Lukijablogi: Keräilyni

Kuten jo ensimmäisessä blogitekstissäni mainitsinkin, kuuluu keräily suurelta osalta ankkaharrastukseeni. Keräilyn varsinaisesti alkaessa vuonna 2008, olin saanut päähäni ajatuksen kerätä kaikki Suomen Aku Ankka -julkaisut. Tuon jälkeen tämän tavoitteen saaminen täyteen on lähentynyt, joskin se on vielä melko kaukana. Tavoite on vaativa, mutta mietin sitä silti suhteellisen realistisena – ottaen huomioon sen, mitä olen saanut kokoelmiini haalittua viimeisen kolmen vuoden aikana. Toki kustannukset tulevat nousemaan korkeiksi (ovat jo tähän mennessä nousseet), sillä tietyt arvosarjakuvat maksavat maltaita. Voisin kuitenkin sanoa, että tähänkin mennessä on säästetty suuret määrät rahaa ainoastaan harkitsemalla oikean tuotteen ostoa, myymällä kalliimmalla eteenpäin tai etsimällä yksinkertaisesti riittävän kauan jonkin tietyn julkaisun löytämiseksi kriteerien mukaisessa kunnossa.

Aina julkaisun löytäminen ei ole niin helppoa ja yksinkertaista. Jotain sangen yleistä julkaisua voi joutua hyväkuntoisena etsimään vuosia, kun harvinaisen löytää viereisen talon pihakirppikseltä.  Joskus tarjoutuu myöskin paikkoja ostaa harvinainen julkaisu halvalla, tai divarista saattaa löytyä harvinaisuus pilkkahintaan. Ikävä esimerkki tällaisesta löytyy nettihuutokaupan puolelta, viime talven ajalta. Selailin huuto.net:n sarjakuvaosiota rauhallisin mielin, ja katsoin jos jotain puuttuvaa löytyisi. Päätin vilkaista mitä otsikon ”Aku Ankka jouluparaati” taakse kätkeytyy. Luulin, että kyseessä oli aivan tavallinen 1980-luvun jouluparaati, jota myydään joka toisessa divarissa ”huimaan” euron kappalehintaan. Noh, sieltä löytyikin sitten aito 1953 Jouluparaati, mahtavassa kunnossa, jolla on arvoa kyllä satoja euroja. Kappaletta tarjottiin kolmella eurolla, myyjä ei tainnut olla tietoinen kappaleen arvosta. Viimeisen päivän aamuna kävin katsomassa kohdetta, ja järkytyksekseni huomasin myyjän sulkeneen kohteen ja huutajan saaneen positiivisen palautteen. En olisi uskonut, että kohde suljetaan ennen virallisen ajan loppumista, ja siihen sitten kariutu tuokin yritys, olisi saattanut tuokin arvolehti lähteä polkuhintaan.

Olennaisena osana Aku Ankkojen keräilyyni on aina kuulunut myös ns. divarikierrokset, joista joku teistä on varmaan jo kuullutkin. Usein Helsingin keskustan ja Vallilan kaupunginosien välille sijoittuvien divarikierroksien tarkoituksena on löytää puuttuvia Ankkoja kelpo hintaan. Voi kuulostaa hieman oudolta, mutta kuten olen jo useasti todennut, niin se tunne, kun menee divarin ovesta sisään, katsoo ympärilleen ja löytää jotain mahtavaa, on aivan sanoinkuvaamaton. Itselläni on jo takana montakymmentä kierrosta, joista moni on koettu erään tälläkin sivustolla taannoin aktiivisena olleen ankkaharrastajan kanssa.

Se mitä divareista, kaupoista, keräilyliikkeistä tai Kirjamessuilta on löytynyt, komistaa nyt hyllyäni melko laajan kokoelman muodossa. Voisin sanoa, että keräilyn tuottama ilo on ylittänyt odotukseni, ja hulluuteni siihen näkyy siinäkin muodossa, että hyllytila uhkaa loppua kesken liiankin usein. Kuten blogin alkupuolella sanoin, tavoitteena on kaikenkattava Suomalaisten Aku Ankka -sarjakuvien kokoelma, niinpä myös keräiltävänä on kaikenlaista albumisarjaa ja kovakantista. Nykysin kokoelmani kattaa yli 16% maailmalla julkaistuista Disney-sarjakuvista, joka on yli 500000 sivua sarjakuvaa. Kokoelmaan sisältyy nykyisin kaikki Aku Ankan Taskukirjat, kaikki Roope-sedät, n. 2200 Aku Ankka -lehteä, jokainen Aku Ankka Sarjisekstra, kovakantisia yli 200 ja albumeita jopa 250 kappaletta. Arvokkaimpia julkaisujani tai Disney-tuotteitani ovat esimerkiksi Mickey Mouse in color -sarjakuvakirja, jossa on Carl Barksin ja Floyd Gottfredsonin nimikirjoitukset, lähes 20 tekijän nimikirjoitukset, 1950-luvun lehtiä, Taskukirja 13 uudelleenliimaamaton 1. painos ja Minä Hessu -jättikirjan avaamaton 1. painos.

Aku Ankan keräily on yksi pääsääntöisistä harrastuksistani ja sen parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin – mutta sen voin sanoa, ettei aika ole hukkaan mennyt!

Kommentit