Niko ? lentäjän poika

Kyllä Suomessa osataan! Viime joulun alla elokuvateattereissa jumpsutti Röllin sydän, tämän loppuvuoden kotimainen animaatiotapaus on Niko ? lentäjän poika, joka sai ensi-iltansa viime perjantaina. Tietokoneanimaationa toteutettu raina on kallein suomalainen elokuva, sen budjetti oli runsaat kuusi miljoonaa euroa. Osa rahoituksesta on tullut myös muualta Euroopasta. Suuressa maailmassa animaatioita toki tehdään monin verroin suuremmilla summilla, mutta Nikosta on saatu tuolla rahalla täysin kansainvälistä tasoa oleva elokuva.

Hannu Tuomaisen ja Marteinn Thorissonin käsikirjoittama ja Kari Juusosen ja Michael Hegnerin ohjaama elokuva kertoo Niko-nimisestä poronvasasta, joka elää yhdessä äitinsä kanssa muun porotokan joukossa. Nikon isä kuuluu joulupukin rekeä vetäviin lentojoukkoihin, eikä Niko ole koskaan tavannut häntä. Poropoika haaveilee itsekin lentämisestä, ja saatettuaan tokan huolimattomuuttaan vaaratilanteeseen susien armoille hän päättää karata Korvatunturille tapaamaan isänsä ja opettelemaan hänen kaltaisekseen lentoporoksi. Matkalle mukaan lähtee hänen ystävänsä ja oppi-isänsä liito-orava Julius. Joukkoon liittyy myös nokkela lumikko Wilma.

Pahiksina tarinassa ovat sudet, joiden johtajasta Mustasta sudesta on tehty todella pelottava olento. Lehtien palstoilla on jo pelätty elokuvan lietsovan susikauhua, mutta on syytä muistuttaa, ettei kyseessä ole dokumenttielokuva. Pahiksen hirvittävyyttä on kuvattu liioitellen parhaiden perinteiden mukaisesti, ajatelkaapa vaikka Dumbon Monstro-valasta tai Viidakkokirjan Shere Khan -tiikeriä. Ikäraja K-7 on ihan paikallaan hurjimpia kohtauksia ajatellen.

Sen sijaan elokuvan hauskimpia hahmoja ovat susilauman keskuuteen eksynyt pinkki kaupunkilaispuudeli Essi ja kasvissyöntiin taipuvainen susi Rimppa. Heidän epätodennäköinen romanssinsa on tavattoman hellyttävä.
Nikon tarina kulkee aika tavalla ennen nähtyjä latuja pitkin ilman suuria yllätyksiä, mutta se, mikä erottaa sen maailman muista pitkistä animaatioista, on tapahtumapaikka Lappi. Lapin eksoottiset eläimet on suunniteltu hauskasti ja upeat talvimaisemat ovat lumoavan kauniita. Lumi ja jää eri olomuodoissaan on tehty hienosti.

Muuten oivallisessa suomenkielisessä ääniversiossa häiritsivät ajoittain puhutulle suomelle vieraat loppukiekaisut kysymyslauseissa, vaikka niihin on jo joutunut tottumaan amerikkalaisten animaatioiden dubbauksissa.
Mutta pikku rutinat sikseen: Niko on sympaattinen elokuva ja hieno saavutus, jolle toivoo kaikkea menestystä. Ja tietysti mielessä jo väikähtää kysymys, mitä saamme nähdä jatkossa samoilta tekijöiltä.

Kommentit