Paluu kouluun ? ja töihin

Tällä kertaa pystyn asettautumaan hyvin lukijoiden valtaosan kenkiin, kun lueskelin lomalta palattuani tämän viikon Aku Ankkaa. Samanlainen tunne lienee opinahjoonsa palaavan koululaisen ja opiskelijan nutussa kuin minullakin, kun rahjustin takaisin sorvin ääreen tänne toimitukseen aloittamaan arkista pakerrusta.
Mutta eipä hätää, nyt koittavat minulla juhlaviikot näin sarjakuvan lukijana, siis nimenomaan lukijana! Tästä eteenpäin ilmestyy kokonaista neljä Aku Ankkaa, joiden puhekuplia en osaa ulkoa, koska ne on toimitettu minun lomaillessani.
Joka tapauksessa tämän viikon Akkarin johtosarja oli itse asiassa parhaasta päästä viime vuosien paluu kouluun -sarjojen joukossa. Koulu tai ankanpoikien ahdistus ei ollut Feriolin ja Per Hedmanin sarjassa pääosassa vaan Karhukoplan tunarointi saavutti jälleen uudet haisevat mittasuhteensa.
Tiedän, että kaikki lukijat eivät jaa rakkauttani Al Hubbardin lempeään piirrosjälkeen, mutta minulle hän on yksi menneiden vuosikymmenten suurista mestareista, joka tuottaa vähintään yhtä lämpimän olon kuin Strobl, Bradbury ja Murry parhaissa sarjoissaan. Hubbardhan on aikoinaan luonut Touhon joviaalin ulkonäön, ja nämä 60-luvun klassikot Kisumisuineen kaikkineen ovat perin hellyttäviä juonenkäänteiden vanhanaikaisuudesta huomatta ? tai juuri siitä syystä.
Viikon ilopilkku on kuitenkin jatkosarja. Miguelin kynänjäljen kehitystä olen muistaakseni suitsuttanut jo aiemmin, mutta Lars Jensen on nuosemassa yhdeksi suosikkiskribenteistäni tämän hetken tarjonnasta. Roopen Klondiken-vuodet ovat ehtymätön aarreaitta, jonka kimppuun nykypäivän käsikirjoittajat iskeytyvät jopa hämmästyttävän harvoin. Esimerkiksi tarinasarja Roopen nuoruudenvuosista Klondiken kultaryntäyksessä ei välttämättä olisi ollenkaan hullumpi idea...
Aki Hyyppä
15.08.2008
Kerro kaverille |
Takaisin toimituksen blogin etusivulle
Kommentit
