Mietteitä viikon lehdestä

Eilisestä Akkarista saimmekin jo hieman paljastuksia pari päivää taaksepäin kirjoitetussa blogimerkinnässä, ja ainakin kommenteista päätellen odotukset olivat korkealla, olihan lehti tiettävästi täynnä oivallista piirtojälkeä Vicarin, Murryn ja Rosan kynästä. Eikä ainakaan omasta mielestäni odotusten saappaat olleet liian suuret täytettäväksi – tämän viikon lehti ajoi jälleen kerran mainiosti asiansa! Vai kuinka?

Heti alkuunsa saimme Taskukirjojen 40-vuotispäivien kunniaksi 40 enemmän tai vähemmän tärkeää tietoa Taskarista. Menen melkeinpä takuuseen, ettei kukaan meistä lukijoista olisi noita kaikkia faktoja ennestään tiennyt!

Valtavan tietoiskun jälkeen pääsimme kuitenkin sutjakkaasti sarjakuvien maailmaan. Vicarin sarjassa Kukkoilu käy lankeemuksen edellä Roope sai taas tuta kovaa kyytiä, ensin professori Hoton ja sitten kaupungin tuhosta suivaantuneen väkijoukon toimeenpanosta. Ensimmäisessä ongelmassa oli myös huono-onninen Mummo mukana ratkaisemassa tilannetta, mutta toisella kerralla, kaupunkilaisten vihastuessa kuullessaan häviön syyllisen, ei Mummokaan suostunut enää auttamaan. Tarinassa viitattiin myös vuoden 2008 lehteen numero 14, jonka tarinaan Professori pitää puheen käsikirjoittaja Lars Jensen oli myös professorin hahmotellut. Itse en suurellakaan haulla löytänyt juuri tuota lehteä, mutta professori vaikutti kyllä ulkomuodoltaan varsin tutulta hahmolta. Löytääkö joku muu vuoden 2008 tarinan ja osaa kertoa enemmän sen juonesta? Ilmeisesti professori on kuitenkin kaikkine keksintöineen esiintynyt myös muissa tarinoissa, mikäli on uskomista tuon mainitun Akkarin blogikirjoitukseen, joka täältä löytyy yli sadan kirjoituksen takaa otsikolla ”Professori Hoton paluu”. Jos siis tämän Pelle Pelottoman pahansisuisen kilpailijan historia kiinnostaa, tätä blogia kannattaa selailla reilusti taaksepäin.

Lehden toisen sarjiksen piirrosjäljestä vastasi Paul Murry tarinallaan Suuri katoamisnumero. Tarinassa vastakkain asettuivat Mikki ja Mustakaapu – asetelma on tuskin kenellekään lukijalle uusi. Itse en jollain tapaa ole koskaan liiemmin välittänyt Mikki-tarinoista, mutta olen käsittänyt, että muuten ne kyllä menevät kuin kuumille kiville. Miten oli siis tämän tarinan laita: oliko Suuri katoaminen todellinen Mikki-klassikko vai olisiko voinut ennemmin jättää julkaisematta?

Don Rosan tarina sai tänään loppuhuipennuksensa, ja kaikki päättyi lopulta ainakin melkein hyvin. Tarina oli varmasti monelle Rosan fanille jo ennestään tuttu (kuten minullekin) kovakantisten Rosan sarjakuva-albumien kautta ja sen takia esimerkiksi minulla seuraaminen lehden mukana jäi lähinnä silmäilyksi. Don Rosan tarinoista puhuessa ei kuitenkaan voi kuin ihastella. Vaikka harjaantunutkin silmä tekee joskus virheitä erotellessaan piirtäjien Akuja toisistaan, ei Rosan piirrosjälkeä koskaan voi kuin ihastella. Vai onko jollain muka jotain vastaansanomista tämän asian suhteen?

Ja minä kun olen huomannut kunnostautuneeni näiden Al Taliaferron ja muiden lyhyiden sarjojen mainostajana täällä blogissa, huomautan vielä sivun 24 tarinasta Varma vainu, jossa ankanpojat saivat Urho-vainukoiran avulla vihin Akusta ja edellisen sivun niin ikään yksisivuisesta, jossa Pepi teki tuttavuutta Piipi-hiiren kanssa. Pepin seikkailut jäävät muuten Akkarissa melko vähälle, mutta jos niistä on kiinnostunut, kannattaa ehkä miettiä Aku Ankka Ekstran tilaamista, jossa koiranpennun ja muiden vähemmälle huomiolle jäävien hahmojen koheltamisesta saadaan nauttia paljon enemmissä määrin.

Kommentit