Ankronikka (alkuperäiseltä nimeltä Duck Tales) on Walt Disney Companyn tuottama piirrossarja, jota tehtiin vuosina 1987–1990. Sarjan pääosissa olivat Roope Ankka sekä muut Aku Ankka -universumin keskeiset hahmot, ei kuitenkaan itse Aku. Ankronikka perustui suurelta osaltaan Carl Barksin klassisiin sarjakuvatarinoihin. Sarjalla oli nimekkäitä käsikirjoittajia, kuten Don Rosa. Myös Romano Scarpa teki sarjaa varten muutamia animaatiotestejä vuonna 1988.

Ankronikka oli Disneyn ensimmäisiä menestyneitä piirrossarjoja. Aikaisempia yrityksiä olivat muun muassa Vusselit ja Kummikarhut. Disney sijoitti Ankronikkaan huomattavasti enemmän rahaa kuin mihinkään sarjaan ennen sitä. Tätä pidettiin aikanaan riskialttiina, sillä piirrossarjat olivat yleensä pienen budjetin tuotantoja, jotka eivät tuottaneet rahaa.

Monet kriitikot sanovat, että Disneyn animaatiostudio oli menettänyt suurimman osan loistostaan Walt Disneyn kuoleman jälkeen. Studio otti kuitenkin paljon riskejä, jotka kannattivat. Ankronikka oli yksi uhkapelin suurimmista voitoista.

Ankronikan vuosien 1987-1988 tuotantokausi koostui peräti 65 jaksosta, joka on nykyään Disneyn kokonaisen sarjan kaikkien tuotantokausien yhteispituus. Toinen tuotantokausi lisäsi vielä 35 uutta jaksoa, joten sarjan kokonaispituudeksi tuli 100 jaksoa eli siitä kasvoi Disneyn kaikkien aikojen pisin TV-sarja jaksojen määrällä mitattuna.

Sarjan suosio poiki myös elokuvan nimeltä Ankronikka: Kadonneen lampun metsästäjät ja kaksi sisarsarjaa Varjoankka ja Nokkapokka. Ankronikka tasoitti tien tuleville suosituille piirrossarjoille.

Ankronikka sai kilpailevat studiot kuten Warner Brosin panostamaan piirrossarjoihin. Tämän seurauksena syntyivät sarjat Tiny Toon Adventures ja Animaaniset.

Sarjan päähahmot olivat Roope Ankka sekä hänen sisarenpoikansa Aku Ankan sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu sekä heidän ystävänsä Tepa. Aku Ankka itse esiintyi sarjassa vain muutaman kerran; sarjan kehyskertomuksen mukaan Aku oli liittynyt laivastoon ja jättänyt veljenpoikansa Roopen huollettaviksi. Syynä tähän oli Aku Ankan ääninäyttelijä Clarence Nashin kuolema vuonna 1985.

Muita Ankronikassa esiintyneitä, Barksin luomia hahmoja olivat Pelle Peloton, Hannu Hanhi, Kultu Kimallus, Milla Magia, Kulta-Into Pii ja Karhukopla. Sarjassa esiintyi myös monia ennen näkemättömiä hahmoja, kuten Tupun, Hupun ja Lupun tohelo sudenpentuystävä Sulo Sählä sekä joukko Roopen palveluskuntaa: lentäjä Heimo Huima, kotiapulainen Selma Taateli ja tämän tyttärentytär Tepa sekä hovimestari Ankenström.

Suomessa Ankronikkaa esitettiin ensi kerran 1980-luvun lopulla HTV:n kaapelitelevisiossa tekstitettynä sekä 1990-luvun alkuvuosina Kolmoskanavalla ja MTV:llä. Myöhempinä vuosina sarjaa esitettiin suomalaisella jälkiäänityksellä MTV3:lla ja Nelosella useampaan otteeseen. Ankronikan suomenkielisen tunnusmusiikin esittää Pave Maijanen.

Ankronikan jaksoja on julkaistu 1990- ja 2000-luvulla VHS-kasetteina. Vuonna 2007 Suomessa julkaistiin DVD-julkaisut Ankronikka 1 ja Ankronikka 2, jotka sisältävät valikoituja jaksoja. Yhdysvalloissa sarjan tuotantokaudet on julkaistu kokonaisuudessaan DVD:llä.

Sarjan suomenkielisessä jälkiäänityksessä mukana olivat muun muassa näyttelijät Pekka Autiovuori (Roope Ankka), Risto Aaltonen (Kulta-Into Pii), Elli Castrén (Tupu, Hupu ja Lupu), Aarre Karén (Sulo Sählä, Keksi-Keijo), Joonas Myllyveräjä (Heimo Huima) ja Ilkka Moisio (Ankenström).

Lähteet: Wikipedia

Animaatiostudio Pixar teki Wall-E hahmosta samannimisen elokuvan vuonna 2008. Elokuvan ohjasi Andrew Stanton, ja siinä kerrottiin Wall-E:n ja luotainrobotti EVA:n romanssista. Wall-E oli menestys, ja se voitti ilmestymisvuotenaan parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon.

Huom! Seuraavat lauseet voivat sisältää juonipaljastuksia!

Wall-E:lla on taas ihan normaali päivä roskia keräillessä. Yllättäen avaruusalus tuo tullessaan tyttörobotti EVA:n, joka alkaa tutkia maastoa. Se etsii kasvia, joka osoittaisi avaruuteen muuttaneelle ihmiskunnalle, että maahan voi palata takaisin 700 vuoden jälkeen. Wall-E rakastuu EVA:aan ja yrittää kiinnittää EVA:n huomion, mutta EVA vain etsii kasvia. Kun avaruusalus tulee hakemaan EVA:a, sankarimme hyppää jänikseksi alukseen, ja hän näkee ja kokee sellaista, mitä ei ole ennen nähnytkään...

101 dalmatialaista (One Hundred and One Dalmatians) on Disneyn 17. pitkä animaatioelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1961. Aiemmin elokuva tunnettiin Suomessa myös nimellä Lupsakkaat luppakorvat.

Kertomus perustuu englantilaisen Dodie Smithin tarinaan The Hundred and One Dalmatians vuodelta 1956. Elokuva valmistettiin uudella Xerox-menetelmällä, joka siirsi piirtäjien piirrokset suoraan kalvolle ilman hankalaa Ink & Paint-vaihetta. 101 dalmatialaista oli myös Disneyn ensimmäinen animaatio, joka ei tapahdu klassisen sadun maisemissa. Elokuva oli myös mestarianimaattori Marc Davisin viimeinen animaatio. Elokuvan pahista Cruella de Viliä pidetään yhtenä Disneyn animaattoreiden hienoimpana luomuksena. Elokuva on myös hieno kertomus koirista.

Juoni

Dalmatiankoira Pongo asuu Lontoossa pienessä poikamiesboksissa lähellä Regent's Park -puistoa yhdessä isäntänsä Roger Radcliffin kanssa, joka on jonkinlainen muusikko. Pongo on kuitenkin tyytymätön tilanteeseen. Se pitää ilmeisenä, että molemmat pysyvät poikamiehinä koko ikänsä, mikäli asia riippuu Rogerista.

Pongo päättää tehdä asialle jotain ja ottaa tehtäväkseen löytää isännälle vaimon. Katsellessaan ulos ikkunasta ja arvioidessaan ohikulkijoita, Pongo äkkää lopulta sopivan parin: Anita-nimisen nuoren naisen ja dalmatialaisnarttu Perditan, jotka suuntaavat kohti puistoa. Pongo tarttuu tilaisuuteen ja siirtää kelloa eteenpäin saadakseen Rogerin lähtemään lenkille ja kohti kohtauspaikkaa. Vakaana aikomuksenaan tutustuttaa Roger ja Anita toisiinsa, Pongo säntää puistoon hinaten isäntäänsä perässään. Seurauksena on, että koirien talutushihnat sotkeentuvat toisiinsa, kun koirat juoksevat ympäriinsä. Anita ja Roger molskahtavat puistolammikkoon, koska eivät pysty hihnojen takia liikkumaan. Huolimatta Pongon suunnitelman vesittymisestä tilanne kuitenkin johtaa toivottuihin tuloksiin. Tuota pikaa Anita ja Roger sekä Pongo ja Perdita viettävät kaksoishäitä.

Vastavihityt parit muuttavat yhteiseen asuntoon ja hankkivat taloudenhoitajan. Perdita odottaa pentuja ja kaikkia näyttää hyvältä, mutta pian idylli särkyy: Anitan vanha koulukaveri, rikas, häijy, räiskyvä, temperamenttinen ja turkiksia jumaloiva Cruella De Vil saapuu paikalle tarkoituksenaan ostaa pennut dalmatialaisturkkia varten. Roger kieltäytyy päättäväisesti koirien myynnistä, ja Cruella turvautuu hämäräkonsteihin lähettäen varaskaksikon ryöstämään kaikki 15 pentua. Kohta sanomalehdetkin ovat täynnä juttuja ”dognappauksesta”. Poliisi on kuitenkin neuvoton, joten Pongo ja Perdita päättävät viimeisenä keinonaan turvautua hämyhaukkuun, jonka kautta viesti pentujen katoamisesta kulkee koiralta koiralle halki maaseudun.

Viimein hämyhaukku saavuttaa myös maatilan lähellä Suffolkin Withermarshia, jossa Eversti-niminen englanninlammaskoira, Kapteeni-hevonen ja kissa nimeltään kersantti Tapsu havaitsevat Cruella De Vilin vanhan, hylätyn kartanon savupiipuista nousevan savua. Kersantti Tapsu lähetetään tiedusteluretkelle ja epäilys vahvistuu oikeaksi: varkaat tosiaankin lymyilevät kartanossa, mutta eivät pelkästään Pongon ja Perditan 15 pennun kanssa. Pentuja on kaikkiaan 99, ja kaikkia niitä uhkaa sama kohtalo päätyä turkikseksi.

Erinäisten kommellusten kautta Tapsu onnistuu pelastamaan pennut viime hetkellä apuun saapuneiden Pongon ja Perditan avulla, mutta Cruella ja tämän kätyrit lähtevät takaa-ajoon. Dalmatialaiset yrittävät paeta Lontooseen suuntaavan muuttoauton kyydissä labradorinnoutajiksi naamioituneina, mutta juoni paljastuu ja Cruella koettaa raivoissaan suistaa muuttoauton pois tieltä. Kapealla sillalla Cruellan ja tämän kätyrien autot kuitenkin suistuvat alas, kun taas dalmatialaiset pääsevät onnellisesti takaisin kotiin. Roger ja Anita ovat niin iloisia koirien pelastumisesta, että päättävät antaa kodin lopuillekin pennuille.

Sarjakuvissa

1976 Aku Ankan erikoisnumero: 101 dalmatiankoiraa (Piirrokset: Al Hubbard)
AA 9/1995 Supertoivis: 101 dalmatialaista (sama sarja kuin edellinen)

Muuta

Elokuvassa esiintyy muutamia hahmoja, joita on käytetty muissakin elokuvissa. Mm. eläinkaupan ikkunassa näkyy koiria, jotka olivat Kaunottaressa ja Kulkurissa rankkurilla.

Nelonen tv-kanavalla tulee 101 dalmantilaista sarjana. Sarja tulee aamuisin 7.30-7.50. Sarjassa on myös uusi hahmo, Kot, joka on kana. Sarja on silti nyt tauolla. Sarja tuli myös MTV3 kanavalta.

Hahmojen alkuperäisääniä

    Pongo: Rod Taylor

    Perdita: Lisa Daniels, Cate Bauer

    Roger Radcliff: Ben Wright

    Anita Radcliff: Lisa Davis

    Cruella De Vil: Betty Lou Gerson

    Eversti: J. Pat O'Malley

    Kapteeni: Thurl Ravenscroft

    Kersantti Tapsu: Dave Frankham

 

Animaatio: Milt Kahl, Frank Thomas, Marc Davis, John Lounsbery, Ollie Johnston, Eric Larson

Musiikki ja laulut: George Bruns, Mel Laven

Ohjaus: Wolfgang Reitherman, Hamilton Luske, Clyde Geronimi

Ensi-ilta: 25.1.1961

Kesto: 79 minuuttia