Naurettavia hetkiä

On varmasti helppo uskoa, että Aku Ankan sarjojen toimittaminen on kaiken kaikkiaan melko mukavaa työtä. Toki minunkin on myönnettävä, että tarinoiden juonissa on toisinaan lähdetty keksimään pyörää uudelleen, mutta sitten kohdalle läjähtää helmi. Sellainen sarja, joka saa paatuneenkin sarjakuvatoimittajan hörähtämään. Tai jos ei aivan ääneen hekottelemaan, niin ainakin hymyilemään itsekseen. Innostavassa sarjassa ei välttämättä tarvitse olla pähkähullua kohellusta, vaan pienikin asetelma, johon jollain tavalla voi samaistua, saattaa riittää. Syynä virneeseen voi oikeastaan olla mikä hyvänsä seikka, vaikka vain kääntäjän keksimä lakoninen myhäys tai hahmon pöllämystynyt ilme.

Huomenna ilmestyvästä lehdestä allekirjoittanut innostui, kun pääsi toimittamaan johtosarjaa. Viime keskiviikon lehden takasivua tiirailleet ehkä arvaavatkin, mitä klassikkosatua johtosarja tällä viikolla vapaasti mukailee. Sarjaa oli hauska toimittaa, sillä tarina, johon se perustuu, kuuluu kaikessa mielikuvituksellisuudessaan suosikkeihini. Päästäpä teekutsuille, jossa paikat vaihtuvat milloin hyvänsä ja jossa keskustelu soljuu tolkuttomista runoista vielä älyttömämpiin arvoituksiin. Kovin hermoja rauhoittavat moiset teekutsut tuskin olisivat, mutta ainakaan tylsää ei tulisi.

Hykerryttävistä sarjoista kun nyt on puhe, vihjailtakoon tulevasta taas sen verran, että parin viikon kuluttua on tiedossa naurettava (eikä suinkaan pilkallisesti, vaan ihan oikeasti naurun aikaansaava) Kari Korhosen johtosarja. Tai ainakin toimituksen jäseniä se on hekotuttanut. Toivottavasti se kutkuttaa teidän lukijoidenkin nauruhermoja. Tätä ennen postiluukuista kolahtaa vielä pari Akkaria, joista toivon mukaan löytyy jokaiselle oma hykerryttävä hetkensä.

Kommentit