Lukijablogi: Minä ja Aku Ankka

Nämä viikot minä, kirja, toimin lukijabloggaajana. Useimmat eivät tunne minua, joten lienee paikallaan esitellä hieman itseäni.

Olen hyvinkääläinen suunnistaja ja opiskelija, joka päätyi Akkarin pariin vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Ensimmäisen numeroni sain näytenumerona. Muistaakseni elimme vuotta 2001. Lehti sisälsi jonkin osan Rosan Kalevala-sarjasta. Pian tilaukseni alkoikin, ja Akkari alkoi tippua postiluukustani säännöllisesti. Näitä alkuajan numeroita minulla ei ole paljoa tallessa, vaikka en ole niitä poiskaan heittänyt. Ne ovat vain jossain piilossa...

Ensikosketukseni kiehtovaan ankkamaailmaan sain hieman ennen näytenumeroon tarttumista, kun löysin vanhempieni vanhoja Taskareita. Jäin koukkuun välittömästi. Arvostan vanhoja Taskareita yhä edelleen paljon, ja vanhemmillani olleet ovatkin tulleet luetuiksi uudelleen ja uudelleen eivätkä kaikki ole sitä kestäneet – siitä huolimatta, että suosikkitaskariani (nro 63) ei heillä ollut, eikä itse asiassa itselläni vieläkään ole.

Ensimmäiset kansioni hankin 2003. Siitä lähtien kaikki Akkarit ovat minulla siististi, joskin uusimpia en ole vielä saanut aikaiseksi kansioida. Osa kansioista on kuitenkin jo niin kuluneita, että hyvä kun kasassa pysyvät... No, ne lehdet ovat kunnossa. Sehän on pääasia!

Vanhojakin lehtiä minulla on. Niitä olen saanut pääasiassa sukulaisteni välityksellä, sillä Hyvinkäällä ei divareita ole enkä kovin usein divaririkkaimmissa kaupungeissa käy. En myöskään ole himokeräilijä (toisin kuin edellinen lukijabloggaaja Akuhullu), mutta siitä huolimatta kokoelmani on suurempi kuin keskivertolukijalla. Hankin kyllä kaikki julkaisut, jotka käsiini saan, mutta en pidä niitä keräilykappaleina tai varta vasten etsi niitä. Siitä syystä "kokoelmani" ei ole verrattavissa tosikeräilijöiden kokoelmiin, mutta on minulla sentään jotain luettavaa.

Aku Ankan nettisivuilta minua voi bongata pääasiassa keskusteluista, varsinkin nettisivualueelta. En ole kovin aktiivisesti keskusteluihin osallistunut, vaikka niitä päivittäin lueskelen. Muutaman aiheen olen kuitenkin luonut.

Luen paljon kaikenlaista. Se kyllä selittää nimimerkkini, muttei sitä, mikä on pitänyt minut ankkamaailman parissa, vaikka sarjakuvat mielletään usein nuorempien touhuksi. Kaikille suomalaisille pitäisi jo olla selvää, että Akkari on poikkeus. Tarinat eroavat muista sarjakuvista huomattavasti. Akkari ei ole mikään lastensarjakuva. Se ei tarkoita, etteivätkö lapsetkin voisi sitä lukea, mutta Akkari tarjoaa myös muille luettavaa. Tarinat soveltuvat monille ihmisille, joten ikääntymiseni ei ole haitannut harrastustani. Kiinnitän vain huomioita eri asioihin tarinoissa.

Aku Ankka merkitsee itselleni tilaisuutta nauttia sarjakuvista. Olen sarjakuvien ystävä, mutta harrastukseni kattaa käytännössä pelkästään Akkarit, sillä muut sarjakuvat toistavat itseään niin paljon. Monipuolisena luettavana Akkariin on hankala kyllästyä. Esimerkiksi Karvisesta ei paljoa erilaisia tarinoita saa. Toinen merkittävä ero on tarinoiden pituus. Muutaman ruudun sarjakuvatkin kelpaavat, mutta enemmän pidän pidemmistä tarinoista, joita Akkari lukijoilleen tarjoaa. Muutamaan ruutuun on hankala saada puettua kunnon tarinaa, ellei lyhyitä vitsejä huomioida. Pelkkiä vitsejä en jaksa lukea.

Akkari tarjoaa jotain kaikille. Sen takia se on niin suosittu ja itsekin viihdyn tarinoita lukien. Akkari sisältää sitä jotain, joka saa suomalaiset joka keskiviikkoilta käpertymään sohvalle ja tarttumaan lehteen. Jokainen suomalainen pitää tätä koukuttavaa ominaisuutta erilaisena. Siksi Akkari on niin suosittu.

Kommentit