Lipasta asiaa

Tämän viikon Akkarin johtosarjassa Akun viimeinen tapaus Aku kokeilee siipiään yksityisetsivänä. Oletteko koskaan miettineet, millaisia salapoliisin taitoja sankarimme tarvitsee siihen, että erottaa suojattinsa Tupun, Hupun ja Lupun toisistaan? Ilman lippalakkeja sen luulisi olevan mahdotonta, mutta lakkien värin perusteella helpompaa. Kaikkihan tietävät, että Tupulla on sininen lakki, Hupulla vihreä ja Lupulla punainen. Mutta onko asia sittenkään niin yksinkertainen? Vilkaiskaahan jo mainitun johtosarjan kahdeksannelle sivulle (siis lehden sivulle 10): eikös vain ensimmäisessä ruudussa komeilekin kaksi punalakkista ankanpoikaa! Miten tämä on mahdollista?

Toisinaan tuntuu, että lakkien värit menevät pojilta itseltäänkin sekaisin. Joskus sinilakkinen poika saattaa kutsua veljeään Tupuksi, joskus käy niin, että vihreälakkinen esittää kysymyksen yhdessä ruudussa ja vastaa siihen itse seuraavassa, ja joskus... niin, joskus useammalla ankanpojalla saattaa olla samassa ruudussa samanvärinen lakki, kuten nyt. Vaihtelevatko pojat lakkeja ruutujen välillä ihan vain lukijoita hämätäkseen? Tämäkin selitys saattaisi tietysti pitää paikkansa, mutta totuus on, että suurin osa näistä lukijoissa kummastusta herättävistä tilanteista saa alkunsa inhimillisestä erehdyksestä. Sarjoja nimittäin värittävät ihmiset – ja oletteko koskaan kuulleet ihmisestä, joka ei tekisi virheitä? Voimme vain yrittää arvailla, miten esimerkiksi tämän sarjan värittäjä on ajautunut tekemään kahden Lupun kömmähdyksensä. Ehkä hän on tehnyt työtään kiireessä, väsyneenä tai nälkäisenä... Tiedämme kai kaikki kokemuksesta, että tuollaisissa tilanteissa virheiden mahdollisuus moninkertaistuu! Joka tapauksessa paria sivua ennen erhettä voimme nähdä Lupun istuvan Roope-sedän vieressä. Seuraavan sivun lopussa punalakkinen poika nostaa kätensä ylös, sanoo: "Taisit unohtaa jotain, setä" ja pomppaa pystyyn. Haa! Virhe tapahtuikin jo tässä. Huomion tehneen pojan lakin väri olisi pitänyt olla sininen, koskapa hän selvästi istui reunimmaisena rivissä. Seuraavan sivun ensimmäisessä ruudussa värittäjä on värittänyt Roope-sedän vieressä istuvan pojan lakin punaiseksi, niin kuin pitääkin olla, mutta kun seisaallaankin oleva poika on punalakkinen... soppa on valmis! Lopputarinan ajan pojat lakkeineen kuitenkin pysyvät hyvässä järjestyksessä. Hyvä! Nyt juttu kannattaa vielä lukea uudestaan niin, että keskittyy hauskaan tarinaan eikä epäolennaisuuksiin, kuten lakkien väreihin...

Kommentit