Jatketaan hyväksi todetulla linjalla, eli kirjallisuuden ja ankkasarjakuvan yhdistelmien parissa. Viimeksi oli puhetta klassikoiden ankallisversioista. Nyt mietin, mistä henkilökohtaisista suosikkikirjoistani tahtoisin tehtävän meheviä sarjakuvaseikkailuja.

Aloitetaan nyt kuitenkin klassikolla. J.R.R. Tolkienin järkälemäinen Taru sormusten herrasta -kirjasta toki on tehty jonkinlaisia viritelmiä, esim. Pannun herra (Teemataskari 5), mutta tahtoisin nähdä yhtä järkälemäisen eepoksen kuin mitä esikuvansa. Äsken mainitussa tarinassa lyödään liian läskiksi, eikä alkuperäisen tarinan idea pysy vauhdissa mukana. Olisi hienoa, jos joku ottaisi asiakseen luoda tolkienmaisen ankkamaailman. Roope-setä Gandalfina ja Kulta-Into Sarumanina? Miksipä ei. Aku voisi olla Frodo, ankanpojat Sam, Merrin ja Pippin. Hauskaa ajatella, kuka voisi olla kukin!

Siirrytään perusfantasiasta vähän synkemmille ja tuoreemmille vesille. Sormusten herran lisäksi myös George R.R. Martinin Valtaistuinpeli ja koko sen aloittama Tulen ja jään laulu -sarja on aikamoinen mammutti. Mutta jos joku siitä esikuvaansa kunnioittavan seikkailun ankkahahmoin tekee, nostan kyllä hattua. Jotta tarina sopisi pienemmillekin lukijoille, joitakin kohtia pitäisi tietenkin keventää. Ainahan ankallisversiot ovat "kevyempiä versioita", mutta Valtaistuinpelin kanssa pitää olla erityisen hienovarainen. En paljasta miksi, lukekaa. Pienemmille kuitenkin vinkiksi: odotelkaa pari vuotta.

Kahden jättiläisromaanin jälkeen voidaan ottaa esiin suosikkikirjani, joka... Tai no, ei se kyllä pituudessa erityisen paljoa häviä. Anteeksi nyt vain, pidän paksuista kirjoista! Kyseessä on Patrick Rothfussin Tuulen nimi, jonka olen lukenut itse jo neljä kertaa. Ja kirja ilmestyi suomeksi vasta 2010... Teos aloittaa kolmiosaisen sarjan, joka kertoo nuoren miehen kasvutarinaa käänteineen. Laadukas kirja vetää syvälle maailmaansa. Kyllä olisi hienoa saada lukea sama niin, että pääosassa onkin... Kukakohan ankkahahmoista tähän kävisi? Ei Aku ainakaan. Väkisinkin tulee mieleen Hannu! Hahmot eivät kyllä ole toistensa kaltaisia, mutta Hannu tuntuisi parhaalta valinnalta näin äkkiä ajateltuna. Tuulen nimi olisi oikein tehtynä se ankalliskirjallisuuden aarre, jota tulisi vaalia. Suosittelen alkuperäistä romaania kaikille (myös pienemmille, se on välillä hyvin sadunomainen) kirjallisuuden ystäville.

Kommentit (7)

CubicGum
Liittynyt23.6.2012
Viesti

Mistä tajusit tehdä blogit minun lempiaiheista? Errittäin mainioita blogeja molemmat. Hyvä aihe ja kerta kaikkiaan loistava teksti. Jos tekisin blogin aihe olisi ehdottomasti tämä. Olen itsekkin kirjallisuusihminen ja olen miettinyt näitä usein.

Cubicos!

Tsupikki ;D :3

Deekymppi
Liittynyt24.9.2010
Viesti

Heh! Olettte molemmat kirjallisuusihmisiä, ja teillä on jopa samat profiilikuvatkin : D Hyvä blogi oli! En kyllä vieläkään ymmärrä mitä ylivoimaisen mahtavaa jotkut näkee tässä uudessa kirjasarjassa, mutta ihan sama. Kyllähän se hyvä kirjasarja varmasti on, mutta en minä siitä noin innostuisi, jos saisin ensimmäisen osan käsiini. Tai mistäs sitä tietää ; )?

Arvostelkaa Akkareita ja nostakaa Ankka-aiheisia ketjuja!

Aape
Liittynyt5.7.2010
Viesti

Jep, TSH on loistava idea! Juuri noin sen pitää mennä!

Sitten vielä Mikki Aragorniksi, mutta mikäs rooli Hessulle? Entä kuka on Bilbo? Aaron Ankka? Pystyn jo kuvittelemaan tarinan Cavazzon piirtämänä... Ja käsikirjoittaja... Byron?? Dragonlords-tyyliin????

Onhan se Pannun herrakin OK, mutta kunnon eepos olisi to-del-la mahtavaa!

-Aape-

Aape
Liittynyt5.7.2010
Viesti

No niin, vähän oon näitä miettinyt. Oli sen verran mahtava idea One Piecellä, joten tää jäi kaivelemaan vaikka viimesestä kommentista tähän blogiin jo melkein vuosi :D

Frodo = Aku
Sam = Tupu
Merri = Hupu
Pippin = Lupu
Aragorn = Mikki
Gandalf = Roope
Legolas = Hessu/Hannu (kumpi nyt sit on parempi)
Gimli = ?
Saruman = Kulta-Into
Klonkku = Eka (buhaha)
Arwen = Minni
Elrond = Sisu
Bilbo = Aaron
Boromir = Mortti
Faramir = Vertti
Denethor = joku random hiirisetä

Mulla on joku pakkomielle tähän, mutta jotenkin aivan tavallisimmillekaan hahmoille ei löydy vastinetta Keski-Maasta. Jos joku keksii, tänne vaan ;)

Näytä kaikki kommentit (7)

Jos lukijablogivuoroni olisi ollut viikon tai kaksi myöhemmin, olisitte saaneet lukea arvostelun uutukaisesta Ankalliskirjallisuuden klassikot 1: Tuulen tuomaa ja muita kertomuksia -kirjasta.

Kyseinen opushan aloittaa aivan uuden kirjasarjan, joka tulee sisältämään ankallisversioita maailmankirjallisuuden klassikoista jatkaen Ankkojen maailmahistoria -sarjan jalanjäljissä (joka muuten oli täyttä herkkua). Kaikkihan tietävät, että olen kirjallisuusfriikki. Osannette myös laskea yhteen yksi plus yksi? Aivan, tätä on odotettu jo kauan vesi kielellä ja kuolaten myös juoksen lähimpään kauppaan heti kun kirjakin sinne pamahtaa.

Puhehan oli maailmankirjallisuuden klassikoista, jotka on muutettu ankkaisiksi kohelluksiksi. Itsehän keskityn aikuisille suunnattuun fantasiaan, mutta rakastan yhtä kaikki kirjallisuutta yleensäkin. Varsinkin niteitä, jotka kantavat arvonimeä maailmankirjallisuuden klassikko. Kyseiset opukset ovat muokanneet maailmaa ja muokkaavat edelleenkin. Ne ovat saaneet aikaan liikehdintää, niin hyvässä kuin pahassa. Kun sellaisista kirjoista tehdään erilaisia versioita, täytyy olla tarkkana. Kirjan sanoman, olemuksen tulee säilyä. Tarinat, jotka tästä kirjasta on aiemminkin suomeksi julkaistu, ovat osoittaneet olevansa taidolla tehtyjä. Uskon, että uudetkin ovat. Ja vaikka teeman kuuluukin pysyä, tottakai mukana saa olla ankkaisaa menoa ja hupia. Tai itse asiassa pitääkin. Ja onhan niissä!

Kirjassa on ennakkotietojeni mukaan versiot seitsemästä romaanista. En paljasta niitä, jotta jännitys säilyisi tietämättömillä. Nimikkotarina Tuulen tuomaa on tietenkin mukaelma Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaanista. Lisäksi kirjassa taidetaan kesytellä äkäpussia (Shakespeare), saada kutsuja erämaahan (London) ja vastaan peräti neljäkymmentä rosvoa Tuhannen ja yhden yön taruista sekä kokea nuoren Akun kärsimyksiä (Goethe) ja vähän vielä muutakin, yhteensä peräti kolmensadankahdeksankymmenenneljän sivun verran! Heti ensi keväänä tutustutaan Kolmeen muskettisoturiin ja muihin kertomuksiin. Mikäli sarjasta on tulossa yhtä pitkä kuin Ankkojen maailmanhistoriasta, saamme nauttia tällaisista helmistä todella kauan. Ja hyvä niin, sillä klassikothan eivät kuole koskaan.

Lisää kirjoituksia ankalliskirjallisuudesta tulossa lähiaikoina, jos vain muilta projekteiltani ehdin kirjoitella!

PS. Myös uusimmassa Roope-setä -lehdessä (numero 397) tutustutaan kirjallisuuden klassikoihin. Siitä saa mukavan "aloituspakkauksen", jottei ähky isomman kirjan kanssa iske!

Kommentit (2)

kjjsvvscyifod
Liittynyt18.8.2009
Viesti

Ajattelin ostaa tuon Tuulen tumoaa 1:sen, mutta kun akkarin palkintotehtävän kirjapaketissa on nyt mukana kyseinen kirja, niin osallistun tehtävään, ja harkitsen sitten enemmän kirjan otse ostamista, mikäli en voita.

Oli aika kiinnostava blogi. Sisältää asiaa, kiinnostavaa, oleellista. Kuvakin oli hyvin aseteltu, hyvään kohtaan ;)

Tässä toisessa blogissani ajattelin kertoilla suosikkipiirtäjistäni. Niitä on vuosien varrella ollut monia, mutta nyt on enää vain muutama ylitse muiden.

Yksi ensimmäisiä suosikkipiirtäjiä oli ehdottomasti Vicar. Lähes kaikissa akkareissa joita pienenä tapasin lukea, oli joku Vicarin piirtämä tarina. Silloin en tyylin hienoutta osannut oikein perustella, mutta kai siinä viehätti se yksinkertaisuus ja suunnilleen joka lehdessä sitä tyyliä näki ja siihen kerkesi kiintyä.  Enää en Vicarin tyylistä niinkään ole pitänyt. Olen vain tainnut lukea hänen piirtämiään tarinoita liikaa ja jotekin ehtinyt kyllästyä siihen. Mutta monet Vicarin tuhertamat sarjat tuovat mieleen muistoja mummolasta ja silloin tällöin niitä lukee enemmän kuin mielellään.

Carl Barks oli myöskin tyylillään ja tarinoillaan minulle se ykköspiirtäjä. Hänen tyylinsä yksiä ensimmäisiä mihin tutustuin. Barks loi monia hahmoja eikä tietenkään unohdeta rahasäiliötä ja Ankkalinnaa. Barksin tyyli on kivan yksinkertainen ja käsikirjoitukset tarinoissa ovat olleet mielestäni loistavia. Barksilla on hurja määrä hienoja sarjakuvia, mutta lempparini niistä on aina ollut Vanhan Linnan Salaisuus, Kulmikkaat Munat ja Takaisin Klondikeen. Niihin en vuosien saatossa ole edes kyllästynyt. Barks on jo vuosia ollut yksi suosikeistani.

Don Rosa on ehdottomasti minun suosikkini. Se kaikkein paras. Olen aina pitänyt Rosan ah, niin ihanan yksityiskohtaisesta tyylistä. Yhteen ruutuun on mahdutettu paljon pieniä yksityiskohtia, joita ei ensimmäisellä vilkaisulla edes huomaa. Rosan tarinoiden juonet ovat mielenkiintoisia ja nekin jaksaa tavata vuosi toisensa jälkeen aivan samalla innolla kuin alussakin. Suuret suosikkini pienestä pitäen on Rosalta olleet Musta Ritari -tarinat. Muistan jopa iskänkin niitä minulle lukeneen välillä, mutta suurimmaksi osaksi luin tarinoita itse. Viimeksi eilen taisin nuo tarinat lukaista ja edelleen on vaan niin mahtavia. Muita suosikkejani Rosalta on ehdottomasti Sammon Salaisuus ja Kymmenen Avataran aarre.

Tähän loppuun voisin listata italialaispiirtäjiä, mutta sanonpa vain, että tulisi pitkä lista. Giorgio Cavazzano on nyt ainakin mainitsemisen arvoinen, hänen tyylistään pidän paljonkin. Ja löytyy niitä lukuisia muitakin piirtäjiä, joita en nyt tähän hätään muista. Tuli tuohon ainakin kolme vanhaa lemppariani, joista kaksi on siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen.

Kiitos kaikille blogejani lukeneille, voi olla että vielä yksi tulee.

Kommentit (16)

Vierailija
Viesti

tuleehan se kolmas logi viel :)) hyvä blogi ja aika samat lempipiirtäjät mullaki on mut dot piirtää viel paremmi ku noista kukaa :))

Vierailija
Viesti
akselipoika

tuleehan se kolmas logi viel :)) hyvä blogi ja aika samat lempipiirtäjät mullaki on mut dot piirtää viel paremmi ku noista kukaa :))

Vierailija
Viesti

Onpa hyvä blogi! Itse tykkään Carl Barksin sekä Floyd Gottfredsonin piirtämistä sarjoista.

Näytä kaikki kommentit (16)

Olen siis Kaakkois-Suomessa asusteleva 13-vuotias tyttönen. Täällä kirjoittelen nimimerkillä raivo_ankka. Menen seitsemännelle luokalle. Luen, piirrän ja kirjoitan paljon, mutta nyt aion kertoa teille mistä kiinnostukseni ankkoihin on oikein lähtöisin.

Ankoista minut sai kiinnostumaan ensimmäinen taskarini numero 14, Perhonen sentään. Löysin sen mummoltani ollessani nelivuotias. Pienelle tytölle tuosta taskukirjasta tuli ensiaskel kohti ankkojen ihmeellistä maailmaa. Eikä tuon taskukirjan lukeminen jäänyt todellakaan vain muutamaan kertaan. Se oli silloin suuri aarre ja tunnearvoa löytyy edelleen.

Aku Ankka oli yksi pääsyistä, miksi halusin oppia lukemaan. Viiden vuoden ikäisenä opettelin lukemisen jalon taidon ja silloin vasta pääsinkin sisään akkarimaailmaan. Oli hienoa ymmärtää mitä kuvissa tapahtuu, eikä vain sepittää niistä omia tarinoita. Aku Ankkaa on tilattu jo vuodesta 1998, niin ei silloisella lukuvauhdilla akkareiden loppumisesta ollut pulaa.

Iän karttuessa innostus vain kasvoi. Samoin lehtien määrä ja vauhtini lukea. Lukemisen loppumisesta ei ollut ainakaan hätää, sillä mummolta löytyi isän ja sedän vanhoja akkareita vuodesta 1976 vuoteen 1997. Mummolla oli myös Roope-setiä ja reilusti yli puolet nykyisistä taskukirjoistani on isän ja sedän vanhoja, mummolta tuotuja. Ennen luin niitä ainoastaan mummolassa, myöhemmin sain viedä joitakin kotiin, mutta vain sen verran, että mummollaankin jäisi luettavaa. Nyt kun mummo ei asu enää kotonaan, niin kaikki akkarit mummolasta tuotiin meille. Harmi sinänsä, siinä oli omat hienoutensa lukea iskän vanhassa huoneessa ankkoja ja mummolassa oli aina mukavaa.

Innostus ei ole vuosien saatossa päässyt lopahtamaan, enkä usko sen lopahtavankaan. Yhä edelleen odotan innolla keskiviikkoja. Edelleen luen ankkoja ennen nukkumaanmenoa, pitkillä automatkoilla ja mökillekin niitä toisinaan raahailen. Tämä on mukava harrastus, enkä helpolla tästä kyllä luovu.

Kommentit (14)

Vierailija
Viesti

Hyvä blogi hyvin kirjotettu ja mielenkiintoine. niitä muita blogejas odotellessa...

:))

Näytä kaikki kommentit (14)