RE:Uusin Aku Ankka-lehti 27.5.2009 16:00
No, pistän nyt vaihteeksi tännekin noita Ankkis-arvostelujani.
AA 22/2009
Roope-setä: Vain vaatimaton lantti
Pitkästä aikaa Roopejohtosarja. Toisaalta ehkä tämän tarinan luettua voi sanoa, että sinne Akujohtosarjoihin kannattaa sittenkin jäädä, sillä tämä tarina ei todellakaan ollut kummoinen. Perjaatteessa tässä on kolme erillistä pikkutarinaa, ja nämä kaikki ovat aika kehnoja - "välivaiheet" ovat samanlaisia kaikki ja juonenkäänteitä ei sen erityisemmin nähdäkään.
Ensimmäinen pikkutarina on sekä lyhyin, että selkeästi melko hiomaton, mutta mielenkiintoinen tuo osittain oli. Esimerkiksi tarinan alku olisi ollut hauska kuulla. Viidakko on aina kiehtonut minua, mieleeni on erityisesti jäänyt yksi melko varmasti vuonna 1999 julkaistu viidakkoseikkailu, jossa oli kunnon jännitystä. Tässä pienessä seikkailussa ei ollut oikein mitään suoraan sanottuna, vaikkakin ensilantin käyttötarkoitus oli ihan hyvä.
Toinen pieni kertomus onkin sitten tylsä ja jotenkin tuulesta temmattu - ensilantti auttaa taas, ja ensimmäisenä minulle näistä parista sivusta tuli mieleen Rosan tarina Aarre lasimaljassa. Tunnelma ei ollut jännittynyt ja pikkutarina ei osoittanut minkäänlaisia kinnostuksen aiheita. Ensilantin apu oli kyllä tarpeen ja kohta, jossa sitä tarvittiin oli aika kekseliäs.
Kolmas kertomus on puolestaan jo aika mielenkiintoisen oloinen, mutta vähän venähtänyt. Se, miten ensilantti tässä auttoi Roopea, oli selvästi niin keksitty, että. Gilbertiltä oli ns. loogiset ideat aivan loppuneet. Pientä pitkittelyn oloa oli myös tässä, niin kuin edellisessäkin pikkukertomuksessa havaittavissa.
Vaikka tarinakokonaisuus oli monipuolinen, se jätti aika kylmän maun suuhun. Aiheet eivät ollet kiinnostavia ja ne olivat tuiki tavallisia. Näitä erillisiä pikkutarinoita yhdessä tarinakokonaisuudessa on ollut paljon (esim. yhdessä taskaritarinassa ankanpojat viettivät kesälomansa eri serkkujen luona ja sattui ja tapahtui jokaisella vähän erilaista) ja tämä on ehdottomasti yksi kehnoimmista sellaisista tarinoista. Ensilantin käyttötarkoitukset olisi voinut esittää hauskemmin ja sujuvammin. Jotenkin irrallinen ja vähän väkinäinen johtosarja. 6,75
Pepi: Linnun teillä
Jo yksinkertaisuudessaan Pepi -tarinat eivät vain voi olla erityisen hyviä. Hahmoa vastaan minulla ei mitään ole, mutta tarinat ovat aika yksitoikkoisia, lapsellisia ja tylsiä, tämä oli hieman erilaisempi Pepi -tarina, mutta silti yhtä kehno kuin kaikki muutkin. Kaiken kukkuraksi tarina oli myös aika sekava, mieluummin julkaistaisiin niitä Hubbardin vanhoja Pepi -kertomuksia, kuin täilläistä nykyaikaista Pepiä Janssenilta ja Danielilta. 5,00
Roope-setä: Suoraa suoneen
Ihan hauska parisivuinen. Sisältöä oli mukavasti ja tämä tuntui jo ihan mukiin menevältä pikkutarinalta. Paljon enempää ei ole sanottavaa, vitsisarja, joka on kekseliäs, muttei niin hauska, että ihan naurattamaan alkaisi. Suomentaja oli osunut aika hyvin sanoituksissaan ja Bas Heymansin piirrokset olivat ihan kelvollista katseltavaa. Viihdyttävä vitsisarja. 7,25
Roope-setä: Mykkäkoulu
Heymanseja peräkkäin. Odotin jo viime tarinan käsikirjoituksen olevan Jonkerin käsialaa, mutta tässähän sitä vasta sitten oli. Hieman Barksmainen tarina, esimerkiksi 10-sivuisena olisi ollut loistava. Jos oltaisiin keksitty Roopelle vain lisää erilaisia yrityksiä päästä neuvomaan Akua, olisi tästä saatu varsin hauska. Nytkin tämä on ihan hyvä, vaikka tosiaan parantamisen varaakin olisi ollut. Alan yhä enemmän lämmetä näillä hollantilaissarjoille. 7,25
Pelle Peloton: Hyvän maun puolesta
Idea on tuore, mutta vähän alakuloinen. Pelle keksii ja Pelle sählää -tyyppinen tarina parhaimmillaan. Oli keksintö mikä tahansa, niin kaavamaisuuteen pitäisi saada jotain uutta. Perjaatteessa idea sanomalehtiä syövistä ankkalinnalaisista kuulostaa ihan hauskalta, mutta loppujen lopuksi ei se olekaan niin kummoinen. Varsinkin kun loppu on jätetty vähän auki, ei ole jaksettu tehdä kunnollista loppuratkaisua, vaan tälläinen niin tavallinen, Pelle viimeisessä ruudussa takaa-ajattevana tai piileskelemässä (tässä tapauksessa jälkimmäinen). Tarina liikkuu aika lailla 6,75-7,00 välillä, mutta päätän nyt nostaa ylöspäin. 7,00
Kokonaisuus
Harvoin Heymansit tai edes hollantilaistarinat ovat lehden parhaita, mutta tälläkertaa kävi niin. Keskiarvo taitaa olla vuoden huonoimpia, mutta ilman Pepi -tarinaa, lehti olisi ollut ihan kelvollinen (vaikkakin johtosarja oli vuoden kehnoimpia). Erilaisuutta ainakin oli, johtosarjassa pitkästä aikaa Roope. Kuitenkin se kolmijako puuttui ja se näkyy selkeästi keskiarvossa. Johtosarja - välisarja - jatko- tai loppusarja. Akkari täynnä pieniä tarinoita ei voi olla kovin kaksinen, sillä yleensä lyhyet tarinan ovat maksimissaan vähän yli seiskan arvoisia, kun taas helposti ne voivat olla vaikka vitosia. Toivottavasti ryhdistäydytään, viime viikon lehti oli tähän verrattuna loistava. 6,65