Kuinka kansia piirretään – lyhyt oppimäärä

Aku Ankan toimitus pyysi minua kertomaan, miten piirtämäni kannet Aku Ankka Ekstraan syntyvät.

Käytän aina samanlaista lähestymisstrategiaa ryhtyessäni tekemään tarinaan liittyvää kuvitusta. Aluksi luen sarjan kertaalleen läpi päivää ennen kuin ryhdyn työstämään kantta, ja annan alitajunnan jäädä työskentelemään. Tärkeintä on painaa mieleen, mistä tarinassa pohjimmiltaan on kyse. Joskus kansikuvaksi sopiva kohtaus on tarinassa kuin tarjottimella, ja kansikuvan valitseminen on helppoa. Jos valinta ei ole itsestäänselvyys, luen jutun vielä tarkkaavaisesti läpi. Yritän sen jälkeen vangita tarinan ytimen yhteen kuvaan. Valitsen yleensä tarinan hauskimman tai jännittävimmän kohdan. Aina tarinasta ei nouse kohtausta ylitse muiden, jolloin pyrin kansikuvalla korostamaan tarinan henkeä ja antamaan sille lisää tulkintamahdollisuuksia. Joskus kansi vain korostaa tarinan tunnelmaa. Seikkailutarinoille voi antaa paikallisväriä korostamalla kannessa tapahtumapaikan maisemia.

Hyvä kansikuva toimii tarinan sisäänheittäjänä, ärsyttää, herättää uteliaisuuden ja suorastaan pakottaa lukemaan itse seikkailun.

Kun perusidea on löytynyt, on aika luonnostella kuvan kompositio eli sommittelu. Tarinan päähenkilön on oltava kannessa suurimpana, hänen vetovoimaansa on luotettava. Kansi kantaa päähenkilönsä persoonan varassa, koska hänen innoittamanaan ihmiset tarttuvat lehteen. Ihan ensimmäiseksi teen aivan pikkuruisen luonnoksen postimerkkikoossa. Jos idea tuntuu toimivan, ryhdyn piirtämään suurempaa versiota samaan kokoon kuin itse lehti on. Sitten lähetän luonnoksen toimituksen näytille, sillä heidän tehtävänsä on arvioida kokonaisuuden toimivuutta ennen kuin voin jatkaa kannen työstämistä.

Kun kansi-ideani on hyväksytty, suurennan luonnoksen noin 120–130 prosenttiseksi. Viimein on aika ryhtyä piirtämään kunnon paperille! Tässä vaiheessa vielä hienosäädän kompositiota. Joitakin yksityiskohtia saatan suurentaa tai pienentää. Kun olen viimein tyytyväinen kaikkeen, siirryn viimeiseen vaiheeseen eli tussaukseen. Tussaan etupäässä siveltimellä, mutta kaikkein pienimpiin käytän tussiterää ja tietysti itäintialaista mustetta!

Valmis kansi skannataan ja lähetetään väritettäväksi tietokoneella. Minun työni on ohi, sillä kanteni värittää suurella ammattitaidolla Wilma Leenders.

Kommentit