Lukijablogi: Elämäni Ankkalinnassa

Ensimmäisessä lukijablogissani kerron teille siitä, miten kiinnostukseni Akuun ja muihin ankkalinnalaisiin syttyi.

Ensimmäisen kerran luin Aku Ankkaa noin 3-vuotiaana. En minä silloin osannut lukea, mutta kuvia kyllä katselin. Lukemaan opin 6-vuotiaana, ja siitä se sitten lähti! Nyt Akuja on vaikka millä mitalla... Huh huh! On Taskareita, lehtiä, Roope-setiä, Sudenpentujen käsikirjoja ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Nykyään tilaamme Akua ja Taskareitakin ostetaan tiuhaa tahtia. Joskus tulee divarillakin käytyä, siellä tekee löytöjä...

Akua luen joka paikassa! Reissussa, koulussa, omassa huoneessa, lattialla, keittiössä ja puussa... Joskus tulee ahmittua taskareita päivässä 23, joskus vain 2... Yleensä Aku Ankka -lehtiä luen aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla...  Siitä on tullut tapa, joka ei hevillä lähde! Taskareita on vaikeampi lukea ruokapöydässä, ainakin minun kohdallani on vaikea syödä leipää ja lukea taskaria...

Muita kirjoja/lehtiä mitä luen ovat Hercule Poirotit, Neiti Marplet, Neiti Etsivät, dekkarit, fantasiat, Jerry Cottonit, Karviset, Tenavat, Baby Blues, Lassi ja Leevi, Yöjuttu ja Hämähäkkimies. Kuten huomaat, luen fantasioita, dekkareita ja sarjakuvia... Se on mun juttu.

Erityisesti luen taskareita, niissä on tarpeeksi luettavaa. Lehdet ovat vain semmoinen "pieni välipala"- juttu. Ropsut ovat mukavia, niitä luen joskus lyhyillä automatkoilla... Aikamatkoja ja triploja nautiskelen silloin kun on tylsää, aikamatkoissa ainakin oppii jotakin...

Luokassamme yli puolet lukevat Akua ja ovat myös tällä sivustolla. Jokainen omistaa myös ainakin yhden taskarin. Opettajakin puhuu joskus Aku Ankoista, varsinkin äidinkielentunnilla. Kaveriporukoissakin puhutaan Akusta, joskus lainataan joitain "legendaarisia" toteamuksia, kuten "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä".

Siinä se sitten oli, ensimmäinen lukijablogini!

Kommentit