Agentteja, merirosvoja ja banaaneja

Akkarin toimituksessa TETissä melkein kaksi viikkoa toimiessani sain vapaaehtoiseksi tehtäväksi kirjoittaa uusimmasta Akkarista 21/2008 blogiin?!

Vicarin piirtämä ?Aku Ankka: Surkeuden huippu? oli perinteistä Aku Ankkaa. Aku masentuu työkaverien pitäessä häntä tyhjänpäiväisenä ja ratkomalla ristikkoa hän saa hankituksi itselleen paikan agenttien virkamerkkien kiillottajana, vaikka tähtäsikin täysvaltaiseksi agentiksi. Tavallisesti tässä kohtaa Aku ottaisi lopputilin tai jotain (suuttuisi vaikka), mutta nyt hän päättikin hoitaa hommansa parhaansa mukaan sanomalla ? Jos tämä on määrätty leiviskäkseni, hoidan sen parhaani mukaan. Jonain päivänä olen alan ykkönen ja erotun massasta?. Ei kovin Akumaista, jos minulta kysytään. Olen tottunut näkemään Akun paljon temperamenttisempana, mutta enemmän tästä tarinasta kuulsi masentuneisuus alimpana ja vähimpänä olemisesta. Loppua kohden Aku ?palasi ennalleen? ja kokonaisuus oli ihan hyvä.

Toinen tarina oli Paul Murryn piirtämä ?Mikki Hiiri: Kapteeni Kaunaparran aarre?. Aika lyhyt kertomus, mutta se oli ainakin minusta henkilökohtaisesti hyvin kerrottu ja ihan hauska, vaikka se lentelevä miekka lopussa olikin jotenkin liian vähän selitetty?varsinkin kun Mikki ja Hessu hyväksyivät selityksen niin nopeasti, jostain Kaunaparran hengestä.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä ?Aku Ankka: Pulmia banaanikaupungissa?, piirtänyt Bernadó.

Tässä tarinassa Aku yrittää kerätä rahaa banaanikaupungista paluumatkaa varten myöhästyttyään laivasta. Lopulta hän saa kaupungin täyteen turisteja ja tukun tuohta paluumatkaa varten. Tarina oli hauska, mutta hyvin tavanomainen.

Kommentit