Lukijablogi: Ihan tavallinen ankkalinnalaisperhe

Mitä tulee ensimmäisenä mieleesi tavallisesta perheestä? Isä ja äiti, kaksi lasta, asuntolaina ja kultainennoutaja? Jotain tällaista hahmottuu ainakin allekirjoittaneen päässä. Siksi hieraisinkin silmiäni, kun taannoin törmäsin kummeksuttavaan väitteeseen Akkarin vanhoillisuudesta. Väite jäi muhimaan alitajuntaani, ja tulin pohtineeksi asiaa ankkalinnalaisperheiden kautta.

Ajatellaanpa päähenkilöämme Aku Ankkaa. Lapsuutensa Aku on luultavasti viettänyt Mummo Ankan maatilalla, mitä ilmeisemmin ei kuitenkaan vanhempiensa kanssa. Tätä nykyä Aku asuu kolmen ankanpojan kanssa, ja poikia kutsuttiin pitkään veljenpojiksi. Äidin henkilöllisyys on sittemmin kirkastunut niin, että poikia voidaan jo nimittää sisarenpojiksi, mutta isästä kenelläkään ei ole minkään valtakunnan tietoa. Akulla puolestaan on setä, tai oikeammin eno (niin, Aku-setäkin on oikeastaan eno), joka on käytännössä katkaissut välinsä molempiin siskoihinsa ja elää betonikuutiossa rahojaan rakastaen.

Pariskuntia ankkalinnalaisista on ilmeisen vaikeaa muodostaa. Roopen ja Kultun vuosikymmenten takainen teerenpeli ei koskaan tuottanut varsinaisesti mitään, vaikka ankkaparin välillä jännitettä oli (tai on) enemmän kuin muuntajassa. Oma lukunsa on Iines, joka puolestaan seilaa suvereenisti kahden miehen välillä. Jos Aku on kärttyisä, voi aina rimpauttaa Hannulle. Erityisen hyvä keino on myös kiristäminen, jolla Iines saa tarvittaessa lietsottua urhonsa mitä kummallisimpiin kilpailutilanteisiin. Erikoista kyllä palkintona on usein jotain niinkin houkuttelevaa kuin naisyhdistyksen luento korinpunonnasta. Helpompi olisi ymmärtää, jos herrojen nahistelu koskisi ennemminkin sitä, kumpi Iineksen kavaljeeriksi joutuu. Kutakuinkin normaalia suhdetta ylläpitävät yleensä lähinnä Mikki ja Minni.

Vaan osaa se Mikkikin: siimahännällä sekä paras ystävä (Hessu) että lemmikki (Pluto) ovat samaa lajia. Koira todella on ihmisen, tai oikeammin hiiren, paras ystävä, ainakin jos Mikiltä kysytään. Paitsi Mikillä myös Iineksellä on lisäksi salaperäisiä sisarusten lapsia, jotka ilmestyvät satunnaisesti paikalle ilman selittelyjä. On myös mainittava keksijänero Pelle, jonka asuinkumppani on itse rakennettu hehkulamppupäinen robotti. Tuskin kovin monen tuttavapiiristä löytyy sentään tällaisia tapauksia.

Kadonneista vanhemmista huolimatta suku on Ankkalinnassa selvästi tärkeä. Esimerkiksi Karhukoplan veljekset asuvat edelleen yhdessä, vaikka ovat aikaa sitten ehtineet miehen ikään. Näiden pienten havaintojen perusteella voin vain ihmetellä konservatismisyytöksiä, sillä näin moderneja perhemalleja on tuskin television saippuasarjoissakaan.

Lukijabloggausvuoroni päättyy tähän kirjoitukseen, joten kiittelen tekstejäni seurailleita ja kommentoineita ja teen tilaa seuraavalle kynäniekalle. Palautetta saa toki vieläkin antaa, luen kommentteja aina mielelläni.

Kommentit