Toimituksen blogi: Kiisselikivääri

Olemme Aku Ankka -lehden juhlavuoden kunniaksi julkaisseet tänä vuonna erityisen paljon Carl Barksin sarjoja, ja suuri osa niistä on ollut toimituksen omia suosikkeja. Tämän viikon Aku Ankassa ilmestyi toinen minun suosikeistani, hirvenmetsästyskauden alkua enteilevä Kiisselikivääri.

Lapsuudesta minulle on jäänyt mieleen kasa ihan muita lempisarjoja (joista yhden näette lehdessä vielä tänä vuonna), mutta Kiisselikivääri kuuluu uudempiin ihastuksiini. Sarja oli jo aiemmin julkaistu moneen kertaan (nimellä Jäätelökivääri) – Aku Ankoissa 3A/1957 ja 43/1975 sekä Aku Ankan parhaat 19 -albumissa (1984) ja Parhaat palat 1957 -kirjassa (2006) – mutta minä luin sen ensi kertaa vasta toimittaessani Carl Barksin kootut -kirjasarjaa vuonna 2007. Tarinan absurdi lähtökohta – se, että Aku on pyytänyt Pelle Pelotonta keksimään aseen, jolla voi metsästää eläimiä haavoittamatta niitä – aiheutti heti kontrolloimattomia naurunpyrskähdyksiä. Juttu muuttuu aina vain hulvattomammaksi, kun Aku ryhtyy tulittamaan luontokappaleita hytkyvillä kiisseliammuksilla ja päätyy lopulta jahtaamaan hirveä, koska pojat arvelevat isoon sarvipäähän osumisen olevan helpointa.

Kiisselikivääri-sarjassa erityisen vangisevaa on se, mitten tarina etenee tilanteesta toiseen jouhevasti ja sitä kuljettavat hahmojen paljonpuhuvat asennot ja kasvojen ilmeet yhtä tehokkaasti kuin naseva replikointi. Olen aina ollut sitä mieltä, että Barksin sarjat ovat ylivoimaisen hauskoja ihan sellaisenaan – ne eivät kaipaa kuplateksteihin ylimääräisiä vitsejä tai kieli-ilottelua. Vai mitä sanotte?

Kommentit