Lukijablogi: Ankkalinnan maamerkkejä

Tässä luultavasti viimeiseksi jäävässä blogikirjoituksessani kerron oman käsitykseni tai näkemykseni Ankkalinnan maamerkeistä. Niitä on varmaan enemmänkin kuin mitä mainitsen tässä.

Ensimmäisenä voisi mainita Roope Ankan rahasäiliön. Ankkalinnan vanhimman vielä käytössä olevan rakennuksen tuntee varmasti jokainen. Ankkalinnasta toki löytyy vanhempiakin rakennuksia, mutta ne ovat jääneet uuden katutason alle. Rahasäiliöhän on siis joillekin vain iso betonimöhkäle, joka on täynnä rahaa. Ja niinhän se onkin, mutta Roopelle se on myös täynnä toinen toistaan parempia muistoja hänen omilta nuoruusvuosiltaan. Ja onhan se myös täynnä Akun muistoja, joissa hän käy kerjäämässä vähän rahaa tai saa potkut kolikonkiillottajan pestistään. Mutta siellä ei ole pelkästään muistoja tai rahaa. Roope johtaa sieltä talousimperiumiaan ja hyvin johtaakin, sillä rahaa tulee koko ajan lisää. Joskus Roope myös asuu siellä, mutta se voi vaihdella eri tarinoissa. Asuuko vai eikä asu.

Ja sitten hyvää vauhtia vain seuraavaan maamerkkiin. Ja tämäkin on aika tunnettu, nimittäin Julle Ankanpään patsas. Se on iso ja Carl Barksin tarinassa Maailman rikkain mies Roope ja Junttapurin maharadza kilpailevat siitä, kumpi saa hienomman tai isomman patsaan tehtyä. Roope tietysti saa aina isomman tehtyä ja niistä tulee monen sadan metrin korkuisia. Lopulta he tekevät omat patsaansa eri arvometalleista ja arvokivistä. Ja yllätys yllätys – Roope voittaa taas. Ja tällä kertaa maharadzalta loppuvat rahat kesken.

Mitä sitten vielä. Ankkalinnan liepeillä on ainakin vuori. En tiedä, onko se aina yksi ja sama, mutta olen kuullut sille ainakin kolme nimeä. Peikonhammas on varmasti tunnetuin, yksi vaihtoehto on Ankkavuori ja sitten oli Äksyvuori, joka nimettiin tarinassa Kutikutivuoreksi. Peikonhammas on ainakin karu vuori, jolla ei kasva mitään ja toinen puoli on äkkijyrkkä pudotus. Ei mikään hienon näköinen. Ja nimensä se on tainnut saada muodostaan, joka taitaa olla vähän peikonhampaan näköinen.

Mutta sitten viimeisimpänä, muta ei vähäisimpänä kerron yhdestä maamerkistä, jonka kaikki tuntevat aivan varmasti. Tämä merkki sijaitsee Paratiisitiellä ja se on tietysti Akun talo. Aivan paratiisiksi paikkaa ei voi kutsua, sillä vieressä asuu Teppo Tulppu. Yhdessä he ovat hajottaneet toistensa taloja monta kertaa, mutta aina ne on korjattu, eivätkä he pääse toisistaan eroon. Esimerkiksi Don Rosan tarinassa Suurin kurpitsa Akun talo hajoaa aivan säpäleiksi ja voittaa Suurin kurpitsa -kilpailun, koska muistuttaa kurpitsaa. Aivan tyytyväinen Aku ei ole palkintoon ja niinpä koomisesti tarinan viimeisessä ruudussa Aku kihisee kiukusta ja kurpitsamössö hänen päänsä päällä paistuu. Tuomarit haistavat tämän aromin ja ihmettelevät, että eikös kurpitsapiiraan paistosta pitänyt kisata vasta huomenna.

Näihin tunnelmiin päätän tämän blogin.

Kommentit