Kolme kirjaa uunista ulos
Painomusteen tuoksussa on hyvä olla – se näet tarkoittaa, että ”oma kirja” on vihdoin maailmalla.Alkusyksy hujahti minun osaltani paitsi hyttysiä myös kolmea Ankkalinna-kirjaa huiskiessa: kontollani oli Ankkain suvun juhlakirja, Iines-pokkari 6 ja Jumbo 19. Kunkin kirjan vastuutoimittaja saa paitsi osallistua teoksen sarjakuvien valintaan myös huolehtia siitä, että teksti soljuu kauniisti kuplasta toiseen ja valmiit kirjat päätyvät ajoissa lukijoiden käsiin. Nyt ainoastaan Jumbo viipyilee vielä painossa, ja kaksi muuta kirjaa on jo kauppojen hyllyillä, joten toimittajalla on hyvää aikaa kertoa niiden synnystä.
Ankkain suvun juhlakirja on kookas ”kahvipöytäkirja”, jonka pääosassa ovat harvinaisuudet vuosien takaa. Nyt ilmestyneen teoksen kantavana teemana ovat Ankkain suvun kantaäitinä jo 70 vuotta vaikuttaneen Mummo Ankan ympärillä pyörivät tarinat. Mummon ja perheteeman kunniaksi mukaan valittiin myös sarjoja, joissa esiin
pääsevät harvoin nähdyt mutta aina yhtä värikkäät Akun sukulaiset. Olin itse vielä kotiäitinä, kun kirjan sisältö viime keväänä lyötiin lukkoon, joten pääsin nauttimaan kollegani Kati Vallin ja muun toimituksen kokoamasta paketista ja työstämään kirjaan päässeiden mainioiden sarjojen kieliasua. Olen jostain syystä viehättynyt Al Hubbardin Touhoon, ja ilokseni kirjassa oli sarja Kaikkien aikojen karateka, jossa hienolla viivalla hahmoteltu Akun tohelo serkkupoika toilailee tuttuun tapaansa. Kirjassa on esillä muitakin nykylukijoille ehkä tuntemattomampia piirtäjiä, mutta tällainen 1970-luvun lapsi löysi sisällöstä paljon kotoisalta tuntuvaa jälkeä. Mukana on myös mestarillisten Vicarin ja Carl Barksin sarjoja, mutta siitä huolimatta minuun teki suurimman vaikutuksen Dick Mooresin piirtämä isohkopäinen Roope-setä sarjassa Roopen toinen lapsuus.
Kiinnostavin anti sarjakuvakirjatoimittajan työssä on keskenään erilaisten julkaisujen parissa häärääminen, ja kuplatekstien viilaamisen ohella hauskinta on eittämättä lukemattomien ja taas lukemattomien vieraskielisten sarjakuvien selaaminen kirjojen sisältöä suunniteltaessa. Tätä metsästystä pääsin taas tekemään Iines-pokkari 6:n ja Jumbo 19:n parissa. Kirjoille piti löytää myös sopivat kannet ja keksiä napakat nimet. Moni Iines-pokkari 6:een päätyneistä sarjoista pyöri ruuanlaiton ympärillä, joten Giorgio Cavazzano piirsi kirjaan kokkausaiheisen kannen – ja sen perusteella nimesimme opuksen iloisen ironisesti Mestarikokiksi. Kirjaan poimimistani sarjoista haluan mainita Romano Scarpan piirtämän, Suomessa ennen julkaisemattoman Poppi-tarinan Virhejahti. On aina ilo nähdä ankanpoikien vauhdikasta serkkutyttöä!

Jumbo 19:n sivuille pääsivät niin sympaattinen Pikku Hukka kuin
Mainio Matami Mimmi – sekä tietysti tutummat kasvot aina Akusta ja
Roopesta Musta Pekkaan ja Mustakaapuun. Kirjan tarinoista ehdoton
suosikkini on pitkä italosarja Hessu Kolumbus. Näitä loistavia Hessu
suurmiehenä -sarjoja julkaistiin 1970-luvun lopulla omana
albumisarjanaan, mutta viime vuosina Jumbonkin lukijat ovat
saaneet ihmetellä Hessun esi-isien hersyvän hauskaa kohellusta
kaukana menneisyydessä.
Nyt nämä kirjapienokaiset – tai miten sen nyt ottaa, onhan niissä lukemista yhteensä noin 800 sivua! – ovat siis maailmalla, ja minä hengähdän Aku Ankan taskukirjan tarinoiden toimitustyön parissa – mitä nyt ensikeväisen Teemataskari 25:n (joka muuten on täynnä hyytävää kauhua ja nimeltään Munaajan veljenpoika) kokoamiselta kerkeän. Ai niin, ja ilmestyyhän ensi vuonna myös muutama muukin kirja… Ehkä on siis syytä palata sorvin ääreen eli toimituksen sohvalle sarjakuvia selailemaan. Lopuksi haluan kuitenkin vielä toivottaa kaikille hauskaa luettavaa ja toimivia lukuvaloja pimeneviin iltoihin!
Jenni Hurme
21.10.2010
Kerro kaverille |
Takaisin toimituksen blogin etusivulle
Kommentit
