Vicar, oikealta nimeltään Victor José Arriagada Rios (16. huhtikuuta 1934 - 3. tammikuuta 2012) oli chileläinen Disney-piirtäjä.

Opiskellessaan taidetta ja teatteria Vicar aloitti piirrosuransa poliittisilla pilapiirroksilla. Vuonna 1961 hän muutti Espanjaan tehden erinäisiä piirrostöitä ja siirtyi sarjakuva-alalle vuonna 1966. Viisi vuotta myöhemmin hän alkoi piirtää Disney-sarjakuvia tanskalaiselle Gutenberghus-julkaisijalle (nykyiselle Egmontille) ja vuonna 1975 hän muutti takaisin Chileen.

Vicarin asema Disney-piirtäjänä nousi vuosien kuluessa, ja pian hän sai oman studion, jossa hänelle työskentelee useita piirtäjiä ja värittäjiä. Hän on käsikirjoittanut ainoastaan yhden piirtämistään tarinoistaan itse. Miehistöineen Vicar tuotti vuosittain jopa 200 sivua sarjakuvaa.

Vicarin tarinoita on julkaistu suomalaisessa Aku Ankka -lehdessä lähes joka numerossa, kaiken kaikkiaan yli tuhat kappaletta. Pitkän uransa aikana hän ei juurikaan kirjoittanut tarinoitaan itse.

Vicar on käynyt myös kahteen otteeseen Suomessa, vuosina 2001 ja 2004. Hän tuli Suomeen juhlistamaan kirjansa Itsehillinnän mestari julkaisemista.

Vicarin tarinoden käsikirjoitukset ovat usein Paul Halasin käsialaa, mutta myös Pat ja Carol McGreal ovat olleet useaan otteeseen käsikirjoittajina.

Vicar menehtyi 3. tammikuuta 2012, 77-vuotiaana, pitkäaikaisen leukemian eli verisyövän uuvuttamana.

Ankka-legenda Carl Barks kutsui Vicaria parhaaksi nykyajan Disney-piirtäjäksi ja jopa itseään paremmaksi.

Carl Barks (27.3.1901–25.8.2000) oli maineikas yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan Disney-sarjakuvien, erityisesti Aku Ankka -tarinoiden, piirtäjänä ja käsikirjoittajana.

Barks kuuluu yhdysvaltalaisen sarjakuvamaailman arvostetuimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin taiteilijoihin.

Carl Barks ei keksinyt Aku Ankkaa, mutta hän loi koko ankkasarjakuvien universumin hahmoineen käytännöllisesti katsottuna tyhjästä. Barksin luomalla Akulla ja sitä edeltäneellä ankkahahmolla ei ole muuta yhteistä kuin nimi ja ulkoasu. Hän keksi ankkojen asuinpaikan Ankkalinnan. Hän on luonut monia tunnettuja Disney-hahmoja kuten Roope Ankan, Hannu Hanhen, Milla Magian, Karhukoplan, Kulta-Into Piin ja Kroisos Pennosen. Lisäksi hän on luonut monia muitakin asioita ankkamaailmaan, kuten Sudenpentu-järjestön ja Roopen rahasäiliön.

Barks piirsi elämänsä aikana noin 6 500 sivua sarjakuvia. Luku vaihtelee riippuen siitä, lasketaanko siihen mukaan yksisivuisia, käsikirjoituksia ja kansikuvapiirroksia. Monista alkuperäispiirroksista on jäljellä enää 60-80 sivua. Disney-yhtiö ei tajunnut, että alkuperäiset piirrokset olisivat olleet arvokkaita monien vuosien päästä ja poltti paljon originaalipiirroksia.

Barks aloitti Disney-uransa animaattorina, mutta siirtyi vähitellen kuvittamaan sarjakuvia 40-vuotiaana. Jäätyään eläkkeelle hän jatkoi yhä Disney-hahmojen parissa ja laati aluksi käsikirjoituksia muille piirtäjille. Sen jälkeen hän ryhtyi maalaamaan omien tarinoidensa pohjalta Ankka-aiheisia öljyväritauluja. Carl Barks on yksi kaikkien aikojen parhaista ankkapiirtäjistä.

Hän lopetti piirtämisen 1969 ja käsikirjoittamisen 1974. Barksin viimeisiksi käsikirjoituksiksi jäivät Horsing Around With History (Hevostellen halki historian), jonka piirsi William Van Horn sekä Somewhere in Nowhere (ei suomennettu). Vuonna 1991 hän sai arvostetun Disney Legends -palkinnon.

Carl Barks syntyi 27. maaliskuuta 1901. Hän kiinnostui pilakuvista ja niiden piirtämisestä jo yhdeksänvuotiaana perheen asuessa Kalifornian Santa Rosassa. Barks oli 15-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Barks joutui lopettamaan koulunsa kesken ja auttamaan maatilalla, koska ylimääräisiin työntekijöihin ei ollut varaa eikä muu perhe pystynyt äidin kuoltua tekemään kaikkea työtä. Hän sai kuitenkin isältään luvan osallistua Landonin piirustuskoulun kirjekurssille, ja siitä heräsi lopullisesti hänen kiinnostuksena piirtämiseen. Hän ei kuitenkaan suorittanut kirjekurssia loppuun.

Kaksi vuotta myöhemmin hän yritti saada töitä pilapiirtäjänä San Franciscossa, mutta hänen töilleen ei ollut kysyntää. Vuonna 1921 hän solmi ensimmäisen avioliittonsa Pertle Turnerin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, Peggy ja Dorothy. Barks unohti piirtämisen ja alkoi tehdä töitä muun muassa autokauppiaana, junakiskojen pulttaajana ja veturikorjaamolla, vaikka pilapiirtäjän ura säilyi hänen suurena haaveenaan, ja hän käytti vapaa-aikansa pilapiirrosten tekemiseen. Barks riiteli vaimonsa kanssa jatkuvasti, koska hän halusi edetä piirtäjänä, kun taas Pertle vaati enemmän yhteistä aikaa. Vuonna 1928 Barks sai vihdoin haluamaansa työtä Calgary Eye Opener -lehdestä, joka suostui julkaisemaan hänen pilakuviaan. Kolme vuotta myöhemmin Barks sai samaisesta lehdestä vakituisen työpaikan, jolloin hän pystyi keskittymään piirtämiseen täysipainoisesti. Näihin aikoihin Barks ja Pertle erosivat.

Barks alkoi etsiä uutta työpaikkaa ja kuuli Walt Disneyn etsivän käsikirjoittajia ja taiteilijoita. Hän lähetti yhtiöön piirrosnäytteitään ja sai töitä animaatioalalta vuonna 1935. Seitsemän vuotta Barks toimi sekä apulaisanimaattorina että gag-manina, joka vastaa tarinan vitseistä. Vuonna 1942 hän kuitenkin lopetti työnsä animaatioiden parissa.

Barks alkoi työskennellä kotonaan ja keskittyi yksinomaan sarjakuviin. Näihin aikoihin eli vuonna 1938 Barks meni uudelleen naimisiin, Clara Balken kanssa. Avioliitto oli aluksi onnistunut, ja Clara auttoi Carlia tämän töiden tussaamisessa. Clara rupesi kuitenkin juopottelemaan ja saattoi humalaisissa raivokohtauksissaan välillä tuhota Barksin piirroksia ja omaisuutta. Ensimmäisen Roope Ankan Barks kertoi piirtäneensä motellissa, johon oli paennut Claran raivokohtauksia. Tämäkin avioliitto päättyi avioeroon vuonna 1951.

Ensimmäiset sarjakuvat

Barks siirtyi vuonna 1942 sarjakuvien pariin, ja hänen ensimmäinen täyspitkä tarinansa oli Pluto pelastaa laivan (Pluto saves the ship), jonka hän teki yhdessä Jack Hannahin kanssa. Pian hän siirtyi työskentelemään Western Publishing Companylle, joka oli suuri sarjakuvajulkaisija Yhdysvalloissa. Western omisti oikeudet myös Anselmi Pandaan, Nakke Nakuttajaan sekä muihin sen ajan tunnettuihin piirroselokuvahahmoihin, minkä vuoksi Barks piirsi alkuaikoinaan myös tarinoita, joissa pääosassa oli joku näistä. Kyseisiä tarinoita on kuitenkin hyvin vähän (33) verrattuna Barksin Disney-tarinoihin.

Kaikki Barksin ei-Disney-eläinsarjakuvat julkaistiin 1970-luvun lopulla englanniksi kirjassa Barks Bear Book. Osa näistä tarinoista on nähty myös suomeksi 1980- ja 1990-luvuilla mm. Tom & Jerry -lehdessä.

Vuonna 1943 Barks piirsi ensimmäisen Disney-tarinansa Westernille. Se oli 10-sivuinen tarina Ryytimaa (Victory Garden), jonka käsikirjoituksen hän muokkasi alusta lähtien uusiksi. Barksilla oli kuitenkin vaikeuksia uransa alkuvaiheessa. Hän käytti apunaan esimerkiksi Floyd Gottfredsonin pitkiä Mikki Hiiri -seikkailuja ja lähetti Vihreä Lyhty -sarjakuvan luojalle Martin Nodellille kirjeen, jossa hän pyysi apua sarjakuvien tekemiseen.

Kulta-aika

Barks kehittyi kuitenkin vauhdikkaasti, ja jo 1940-luvun puolivälissä syntyivät legendaariset tarinat Joulu Karhuvuorella (Christmas on Bear Mountain) ja Koralliluolan kummitus (The Ghost of the Grotto). Usein seikkailuissa oli etäisiä viittauksia sen ajan elokuviin ja sarjakuviin. Suurin osa sen ajan tarinoista oli kuitenkin kymmensivuisia vitsisarjakuvia, ja pitkät, tarunhohtoiset seikkailut odottivat vielä tuloaan. Yhdysvalloissa Walt Disney's Comics and Stories -lehti nousi kuitenkin myydyimpien sarjakuvalehtien joukkoon lähinnä juuri Barksin tarinoiden ansiosta.

1940-luvun loppua ja 1950 -luvun alkua voidaan jo sanoa Barksin kulta-ajaksi. Tällöin syntyivät muun muassa tarinat Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown), Kultainen kypärä (The Golden Helmet) sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike).

Nämä tarinat edustavat myös aikakautta, jolloin Don Rosa oli juuri alkanut lukea Barksia. Tästä merkkinä on muun muassa se, että Rosa on piirtänyt jatko-osat suureen osaan juuri näistä 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun tarinoista. Viittauksia Vanhan linnan salaisuuteen ja tarinaan Takaisin Klondikeen löytyy monista Rosan Roopen nuoruutta kuvaavista tarinoista. Kulmikkaat munat -tarinalle on suoraa jatkoa Rosan tarina Andien kutsu (Return to Plain Awful). Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun saa puolestaan jatkoa Rosan tarinassa Ensimmäinen keksintö (Gyro's First Invention).

Barksin pitkät seikkailut veivät Ankat usein pitkille matkoille aina Eurooppaan ja Aasiaan asti. Barks ei kuitenkaan itse ollut koskaan käynyt Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella. Hän käytti apunaan National Geographic -lehden artikkeleita ja valokuvia. Toisena lähteenään Barks käytti Encyclopaedia Britannicaa.

Barks pysyi anonyyminä aina vuoteen 1957, jolloin ihailijat saivat selville hänen nimensä. Tätä ennen Barks tunnettiin lempinimellä "Se hyvä Ankka-piirtäjä". Paljastuksen jälkeen hän alkoi saada ihailijapostia, vaikka ensimmäisiä ihailijakirjeitään hän pitikin pilana.

Barks oli avioitunut vuonna 1954 kolmannen kerran, tällä kertaa taidemaalari Margaret Williamsin kanssa. Margaret, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Garé Barks, toimi usein Barksin apulaisena, muun muassa tekstaten suuren osan puhekuplista. Kulta-ajan voidaan katsoa jatkuneen aina vuoteen 1966 asti, jolloin Barks jäi eläkkeelle.

Sarjakuvien jälkeinen aika

Barks ei lopettanut työtä Disney-hahmojen parissa, vaikka jäi eläkkeelle. Hän teki käsikirjoituksia vuoteen 1974 ja piirsi kansikuvia vuoteen 1969. Suurin osa näistä käsikirjoituksista oli Sudenpentu-aiheisia tarinoita, jotka Kay Wright tai Tony Strobl kuvitti. Myöhemmin nämä Sudenpentu-seikkailut piirsi uudelleen Daan Jippes. Jippesin versioita pidetään huomattavasti Barks-henkisempinä.

Vuonna 1971 Carl Barks ryhtyi ihailijansa Glenn Brayn ehdotuksesta maalaamaan omiin ankkatarinoihinsa pohjautuvia öljyväritöitä. Aluksi hän myi maalauksiaan noin 150 dollarilla kappale, mutta nykyään arvokkaimmista on maksettu jopa 150 000 dollaria. Suurin osa näistä maalauksista oli suoria kopioita hänen piirtämistään kansikuvista, vaikka myöhemmin hän maalasi myös löyhästi tarinoihinsa liittyviä maalauksia. Niiden ja niissä esiintyvien hahmojen tekijänoikeudet kuuluivat kuitenkin Disney-yhtiölle, mutta yllättäen yhtiö myönsi Barksille luvan tehdä niistä maalauksia, vaikkei yhtiö ole koskaan myöntänyt vastaavanlaista lupaa kenellekään muulle. Kun maalauksista kuitenkin alettiin tehdä myös luvattomia painokopioita, vuonna 1976 yhtiö kielsi Barksia maalaamasta enää lisää Disney-aiheisia maalauksia. Siihen mennessä hän oli saanut valmiiksi yli 120 maalausta. Sen jälkeen hän maalasi Disneyn ankkoja muistuttavia hahmoja, joskin aiheet saattoivat olla aikuismaisempia.

1980-luvun alussa lupa maalauksiin heltisi jälleen, ja Barks jatkoi niiden tekemistä. Samalla myös maalausten arvo kohosi huimasti, ja Another Rainbow -yhtiö sai ajatuksen julkaista litografioita niistä. Kaikki painolaatat on tuhottu lukuun ottamatta viittä ensimmäistä, jotka on naarmutettu käyttökelvottomiksi ja säilötty muistoina Disney-yhtiön arkistoihin.

Barksin piirtämät alkuperäissivut ovat myös erittäin arvokkaita, eikä niitä aina saa rahallakaan, koska niitä ei liiku markkinoilla. Alkuperäistuotannosta on jäljellä vain murto-osa, sillä Disney-yhtiö poltti ja hävitti suuren osan alkuperäispiirroksistaan tilanpuutteen vuoksi.

Barks kuoli kotonaan Oregonin Grants Passissa leukemiaan 99-vuotiaana vuonna 2000. Samana vuonna Suomessa julkaistiin Barksin muistolehti Nro:40  4.10.2000. Lehden kannessa on Barksin oma hahmo, Roope haikeana soittamassa skotlantilaista säkkipilliä.

Carl Barks oli poliittiselta vakaumukseltaan oikeistolainen, lähempänä republikaaneja kuin demokraatteja. Muutamien sarjakuviensa perusteella hänen on kuitenkin tulkittu vastustaneen Vietnamin sotaa. Barks sanoi kunnioittavansa kaikkia uskontoja. Itse hän oli ateisti.

Barks taiteilijana Barksin vaikutusta Aku Ankka -sarjakuviin on melkein mahdotonta kuvailla. Lähes jokainen piirtäjä pitää häntä esikuvanaan. Heistä tunnetuin on Don Rosa, jonka tarinoista yksikään ei ole ristiriidassa Barksin tarinoiden kanssa. Myös monet muut Disney-piirtäjät, kuten Romano Scarpa ja Daan Jippes, ovat sanoneet Barksin olleen heidän suurin vaikuttajansa. Daan Jippes on tehnyt todella paljon yhteistyötä Barksin kanssa. Siitä todisteena on kirja: "Ankantekijät 1 Ihmissusia ja Sudenpentuja". Kirjan on luonnostellut Barks ja piirtänyt puhtaaksi Jippes.

Akun eno Roope Ankka on Barksin keksimä hahmo. Barksin mukaan Roope on nimenomaan Akun äidin veli, mutta Ankkalinnan enot käännetään Suomessa perinteisesti sediksi. Aluksi Roopen oli tarkoitus olla vain sivuhahmo ainoastaan tarinassa Joulu Karhuvuorella. Myös Roopen viholliset, Karhukopla, Milla Magia ja Kulta-Into Pii ovat Barksin luomia hahmoja, samoin keksijä Pelle Peloton ja hyväonninen Hannu Hanhi. Roopen vihollisisista myös Kroisos Pennonen on Barksin luoma hahmo, vaikka Barks itse käyttikin hahmoa vain kerran tarinassa Ihmebentsiini.

Sen lisäksi, että Barks keksi runsaasti omia hahmoja, hän myös kehitti entisiä. Aku Ankkaa oli ennen Barksia käytetty lähinnä animaatioissa ja sarjakuvamuodossa Al Taliaferron sunnuntaistripeissä. Myös Tupun, Hupun ja Lupun kehitykseen Barks osallistui erittäin suuressa määrin. Sudenpennut-järjestö on Barksin keksintö.

Kaikille Aku Ankan lukijoille ovat tuttuja seuraavat tilanteet

  • Aku yrittää menestyä erilaisissa ammateissa, mutta yritykset päättyvät yleensä katastrofeihin.
  • Akulla tulee riitaa naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, ja seurauksena on naapurusten välinen kärhämä.
  • Aku ja/tai Tupu, Hupu ja Lupu metsästävät Roopen kanssa kadonneita aarteita.
  • Milla Magia yrittää ryöstää Roopen Ankan ensilantin.
  • Roope taistelee joko Kulta-Into Piin tai Kroisos Pennosen kanssa maailman rikkaimman miehen asemasta.
  • Aku yrittää pyytää lainaa Roopelta siinä onnistumatta.

Kaikki nämä Aku Ankka -sarjakuvatarinoiden peruskonseptit ovat Barksin kynästä. Nykyään piirtäjät usein vain soveltavat näitä, ja perusjuoni pysyy samana. Täytyy tosin ottaa huomioon, että Barks oli oikeastaan ensimmäinen Aku Ankkaa piirtänyt taiteilija. Ennen häntä Aku Ankan seikkailut olivat lähinnä strippejä ja sitä ennen pieniä sivuosia muissa Disney-sarjakuvissa ja -piirroselokuvissa. Näissä sivuosissa Aku useimmiten seikkaili Mikki Hiiren ja Hessu Hopon kanssa, kunnes Barksin ansiosta Ankka- ja Hiirimaailmat erottuivat toisistaan lähes kokonaan.

Barks loi Aku Ankasta hahmona suositumman kuin Mikki Hiiri. Barks piirsi elämänsä aikana vain yhden Mikki-tarinan, Punaisen hatun arvoituksen.

Yhdysvalloissa sarjakuvasensuuri oli hyvin tarkkaa1950-luvulla. Suomen sarjakuvasensuuri on aina ollut sallivampi Carl Barksin sarjakuvien suhteen. Muun muassa Takaisin Klondikeen sai ensijulkaisunsa puolta sivua vaille alkuperäisessä asussa Suomessa. Suomi oli ensimmäinen maa, joka julkaisi tuon kaikkien aikojen parhaimpana pidetyn tarinan kokonaisena, lukuun ottamatta puuttuvaa sivun puolikasta, jonka Barks piirsi ulkomuistista. Toisessa tapauksessa Disney-arkistoista löytyi tarina Maitomies (The Milkman), joka sai ensiesityksensä alkuperäisasussaan Suomen Aku Ankka -lehden 40-vuotisjuhlanumerossa.

Tässä on lueteltuina joitakin tunnetuimmista sensuroinneista: Liekkimies (The Firebug, 1945) julkaistiin Suomessa vasta 1990-luvulla, koska Aku Ankan toimitus piti sitä liian palonarkana aiheena. Tarinassa Aku tekee tuhojaan Ankkalinnassa pyromaanina ja joutuu lopuksi vankilaan. Sitä oli sensuroitu jo ensijulkaisunsa yhteydessä; sarjan kaksi viimeistä ruutua poistettiin ja tilalle piirrettiin uusi loppuratkaisu, jossa annetaan ymmärtää koko tarinan olleen Akun painajaisunta.

Karkkeja ja kepposia (Trick or Treat, 1952) joutui myös sensuurin kohteeksi. Siitä poistettiin yli 10 sivua ja aloitusruutu piirrettiin uusiksi. Sensuroitu osuus oli lähinnä liian rajuja Halloween-piloja. Aloitusruudussa nähtyä, kuunvalossa kylpevää hautausmaata risteineen pidettiin liian karmivana ja makaaberina lapsille.

Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, 1952) -tarinassa oli liian raju aloitusruutu, ja se muutettiin. Kuvassa ankanpojat kävelivät halki rappiokylän, jossa oli lapsia resuisissa vaatteissa.

Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike, 1953) oli Westernin mielestä liian raju, ja siitä saksittiin viisi sivua. Sensuroinnin kohteeksi joutui muun muassa kohtaus, jossa Roopelta huijataan kultaa ja hän pistää pystyyn suuren kapakkatappelun.

Marco Polon aarre (Treasure of Marco Polo, 1966) sensuroitiin vasta ensijulkaisunsa jälkeen, koska ihmisten käsitys Vietnamin sodasta oli muuttunut paljon kielteisemmäksi. Tarinassa Roope sukulaisineen matkustaa sisällissodan kouriin joutuneeseen Kaukoidän valtioon nimeltä Horjustan; tarinassa nähdään muiden muassa aseistautuneita sotilaita sotaisissa tilanteissa sekä kohtaus, jossa Roope ja Aku yritetään teloittaa. Tällaista ei pidetty erityisen soveliaana, varsinkaan lastensarjakuvassa, kun Vietnamin tapahtumat nousivat maailmanlaajuiseen tietoon. Poistettujen ruutujen ohella sensuuriin kuului tekstin muuttamista, esimerkiksi sensuroidussa versiossa "työläisten paratiisissa" tehtyjen rannekellojen valmistaja olikin vaihdettu Roope Ankan kellotehtaiksi.
Barks on myös joutunut itse sensuroimaan omia tarinoitaan. Yksi esimerkki siitä on Aku Ankka ja Zombi (Voodoo Hoodoo), jossa Barks muun muassa poisti zombilta teroitetut hampaat (koska ne olivat liian rasistiset) ja piirsi zombille mustuaiset (pelkkiä valkuaisia pidettiin liian pelottavina) ja vain puoliksi avoimet silmät. Myöhemmin Don Rosa on piirtänyt samaisen hahmon omaan tarinaansa Maailman rikkain ankka, mutta tässä kertomuksessa Zombilla on alkuperäiset, kokonaan avoimet ja valkoiset silmät.

Vuonna 1991 Barks sai arvostetun Disney Legends -palkinnon, joka myönnetään ansioituneesta työstä Disney-yhtiön hyväksi. Kolme vuotta myöhemmin Barks teki ensimmäisen matkansa ulkomaille. Matkalla hän kävi yhdessätoista Euroopan maassa: Islannissa, Norjassa, Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa, Puolassa, Saksassa, Italiassa, Ranskassa, Hollannissa ja Englannissa. Viimeisenä Disney-aiheisena teoksenaan hän kirjoitti ylistysrunon Oodi Disneyn ankoille. Kyseinen kirjoitus on julkaistu muun muassa Aku Ankka -lehden numerossa 26/1999.

Keno Don Hugo Rosa syntyi 29.6.1951 Kentuckyn Louisvillessä, Yhdysvalloissa eli samana vuonna kuin Aku Ankka -lehti alkoi ilmestyä Suomessa.

Hänen alkuperäiseksi ammatikseen olisi pitänyt tulla rakennusinsinööri, mutta toisin kävi. Siitä, että hän oli opiskellut insinöörin toimia, oli myöhemmin hyötyä esimerkiksi tarinassa Talon kokoinen vastustaja. Hän alkoi piirtää ankkasarjoja vuodesta 1987, joista Suomessa ensimmäinen julkaisu oli Aku Ankan numerossa 1/1990 sekä ainakin Aku Ankan parhaat -julkaisuissa ilmestynyt "Jos metsään haluat mennä nyt...".

Rosan perheeseen kuuluvat isä Hugo Rosa, äiti Chilistina Titianon sekä 11 vuotta vanhempi isosisko Diana Rosa. Rosan isosiskon Dianan sarjakuvakeräilyharrastus antoi lisäpotkua pikkuveljen jo ennestään vahvalle piirtointohimolle, ja Carl Barksin Ankka-tarinoiden innoittamana "Pikku-Donin" mielessä alkoi kypsyä ajatus omasta Ankka-tarinasta. Hän teki ensimmäisen oman tarinansa, Auringon pojan (The Son of the Sun), kuitenkin vasta vuonna 1987.

Vaikka Rosa onkin erittäin taitava piirtämään ja on muutenkin kovin lahjakas, on hän kuitenkin erittäin vaativa itseään kohtaan.

Don Rosa on tällä hetkellä maailman suosituin Disney-piirtäjä ja -käsikirjoittaja. Hänen tarinansa ovat yleensä runsaalla huumorilla höystettyjä ja hänen piirtämänsä kuvat ovat äärimmäisen tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Rosa tutkii huolella etukäteen paikat, minne ankat ovat matkalla, ja niinpä tarinoiden ulkomuoto on lähellä todellisuutta. Rosa keksii tarinoidensa juonet itse, poikkeuksena Unelmoiden läpi elämän (The Dream of a Lifetime), johon Rosa sai idean ranskalaiselta ankkafanilta, sekä muutama pienimuotoisempi tarina. Kyseinen ankkafani halusi pysyä nimettömänä ja palkkioksi ideasta hän pyysi vain, että Rosa piilottaa hänen nimikirjaimensa tarinan aloitusruutuun!

VAROITUS: ÄLÄ LUE TÄTÄ JOS HALUAT ITSE LÖYTÄÄ NIMIKIRJAIMET! Nimikirjaimet löytyvät lampuista, jotka roikkuvat Saluuna Rivollin katolta.

Rosa tekee yleensä Roope Ankka-aiheisia tarinoita. Rosa on sanonut inhoavansa Mikki Hiirtä ja pitävänsä Mikkiä mielenkiinnottomana hahmona, eikä hän siksi aio koskaan piirtää Mikki Hiiri -tarinaa. Rosan tapana onkin pilailla hahmon kustannuksella sijoittamalla Mikkiä muistuttava objekti tai kuvio tarinan taustalle, usein nöyryyttäviin paikkoihin kuten norsun jalanpohjaan tarinassa Transvaalin tuittupää. Myöskään Hessu Hopoa hän ei ole koskaan piirtänyt (paitsi luonnoksena). Silti Roope-setä -lehden toimitus pyysi Don Rosaa piirtämään Mikin, Akun ja Roopen samaan kuvaan lehden kanteen. Hänen tarinansa keskittyvät yleensä kuvaamaan 1950-luvun miljöötä, eli aika on kuin pysähtynyt hänen tarinoissaan tälle aikakaudelle. Hän ei myöskään ole piirtänyt Touhoa muuten kuin Aku Ankan sukupuuhun, jonka voit löytää mm. Roope Ankan elämä ja teot kirjasta.

Koska Rosa varttui lapsuutensa ja nuoruutensa lukemalla Carl Barksin tarinoita, hänestä tuli Barksin suuri ihailija. Erityisesti ensimmäisissä Disney-sarjakuvissaan Rosa otti mallia Barksin piirroksista ja piirrostyylistä. Jo näissä tarinoissa voi huomata lukuisia viittauksia Barksin klassisiin tarinoihin, kuten Rosan ensimmäisessä Ankka-tarinassa Auringon pojassa (The Son of the Sun) esiintyvät Roope Ankan löytämiin aarteisiin kuuluvat arvoesineet, Barksin klassikkoseikkailussa Kulmikkaat munat (Lost in the Andes) nähdyn vanhan vikunjanmetsästäjän cameo-rooli ja muut vastaavanlaiset yksityiskohdat. Rosa tunnetaan myös Barksin täydentäjänä eli hän on luonut jatko-osia Barksin klassisiin seikkailuihin. Mainittavin näistä jatko-osista on Roopen elämänkerta, joka pohjautuu täysin Barksin tarinoissaan antamiin tiedonmurusiin Roopen nuoruudesta ja myös oikeaan historiaan.

Rosalla on tapana piilottaa tarinoidensa alkukuviin ja lehtien/kovakantistensa kansikuviin teksti D.U.C.K. eli "Dedicated to Unca Carl from Keno" suomeksi "Omistettu Carl-sedälle Kenolta". Tätä tekstiä ei ole yleensä mitenkään helppo löytää. Se voi olla missä ja minkälainen vain sekä miten päin tahansa. Joistakin sarjoista se on tosin poistettu kokonaan ja ensimmäisissä sarjoissa se voi olla missä tahansa ruudussa. Rosan tyyliin kuuluvat myös lainaukset esim. elokuvista.

Ennen Aku Ankka -sarjakuvia Rosa piirsi kollegansa lehteen, The Kentucky Kerneliin, The Pertwillaby Papers -nimistä seikkailusarjakuvaa, joka sai jatkoa paikallisessa sanomalehdessä julkaistusta The Adventures of Captain Kentucky -sarjakuvasta. Rosan Ankka-sarja Nokanneulan tapaus (Incident of the McDuck Tower) on lähes suora kopio hänen tähän lehteen tekemästään sarjastaan.

Don Rosasta kaavaillaan Carl Barksin manttelinperijää. Don Rosan tunnetuimpina tarinoina pidetään Mustaa Ritaria ja Kolmea Cabarelloa, sekä Kirjettä Kotoa. Rosa on myös käsikirjoittanut Ankronikka-sarjaa.

Vuoden 2002 heinäkuussa Rosa meni lakkoon vastalauseena hänen saamalleen mitättömälle korvaukselle kaikista uudelleenjulkaisuista. Joulukuussa samana vuonna hän pääsi sopuun palkkioista. Tällöin Rosa ilmoitti voivansa jatkaa ainakin muutaman vuoden tarinoiden ja kuvitusten tekoa. Nykyinen lopettamispäätös on hänen mukaansa kuitenkin pysyvä.

Rosa ei ole tehnyt uusia tarinoita vuoden 2005 jälkeen, ja kesäkuussa 2008 hän ilmoitti vetäytyvänsä eläkkeelle. Syiksi Rosa kertoi palkkakiistansa Egmontin kanssa, alituiset tekijänoikeus- ja lisenssimaksuongelmat sekä silmäsairautensa. Hänen viimeiseksi julkaistuksi tarinakseen jäi The Prisoner of the White Agony Creek (suom. White Agony Creekin vanki). Monet ankkafanit järkyttyivät tästä tiedosta.

Don Rosan nykyiseen sarjakuvatuotantoon kuuluvat muun muassa 127 Pertwillaby Papers -episodia, 150 Captain Kentucky -episodia, vajaat sata yhteensä noin 1n500 sivua kattavaa Disney-tarinaa, sekä lukuisat kansi- ja pin-up-piirrokset. Hänen tuotantoaan on julkaistu ainakin 23 maassa: Alankomaissa, Brasiliassa, Egyptissä, Espanjassa, Indonesiassa, Islannissa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Kiinassa, Kolumbiassa, Kreikassa, Latviassa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa, Tanskassa, Taekissä, Virossa ja Yhdysvalloissa. 2000-luvulla sivumäärä on laskenut reilusti 1990-luvulta, jolloin Rosa piirsi sivumäärällisesti eniten. Tarinoiden sivumäärien keskiarvo on noussut 1980-luvun noin kymmenen sivun tarinoista nykyisiin keskimäärältään jopa yli 20 sivun tarinoihin. Yleensä Disney-piirtäjät käyttävät sivua kohti noin kahdeksan ruutua, mutta Rosalla on tapana käyttää jopa 10 -12 ruutua. Tämä johtuu siitä, että Rosan on yleensä lupa käyttää tarinoihinsa vain noin 25–30 sivua, mutta hänen suunnitelmansa seikkailut ovat yleensä huomattavasti pidempiä. Niinpä hänen täytyy mahduttaa yhdelle sivulle mahdollisimman paljon. Rosa on harvoja Disney-piirtäjiä, jotka sekä käsikirjoittavat että piirtävät tarinansa. Hän on kuitenkin aikaisemmin tehnyt yhteen Ankronikka-tarinaan pelkän käsikirjoituksen, sekä Oberonille työskennellessään piirtänyt muutamia muiden käsikirjoittajien tarinoita.

Palkinnot

  • Sproing (Norja, 1991) paras ulkomaalainen sarjakuva Takaisin Xanaduun (Return to Xanadu)
  • Yambo (Italia, 1995) paras sarjakuvataiteilija
  • Eisner (Yhdysvallat, 1995) paras sarjatarina Roope Ankan elämä ja teot (The Life and Times of Scrooge McDuck)
  • Eisner (Yhdysvallat, 1997) paras huumorisarjakuvien piirtäjä-käsikirjoittaja
  • Adamson (Ruotsi, 1999) paras ulkomaalainen sarjakuvataiteilija

D.U.C.K.-omistukset

D.U.C.K. on akronyymi, jonka Rosa on piilottanut lähes jokaiseen piirtämäänsä Disney-tarinaan ja yhden sivun kuvaan aina ensimmäisestä tarinasta lähtien. Se on omistus Carl Barksille ja tarkoittaa Dedicated to Unca Carl from Keno eli Omistettu Carl-sedälle Kenolta.

Aluksi Rosa kirjoitti omistuksen ruudun alakulmaan, mutta toimittajat pitivät sitä signeerauksena, minkä vuoksi se jouduttiin poistamaan. Niinpä Rosa alkoi huolellisesti piilottaa omistukset kuviin, jotteivät julkaisijat löytäisi niitä. Myöhemmin Rosa kertoi omistuksestaan toimittajille, eivätkä he enää poistaneet sitä.

Kahdessa ensimmäisessä Rosan Disney-tarinassa omistus sijaitsee viimeisessä ruudussa, mutta siitä lähtien Rosa on piilottanut omistuksen tarinan aloitusruutuun, paitsi tarinoissa Onnesta turtana (Oolated Luck), jossa se sijaitsee viidennessä ruudussa, Lumikenttien kimallus (Last Sled to Dawson), jossa se on toisessa ruudussa ja Tyylittä taaplaten (Metaphorically spanking), jossa se sijaitsee tarinan kolmannessa ruudussa. Rosa piilottaa omistuksensa yleensä myös tarinoiden kansikuviin. Silloin tällöin Rosa itse unohtaa piilottaa omistuksen, tai se katoaa väritysvaiheessa.

Muut yksityiskohdat

Don Rosa on myös piilottanut teoksiinsa Mikki Hiiren kuvia. Esimerkiksi Roope Ankan elämä ja teot -kirjassa tarinoiden lopussa olevassa Näin syntyi -osiossa Päättömissä yksityiskohdissa kerrotaan mistä Mikki Hiiren löytää. Mikki Hiiri on piilotettu kirjassa Roope Ankan elämä ja teot 1 tarinoihin Kuparikukkulan kuningas, Transvaalin tuittupää ja Uniajan urho. Mikin olinpaikka lukee kohdassa Hiirenloukku.

Mikki Hiiri on esiintynyt vain yhdessä Don Rosan tarinassa The Star-Struck Duck 1989, mutta sekin vain luonnosteltiin. Syy siihen oli se, että tarina oli "liian kaupallinen".

  • Pisin sarja: Kirje kotoa (36 sivua)
  • Lyhyin sarja: Monia yksi-sivuisia, kuten Onni, jonka annoin pois ja Karhukoplanloukku.
  • Ensimmäinen Egmontille tehty sarja: Mestaripuutarhuri.
  • Ensimmäinen Suomessa julkaistu sarja: Jos metsään haluat mennä nyt...
  • Ensimmäinen sarja: Auringon poika.
  • Viimeinen sarja: White Agony Creekin vanki.

2012 Alettiin julkaista Don Rosan koottuja.

Teokset

  • Kadonneen kirjaston vartijat (1995)
  • Roope Ankan elämä ja teot (1997, alkuperäisversio)
  • Sammon salaisuus (1999)
  • Temppeliherrojen kätketty kruunu (2001)
  • Kymmenen avataran aarre (2003)
  • Musta Ritari (2005)
  • Roope Ankan elämä ja teot (2007, uudistettu painos)
  • Roope Ankan elämä ja teot 2 (2007)
  • Kolmen caballeron paluu (2009)
  • Pako kielletystä laaksosta (2010)