkatyöltä tehosteiden napsuttelu tuntuu varsinkin silloin, kun samalle sivulle tai pahimmillaan samaan ruutuun pitäisi mahduttaa kymmeniä, satoja ellei peräti miljoonia jytympsejä, lämpsejä, maiskiksia ja pokseja. Oma taiteenlajinsa on tietenkin näiden tehosteiden keksiminen. Millainen ääni kuuluu, kun pitkäkyntinen plärää rosvoamaansa setelinippua? Shrrp? Sshhs? Plärr? Prrp? Entä voisiko lampeen molskahtamisesta kuulua jokin muu ääni kuin molskis tai plätsis? Kuuluuko oikein syvään veteen putoamisesta molsk ja matalaan loisk? Kun ääntä ei voi korvin kuulla, täytyy tarinan äänimaailma luoda muilla keinoin. Siksipä välillä täytyy olla luova muutenkin kuin pilkkujen asettelun suhteen.

Muita onomatopoeettisia – siis ääntä jäljitteleviä – helmiä ovat sarjoissa seikkailevien eläinten mölinät. Näissä on hauska vertailla erikielisiä käännöksiä. Kun suomalainen kukko huutaa kukkokiekuu, päästää italialainen helttakollega nokastaan chicchirichii. Englanninkielinen luppakorva haukahtaa usein woof woof, italialainen bau bau ja suomalainen turrikka tutusti hau hau.

Miksihän ihmeessä muuten monessa muussa kielessä nukkuvan suusta kuuluu zzzz? Ilmiselvästihän kuorsaava ”sanoo” krooh eikä tssss. Eikö?

Naks naks naks naks. (Tällainen ääni kuuluu iltapäivällä, kun toimitus sulkee koneensa ja suuntaa viikonlopun viettoon.)

Kommentit