Ankan Akun yli kahdeksankymmentävuotisen elontaipaleen ja sympaattisen kohelluksen aikana meille lukijoille on kerta kerran perään tehty selväksi, että niin Aku kuin muutkin ankkamaailman asukit elävät ihan omassa ulottuvuudessaan, mitä tulee ajan kulumiseen. Vuodet ja pirskeet seuraavat toisiaan, mutta silti nämä lupsakkaat eläintuttavamme elävät ikuisessa aikaluupissa, ja kaikki toistaa itseään ties monettako kertaa milloinkin.

Esimerkkejä edellämainitusta riittää laaritolkulla: Aku ei vanhene päivääkään. Akun, Hannun ja Iineksen kolmiodraama on ikuisempaa kuin timantit. Ankanpojat pysyttelevät alati pikkuvanhoina nelosluokkalaisina. Roope taikka Mummo ei vain suostu liittymään Äiti Maan poveen. Mikki ja Minni ovat kaverivyöhykkeelle pysähtyneen vatvomisen perikuvia, ja Touho voisi perustaa Hessun kanssa huolettoman poikamiesboksin ikuisella vuokrasopimuksella. Mutta entä jos asiat olisivat toisin?

Tämänkertaisessa blogissani haluaisin näin yli vuoden kestäneen hengähdystauon jälkeen maalailla sanojen avulla näkymän siitä, millaisena näen Ankkojen maailman, jos pysähtyneiden aika raukeaisi. Kerron teille siis kehittelemäni tarinan pääpiirteet ja joitakin kohtaloita siitä, mitä tapahtuisi, kun tarina jatkuu.

Tarina alkaa rahasäiliöltä. Jonain kauniin aurinkoisena ja leppeän tuulisena päivänä Roope saa tiedon Kultu Kimalluksen poismenosta. Tämä suistaa Roopen raiteiltaan ja saa hänet ymmärtämään omankin rajallisuutensa, mitä tulee lihan kahleisiin. Roope alkaa puida elämäänsä ja sitä kaikkea, mitä onkaan sen varrella saanut aikaan. Hän alkaa ottaa selkoa asioista ja viimein paljastuu, että hänellä onkin lapsi, josta hän ei ole aikaisemmin tiennyt, Kultun kanssa.

Miten on mahdollista, että Roopella olisi rintaperillinen? Minulla on omat uskomukseni siitä, mitä tapahtui White Agony Creekissä sinä eräänä pitkänä päivänä, ja siitä, mitä luki Kultun kirjeessä, jonka Roope hylkäisi hankeen talviyönä lähellä Dawsonia.

Tarina jatkuu sellaisilla raiteilla, että Roope päättää ottaa yhteyttä lapseensa, mutta paljastuu, että lapsi on jo kuollut muutamaa vuotta aikaisemmin vakavan sairauden seurauksena. Asia murehduttaa Roopea suunnattomasti, mutta hän toipuu surumielisyydestä saadessaan tietää, että hänen lapsi on jättänyt jälkeensä kaksi omaa lasta, tytön ja pojan. Toisin sanoen Roopella on kaksi lapsenlasta, jotka samalla ovat näin sivumennen huomauttaen myös Tupun, Hupun ja Lupun pikkuserkkuja. Roopen lapsenlapset ovat nuoruuden ja aikuisuuden välivaihetta läpikäyviä opiskelijoita, joista tulee Ankkojen suvun vakiokasvoja, kunhan heidät on ensiksi otettu osaksi porukkaa pahimman hämmennyksen, epäuskon ja draamaselkkauksen laannuttua. Lapsenlapset ansaitsevat paikkansa muitten joukossa, ja Roope elää vielä joidenkin vuosien ajan. Vanhuus alkaa tuntua raskaampana kuin koskaan aiemmin, ja suvun patriarkka tekee viimeisen matkansa Skotlantiin luodakseen lopulliset katsaukset elämäänsä ja nähdäkseen vielä kerran nuo vanhat rakkaat maisemat. Hän palaa Ankkalinnaan ja poistuu elon näyttämöltä. Pikkunaperona kuvittelin aina, että lopulta Roope kuolisi vanhempiensa haudan äärellä, mutta tarinani kannalta moinen loppuratkaisu tuntuisi turhan melodramaattiselta tavalta päättää ankkalegendan kertomus.

Mummo Ankka on menehtynyt jo muutamaa vuotta aikaisemmin, sillä onhan hän käytännössä vanhempi kuin Roope. Roopen poismeno on kansainvälinen uutinen ja aiheuttaa rajun markkinatalouden notkahduksen. Kynttilämeren kelmeä hohde valtaa Rahasäiliökukkulan, hautapaikka saavuttaa myyttisen arvon, ympäri maailmaa pidetään hiljaisia hetkiä ja elämänkertakirjailijat aloittavat armottoman kilpajuoksun aikaa vastaan, kenen painotuote tulee olemaan kattavin ja kuka saa teoksensa ensimmäisenä julkaistua.

Suvun vanhimpien poismenot varjostavat tunnelmaa perinnönjaossa, jossa Roopen imperiumi pilkotaan pienempiin osiin lastenlasten ja ankanpoikien kesken, vaikka kyllä muutkin sukulaiset ja erinäiset tuttavat pääsevät ja päästetään tietyssä määrin osingoille.

Elämä löytää keinonsa ja meno tasoittuu ajan kuluessa. Lopulta Iines on valitseva Akun ja he saavat toisensa ja perustavat perheen. He asettuvat asumaan Paratiisitielle, ja liittoa siunataan ajan kuluessa jälkeläisillä. Akun ja Iineksen avioliitto jäytää Hannua niin, että hän muuttaa toiseen kaupunkiin, koska haluaa maisemanvaihdoksen ja aloittaa uuden elämänsä puhtaalta pohjalta.

Touho pysyttelee samana vanhana Touhona sillä erotuksella, että poikamiesvuodet jäävät osaksi historiaa, kun hän onnistuu löytämään tyttöystävän.

Pelle jää pitämään pajaansa Ankkalinnaan, mutta alkaa suorittaa professorin sijaisuuksia yliopistoilla ja kasvattaa parran. Idea parrasta juontaa siihen, että tykkäsin Emanuela Negrinin taiteilemasta ulkoasusta, joka vaihtoehtotulevaisuuden Pellellä oli tarinassa Uusi sukupolvi (AATK 303).

Joku kaukainen sukulainen ottaa Mummon maatilan hoitaakseen pitäen Hansun palkkalistoilla ja hyvässä ruokinnassa.

Juuso jää kunnioituksesta ja ystävyydestä Roopea kohtaan tekemään töitä toiselle Roopen lapsenlapsista, vaikka hänelle taataankin täydelliset eläke-edut heti, kun hän sitä haluaa.

Taavi saa hallitukselta asiantuntijaviran, mutta hänen kotinsa pysyy edelleen Ankkalinnassa. Hänen elämänsä muuttuu kuitenkin entistä liikkuvaisemmaksi.

Kulta-Into Piistä on tullut maailman rikkain, mutta hänen elämässään ei tapahdu sen seurauksena juurikaan muutoksia. Pennonen sen sijaan on rauhoittunut Roopen kuoleman myötä eikä hänen liiketoimensa ole enää niin aggressiivisia kuin ennen. Knallinsyönnistä hänen on tosin vaikea päästä eroon, kun on kerran päässyt huovan makuun.

Karhukopla on menettänyt Karhuvaarin samoihin aikoihin, kuin Roope on kuollut, ja siirtyy uusille apajille. Siitä huolimatta he aiheuttavat aina tasaisin väliajoin harmaita sulkia Ankoille.

Riitta alkaa kärsiä masennuksesta syvästi rakastamansa höpönassun kuoleman vuoksi, eikä kestä jäädä Ankkalinnaan vaan muuttaa toisaalle. Kuuno seuraa perässä, sillä ovathan he erottamattomat liikekumppanit.

Viimeisenä valotan hieman ankanpoikien myöhempiä vaiheita. He ovat siis kukin osaltaan perineet Roopen ja koska he ovat kunnon kansalaisia, ovat he suunnanneet saamansa voimavarat maailmanparannustyöhön. Aikeena on kuitenkin pitää Roopen perintö pystyssä, kunniassa ja menestyksekkäänä. Vaikka he ovatkin yhteistyö- ja liikekumppaneita, ovat he lähteneet elon tien risteyksessä kulkemaan eri suuntiin, mitä tulee yksityiselämään. Yksi ankanpoika on lipunut avioliiton kultasatamaan jonkun ankkatytön (sanotaan nyt vaikka Leenun) kanssa ja pari on saanut muksun. Toinen ankanpoika on löytänyt sydämensä valitun ulkomailta. Kolmas veljeksistä puolestaan on pysytellyt veljiään pitempään sinkkumiehenä ja keskittynyt työn ohella Sudenpentujen partiolaistoimintaan ylennyttyään organisaatioportaassa korkeahkoon asemaan.

Että näin. Myönnän, että tarina ja elämänkulut voivat tuntua paikoitellen yltiörealistisilta ja totutun vakaita ja keveämielisiä rakenteita ravisuttavilta. Omalta osaltani en tosin pistäisi lainkaan pahakseni, jos saisimme joskus käsiimme vaikka jonain epävirallisena ankkatarinana sellaisen sarjakuvan, jossa ankkamaailman kellot lähtisivät kulkemaan eteenpäin.

Muistan kuinka jo suurehkon leipälimpun korkuisena ja ensiaskeleita Akkarin maailmassa tapailevana pojanviikarina ajatus luonnollisesti kasvavasta ja kehittyvästä ankkamaailmasta kiehtoi minua. Alakouluikäisenä tenavana yksi suosikkilastenohjelmistani näköradiossa olikin Nokkapokka (englanniksi Quack Pack) osittain juuri siitä syystä, että sarjassa seikkaili teini-iän saavuttaneet Tupu, Hupu ja Lupu.

Aavistelen varsin monella tämän blogin lukijoista olevan omat mielikuvat ja ideat siitä, millainen Calisota asukkaineen olisi, ellei varsin yleinen sarjakuvien lainalaisuus ajattomuudesta pätisi. Tässä oli pilkistys omaan ideaani. Toivotaan sen kutkuttaneen mielikuvitustanne. Ehkä jokin päivä tartun itse haasteeseen ja käsikirjoitan ja piirrän haikeilemani kaltaisen tarinan, tai ehkä sellainen tuotetaan ennen kuin ryhdyn mihinkään, mutta oli mitenkä oli, niin ehkä vielä jonain kauniina päivänä meille kaikille viimein suodaan tilaisuus käpertyä sohvalle lukemaan tällaista hieman erilaista ankkaseikkailua.

Kommentit (6)

Deekymppi
Liittynyt24.9.2010

Pitkän tauon jälkeen oli taas mukava saada luettavaksi uusi blogi ja vielä oikein hieno sellainen!

Oma ajatukseni on, että Roope kuolee ihan vain rahasäiliössään, mutta Kultua ajatellessa. Itse asiassa en ajattele, että se olisi rauhallinen kuolema, vaan Roope saa sydänkohtauksen. Sen verran paljon hän rehkii, vaikka onkin vanha. Roope on katselemassa Kultun valokuvaa rahoihinsa hautautuneena, kun hän yhtäkkiä saa sydänkohtauksen ja kuolee rahojensa keskelle. Kultun valokuva leijaileeihan Roopen viereen rahojen päälle. Tällainen dramaatinen kuvakulma. Kultu on Roopen kuollessa kuollut jo jotain muutama kuukausi sitten. He siis pääsevät onnellisena sinne jonnekin.

Kirje, minkä Roope luki ja heitti lumihankeen, ei minun näkökulmastani ollut mikään suuri ja mullistava kirje. Luulen, että Kultu kertoi Roopelle rakastavansa häntä ja pyysi jäämään luoksen. Roopen oli kuitenkin jatkettava matkaa, koska ei halunnut silloin luovutaa rikkauksien haalimisessa.

Arvostelkaa Akkareita ja nostakaa Ankka-aiheisia ketjuja!

aapooskari
Liittynyt11.3.2015

Aivan mahtava kirjoitus!! Olen samaa mieltä siitä, että Aku Ankkaan pitäisi ottaa mukaa ajan kulku. Saisivat käsikirjoituksetkin uusia tuulia. Kirjoituksessa vaikutti siltä, että Hannu, Riitta ja Kuuno halutaan pois Aku Ankan sivuilta. Minusta asia on juuri niin. Niin sanotut "turhat hahmot" saisi väistyä. Uusia hahmoija saisi pikkuhiljaa alkaa lipua Ankkalinnaan. Uusia lengendaarisia käsikirjoittaja ei oikein voi syntyä, koska uusia hahmoja ei enää mahdu. Kiitos uskomattomasta kirjoituksesta.

Aapo

Mielikki

Mielenkiintoinen tarina. Jäin vain miettimään, mitähän mahtoi tapahtua Roopen onnenlantille ja Millalle? Saiko Milla vihdoin lantin, vai jatkuuko lantin metsästys hamaan hautaan asti? 

TaaviTurisija-11488
Liittynyt24.7.2015

Mielikki kirjoitti:
Mielenkiintoinen tarina. Jäin vain miettimään, mitähän mahtoi tapahtua Roopen onnenlantille ja Millalle? Saiko Milla vihdoin lantin, vai jatkuuko lantin metsästys hamaan hautaan asti? 

Mikäli, kuten Barks ja Rosa ovat kirjoittaneet, Roopen omaisuuden perivät ankanpojat eli se jaetaan kolmeen. Tällöin Kulta-Into Piistä tulee maailmanrikkain ankka ja Milla siirtyy jahtaamaan ensilanttia Limbobo laaksoon Etelä-Afrikkaan. Lopulta italiatar velho väsyy ja vetäytyy eläkkeelleen Napoliin jonne tämä avaa kosmetiikka liikkeen. Milla kun hallitsee yrtit ja voiteet sekä sun muut vippaskonstit niin taitavasti.

(Sori teki mieli vain vastata)

Hortenssia MacAnkan mietteita: "GLXBLT!" eli "Good luck my excelent brother for a long time."

Seuraa 

Myös lukijat pääsevät bloggaamaan Aku Ankan saitilla. On aina mielenkiintoista lukea toisten suosikkipiirtäjistä ja -tarinoista ja suhtautumisesta Aku Ankkaan muutenkin. Jos haluat mukaan lukijablogiin, kirjoita oma blogiteksti ja lähetä se osoitteeseen aku.ankka @sanoma.com. Toimitus julkaisee blogit saapumisjärjestyksessä.

Blogiarkisto

2011