Viisas Kana Kananen on Wilfred Jacksonin ohjaama, Walt Disneyn tuottama ja Leigh Harlinen säveltämä Silly Symphonies -sarjaan kuuluva animaatio.

Elokuvassa Aku Ankka ja Petteri Possu yrittävät vältellä raskaat työt sillä tekosyyllä, että heillä muka olisi vatsa kipeänä. Lopuksi he jäävät itsekyytensä vuoksi nuolemaan näppejään ja näkevät, mitä herkkuja olisi ollut luvassa, jos he olisivat olleet mukana työnteossa. Suomessa animaatiota esitettiin alunperin nimellä "Pieni viisas kana kananen”.

Aku Ankan ensiesiintyminen oli tässä animaatiossa. Akua äänenä toimi tällöin Clarence Nash.


Viisas Kana Kananen sai ensi-iltansa 9.6.1934 ja tuota päivänmäärää pidetäänkin Akun syntymäpäivänä.

 

Animaatiostudio Pixar teki Wall-E hahmosta samannimisen elokuvan vuonna 2008. Elokuvan ohjasi Andrew Stanton, ja siinä kerrottiin Wall-E:n ja luotainrobotti EVA:n romanssista. Wall-E oli menestys, ja se voitti ilmestymisvuotenaan parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon.

Huom! Seuraavat lauseet voivat sisältää juonipaljastuksia!

Wall-E:lla on taas ihan normaali päivä roskia keräillessä. Yllättäen avaruusalus tuo tullessaan tyttörobotti EVA:n, joka alkaa tutkia maastoa. Se etsii kasvia, joka osoittaisi avaruuteen muuttaneelle ihmiskunnalle, että maahan voi palata takaisin 700 vuoden jälkeen. Wall-E rakastuu EVA:aan ja yrittää kiinnittää EVA:n huomion, mutta EVA vain etsii kasvia. Kun avaruusalus tulee hakemaan EVA:a, sankarimme hyppää jänikseksi alukseen, ja hän näkee ja kokee sellaista, mitä ei ole ennen nähnytkään...

101 dalmatialaista (One Hundred and One Dalmatians) on Disneyn 17. pitkä animaatioelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1961. Aiemmin elokuva tunnettiin Suomessa myös nimellä Lupsakkaat luppakorvat.

Kertomus perustuu englantilaisen Dodie Smithin tarinaan The Hundred and One Dalmatians vuodelta 1956. Elokuva valmistettiin uudella Xerox-menetelmällä, joka siirsi piirtäjien piirrokset suoraan kalvolle ilman hankalaa Ink & Paint-vaihetta. 101 dalmatialaista oli myös Disneyn ensimmäinen animaatio, joka ei tapahdu klassisen sadun maisemissa. Elokuva oli myös mestarianimaattori Marc Davisin viimeinen animaatio. Elokuvan pahista Cruella de Viliä pidetään yhtenä Disneyn animaattoreiden hienoimpana luomuksena. Elokuva on myös hieno kertomus koirista.

Juoni

Dalmatiankoira Pongo asuu Lontoossa pienessä poikamiesboksissa lähellä Regent's Park -puistoa yhdessä isäntänsä Roger Radcliffin kanssa, joka on jonkinlainen muusikko. Pongo on kuitenkin tyytymätön tilanteeseen. Se pitää ilmeisenä, että molemmat pysyvät poikamiehinä koko ikänsä, mikäli asia riippuu Rogerista.

Pongo päättää tehdä asialle jotain ja ottaa tehtäväkseen löytää isännälle vaimon. Katsellessaan ulos ikkunasta ja arvioidessaan ohikulkijoita, Pongo äkkää lopulta sopivan parin: Anita-nimisen nuoren naisen ja dalmatialaisnarttu Perditan, jotka suuntaavat kohti puistoa. Pongo tarttuu tilaisuuteen ja siirtää kelloa eteenpäin saadakseen Rogerin lähtemään lenkille ja kohti kohtauspaikkaa. Vakaana aikomuksenaan tutustuttaa Roger ja Anita toisiinsa, Pongo säntää puistoon hinaten isäntäänsä perässään. Seurauksena on, että koirien talutushihnat sotkeentuvat toisiinsa, kun koirat juoksevat ympäriinsä. Anita ja Roger molskahtavat puistolammikkoon, koska eivät pysty hihnojen takia liikkumaan. Huolimatta Pongon suunnitelman vesittymisestä tilanne kuitenkin johtaa toivottuihin tuloksiin. Tuota pikaa Anita ja Roger sekä Pongo ja Perdita viettävät kaksoishäitä.

Vastavihityt parit muuttavat yhteiseen asuntoon ja hankkivat taloudenhoitajan. Perdita odottaa pentuja ja kaikkia näyttää hyvältä, mutta pian idylli särkyy: Anitan vanha koulukaveri, rikas, häijy, räiskyvä, temperamenttinen ja turkiksia jumaloiva Cruella De Vil saapuu paikalle tarkoituksenaan ostaa pennut dalmatialaisturkkia varten. Roger kieltäytyy päättäväisesti koirien myynnistä, ja Cruella turvautuu hämäräkonsteihin lähettäen varaskaksikon ryöstämään kaikki 15 pentua. Kohta sanomalehdetkin ovat täynnä juttuja ”dognappauksesta”. Poliisi on kuitenkin neuvoton, joten Pongo ja Perdita päättävät viimeisenä keinonaan turvautua hämyhaukkuun, jonka kautta viesti pentujen katoamisesta kulkee koiralta koiralle halki maaseudun.

Viimein hämyhaukku saavuttaa myös maatilan lähellä Suffolkin Withermarshia, jossa Eversti-niminen englanninlammaskoira, Kapteeni-hevonen ja kissa nimeltään kersantti Tapsu havaitsevat Cruella De Vilin vanhan, hylätyn kartanon savupiipuista nousevan savua. Kersantti Tapsu lähetetään tiedusteluretkelle ja epäilys vahvistuu oikeaksi: varkaat tosiaankin lymyilevät kartanossa, mutta eivät pelkästään Pongon ja Perditan 15 pennun kanssa. Pentuja on kaikkiaan 99, ja kaikkia niitä uhkaa sama kohtalo päätyä turkikseksi.

Erinäisten kommellusten kautta Tapsu onnistuu pelastamaan pennut viime hetkellä apuun saapuneiden Pongon ja Perditan avulla, mutta Cruella ja tämän kätyrit lähtevät takaa-ajoon. Dalmatialaiset yrittävät paeta Lontooseen suuntaavan muuttoauton kyydissä labradorinnoutajiksi naamioituneina, mutta juoni paljastuu ja Cruella koettaa raivoissaan suistaa muuttoauton pois tieltä. Kapealla sillalla Cruellan ja tämän kätyrien autot kuitenkin suistuvat alas, kun taas dalmatialaiset pääsevät onnellisesti takaisin kotiin. Roger ja Anita ovat niin iloisia koirien pelastumisesta, että päättävät antaa kodin lopuillekin pennuille.

Sarjakuvissa

1976 Aku Ankan erikoisnumero: 101 dalmatiankoiraa (Piirrokset: Al Hubbard)
AA 9/1995 Supertoivis: 101 dalmatialaista (sama sarja kuin edellinen)

Muuta

Elokuvassa esiintyy muutamia hahmoja, joita on käytetty muissakin elokuvissa. Mm. eläinkaupan ikkunassa näkyy koiria, jotka olivat Kaunottaressa ja Kulkurissa rankkurilla.

Nelonen tv-kanavalla tulee 101 dalmantilaista sarjana. Sarja tulee aamuisin 7.30-7.50. Sarjassa on myös uusi hahmo, Kot, joka on kana. Sarja on silti nyt tauolla. Sarja tuli myös MTV3 kanavalta.

Hahmojen alkuperäisääniä

    Pongo: Rod Taylor

    Perdita: Lisa Daniels, Cate Bauer

    Roger Radcliff: Ben Wright

    Anita Radcliff: Lisa Davis

    Cruella De Vil: Betty Lou Gerson

    Eversti: J. Pat O'Malley

    Kapteeni: Thurl Ravenscroft

    Kersantti Tapsu: Dave Frankham

 

Animaatio: Milt Kahl, Frank Thomas, Marc Davis, John Lounsbery, Ollie Johnston, Eric Larson

Musiikki ja laulut: George Bruns, Mel Laven

Ohjaus: Wolfgang Reitherman, Hamilton Luske, Clyde Geronimi

Ensi-ilta: 25.1.1961

Kesto: 79 minuuttia