Ja taas Rosahti

Kyllä se taas nähtiin, mitä tapahtuu, kun amerikkalainen ankkamaestro Don "Suuri" saapui rauhallisuuden tyyssijaamme villitsemään Suomen sofistikoitunutta Akkarin lukijakuntaa. Piiskavasta sateesta ja tuulen tuiverruksesta huolimatta ihmiset jaksoivat jonotella korttelien pituisissa jonoissa kirjakauppojen ulkopuolella saadakseen nähdä idolinsa edes pienen hetken ja samalla saada häneltä pienen huomionosoituksen nimikirjoituksen muodossa uuden sarjakuvakirjansa sisäsivulle. Ei paha, ei paha. Aika hyvin mieheltä, jota on parjattu piirtämiensä sarjakuvien - lähinnä siis ankkahahmojensa ulkonäöstä, Barksin perinnön rienaamisesta ja joka on ollut napit vastakkain tanskalaisen julkaisuyhtiönsä kanssa siihen pisteeseen asti, että piirroshommatkin ovat olleet sen vuoksi aika ajoin katkolla. Sokerina pohjalla oli vielä uutinen hänen näkökykynsä heikkenemisestä, minkä vuoksi loputkin piirtämiset taitavat nyt sitten lopulta jäädä kokonaan tai ainakin hamaan tulevaisuuteen. Mutta tarinoita riittänee vielä ainakin yhden kirjan verran julkaistavaksi fanien iloksi. Ja ehkä saamme hänet sitten vielä kerran tänne kylmään Pohjolaan vieraaksemme. Kyllähän se meille passaa.

 

Vuosi 1999 oli monessa mielessä merkittävä, ainakin omalla kohdallani. Aloitin ulkopuolisen avustajan pestin (siis freelancerina) silloisen Helsinki Median alaisuudessa. Samana vuonna Rosalta julkaistiin myös suurta mediakohua herättänyt tarina "Sammon salaisuus", jossa tutut ankkalinnalaiset seikkailevat Kalevalan kankahilla ja vähän Helsingissäkin. Oma nimi tietenkin velvoitti siinä määrin, että pääsin morjenstamaan Rosaa suoraan pääkallopaikalle eli Aku Ankan toimitukseen ja tietenkin samalla ottamaan sen halutun nimmarikin kirjaan. Huomiota herättävää oli se, kun Don alkoi tavata nimeäni omistuskirjoitukseen, niin kynä pysähtyi hetkeksi ja hän kurkkasi kirjan kantta. Totesin, että jotain samansuuntaista siihen voi kyllä kirjoitella. Kun pakolliset höpinät oli siinä sitten vaihdettu, niin jatkoa seurasi illallisen merkeissä Annankadun Lappi-ravintolassa, jossa kävimme joukolla puraisemassa vähän poroa. Seuraavana päivänä lauantaina Vanhalla Ylioppilastalolla oli sarjakuvafestarit, jonne myös Rosa oli kutsuttu vieras. On sanomattakin selvää, että väkeä oli paikalla runsain mitoin ja jono kirjan nimmarointi pöydältä ylettyi lähes ulko-ovelle asti ennen kuin juhlakalu itse oli tullut edes paikalle. Seisoin ystäväni kanssa jonon vieressä käytävällä, kun Don asteli sisään. Ja kohta kajahti iloinen äänekäs huudahdus: HI, SAMPO! Siinä tuli kyllä hieman nolo olo, kun satapäinen ihmisjoukko kääntyi katsomaan meikäläistä, kun heitimme pikaisesti kättä päivää. Vaikka Rosa-herran edellisestä Sanomien vierailusta olikin nyt jo kulunut hyvä tovi, niin kyllä hän vielä tunsi minut edelleen. Ihan kiva juttu.

 

Tällä kertaa siirrymme keräilyesineistössä pelien maailman. Sain hiljattain Disney kokoelmaani kuriositeetiksi tiettävästi maailman ensimmäisen julkaistun Aku Ankka -aiheisen lautapelin vuodelta 1938. Pelin on valmistanut Parker Brothers Inc. Kotelo on kohtuullisen siistikuntoinen ja kaikki pakettiin kuuluvat sälät ovat tallella. Pitkästä aikaa hankintavälineenä ei nyt käytetty ollenkaan rahaa, vaan tavara vaihtoi omistajaa kätevästi vaihtotaloudellisesti kuten oikeaoppisen keräilyn pitäisi toisinaan mennäkin. Ja molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä vaihtareihinsa. Pelin kaupallinen arvo maailmalla liikkuu kunnon mukaan n. 100-200 dollarin välimaastossa. Tässä sitä olisi oikeasti retroa ajanvietettä tulevan talven pimeinä iltoina.

Kommentit