Tunnistatko piirtäjiä?

Tämän viikon Akkaria lukiessani kiinnitin ensimmäisenä huomiota niin huomattavan osan sarjakuville antavaan tekijään, eli eri piirtäjiin. Lehden ensimmäisen sarjan, yksisivuisen Varjossa auringon alla piirtäjän, Al Taliaferron, nyt tunnistaisi melkeinpä silmät ummessa ja johtosarjan kuvituksesta vastanneen William van Horninkin omintakeisen piirrosjäljen sain lopulta palautettua mieleeni. Sen sijaan lehden myöhempää sarjaa kuvittaneen Vicarin kädenjälki jäi ihmetyksekseni tunnistamatta, vaikka kyseisen herran piirrosjäljet toki tuttuja ovatkin. Täällä Akkarin nettisivuillahan voi kokeilla ”Tunnista piirtäjä” -peliä, jossa pitää yhdistää kuvalle tekijä. Minun täytyy myöntää, että itse olen ihan mielettömän huono noissa, mutta haastankin teidät lukijat nyt kertomaan, kuinka hyvin teidän mieleenne eri piirtäjien piirtojäljet ovat jääneet? Entä kuinka paljon te saatte pisteitä tuosta pelistä?

Sitten minun on aivan pakko mainita sivulta 13 alkaneesta sarjasta Yksin kotona (piirtäjänä Angel, jota en edes yrittänyt tunnistaa), jonka päähahmona toimi Figaro. Taisin jopa hieraista silmiäni, sillä en muista ikinä lukeneeni sarjaa, jossa kyseinen katti olisi ollut noin näkyvillä esillä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö sellaista olisi voinut lukea, mutta ainakaan ei nyt muistunut mieleen. Ja kun viime kerralla ehdin kiitellä Matami Mimmistä ja Hansusta (kommentoijista joku olisi kyllä mieluummin jättänyt moiset vierailevat tähdet Akkari Ekstraan) oli tällainen harvinaisuus jo pudottaa silmät päästäni.

Jos nyt kuitenkin samaisen sarjan sisällöstä puhutaan, se ei herättänyt samantasoista ihastusta. Minun mielestäni sarjakuvissa keskustelun pitäisi olla se, joka pitää kuvituksen lisäksi tarinaa yllä. Se olisi toki hieman vaikeaa saavuttaa yksinoleskelevan kissan seikkailuissa, mutta tarkka juoniselostus keltaisissa laatikoissa oli hieman turhauttavaa. Juonellisesti yllättävästä tarinasta annettakoon kuitenkin muutama piste.

Olen aina pitänyt jouluisia ankkatarinoita suorastaan kaikkien sarjakuvien aatelina, enkä tämän viikon Akkarin takakannessa mainostetun Ankkalinnan suuren joulukirjankaan suhteen osannut malttaa jouluun asti. Niinpä päädyin ihan vain kurkistamaan mitä tuleman pitää, ja uunituoreen kirjan tuoksun ja joulunpunaa hehkuvien sivujen lisäksi myös sisältö sarjakuvineen näytti lupaavalta. Joululomalla sitten on lupa ottaa sarjakuvakirja – ehkä lahjaksi saatu? – käteen ja uppoutua joulutarinoiden maailmaan. Myönnettäköön, että tässä on jouluun vielä lähes kaksi kuukautta, mutta kai sitä saa nyt jo alkaa muistella unohtumattomimpia joulusarjiksia. Herätelkää kaikki niitä nyt jo mieleen, niin voimme sitten yhdessä fiilistellä jossain blogikirjoituksessa lähempänä joulua sellaisia klassikoita kuin Joulu Karhuvuorella tai Tyhjälän joulu.

Pienenä loppukevennyksenä ja mainoksena mainittakoon vielä tällä viikolla Helsingissä olevat Kirjamessut, jonne kannattaa kaikkien kynnelle suinkaan kykenevien yrittää ehtiä. Sen lisäksi, että lähes kaikki viimeaikaiset suomalaiset ja suomennetut ulkomaisetkin teokset ovat esillä, ainakin viimevuoden tietoihin perustaen uskaltaisin jopa väittää, että tarjolla on valtavat määrät kaikkea mahdollista meille sarjakuvista kiinnostuneille. Tietenkin halvat Taskarit ja uutuuttaan hohkavat, ehkä messuhintaiset albumit herättävät kiinnostuksen, mutta muistakaa kaikki paikalle pääsevät ihmeessä myös antikvariaatti-puoli, josta voi tehdä aivan uskomattomia löytöjä.

Kommentit