Ankanpään ala-aste on Ankkalinnan peruskoulu.

Koulussa on 7 luokka-astetta, liikuntasali, opettajainhuone, ATK-luokka ja tietysti käytävä. Luokat ovat esikoulu ja 1-6 luokka.

Koulun rehtori on Lauri Luunappi, ja koulussa on paljon opettajia. Osoite on Ankanpääntie 13.

Tupu, Hupu, Lupu, Leenu, Liinu ja Tiinu opiskelevat myös koulussa. Lisäksi osa Mortin ja Vertin jalkapallojoukkuetovereista on nähty siellä.

Koulussa vallitsee oppilaiden kesken hyvä yhteishenki, joka tosin välillä rakoilee.

Muutamissa tarinoissa Aku on ollut sijaisena koulussa ja joskus jopa joutunut itse oppilaaksi. Aku on myös ollut siivoojana ja koulusalapoliisina, jolloin hän on turhaan yrittänyt saada Lauri Lokkia kouluun. Taikaviittakin on istunut rehtorin määräyksestä koulun penkillä.

Opettajia Ankanpään ala-asteella on mm. Herra Maminen, Hanna Holkkipolvi ja Neiti Tillikainen, joita Aku ja pojat yrittivät kerran saada yhteen eräässä Aku Ankan tarinassa. Koulun keittäjänä toimii Ireyon siviilipuvussa.

Ankanpään ala-aste oli aluksi Ankallismuseon paikalla, mutta koulu räjähti ja siitä syytettiin Akua ja Teppoa.

Kun katsotaan Ankkalinnan karttaa, Ankanpään ala-aste on Tulpun talon vieressä, vaikka useissa tarinoissa se ei näytäkään siltä.

Ensilantti, tunnettu myös Onnenlanttina tai Onnenmarkkana, on Roopen omaisuuden perusta, vaikka Roope ei sitä myönnäkään. Nimensä mukaan ensilantti on Roopen ensimmäinen ansaittu raha, joka on hänen rakkain roponsa.

Roopen sanojen mukaan ensilantti innosti häntä keräämään lisää lajitovereitaan. Ensilantti on "Roopen rakas". Roope piitää siitä todella paljon, eikä halua siitä luopua. Roope myös tunnistaa sen vaikkapa tuhansien saman näköisten kolikoiden joukosta.

Don Rosan mukaan Roope ansaitsi lanttinsa 10-vuotiaana Glasgowissa kenkiä kiillottamalla. "Vanha Ruupertti" -niminen ojankaivaja oli Roopen ensimmäinen asiakas. Väsynyt Roope ei rankan kengänkiillotusurakkansa jälkeen huomannut, että raha oli amerikkalainen 10-senttinen, joka ei käynyt maksuvälineenä Glasgowssa eikä muuallakaan Skotlannissa.

Roopen isä Fergus MacAnkka oli antanut käsiinsä saamansa 10-senttisen Ruupertille ennen tapahtumia. Ferguksen mielestä Roopen kuului tulla huijatuksi, sillä vain näin Roope oppisi arvostamaan kovaa työtä ja rehellisyyttä. Roope ottikin tapauksesta opikseen. Hän myös uskoi myntin olevan enne ja päättikin pian lähteä Amerikkaan.

Don Rosan tarinassa "Ensilantin tarina" käy ilmi, että Milla oli matkannut menneisyyteen ja yrittänyt varastaa ensilantin jo silloin. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Roopen pitää saada raha takaisin, sillä raha toimii amulettina vain, jos sen on omistanut maailman rikkain ankka, ja tuolloin Roopella ei vielä ollut tuota titteliä.

Kolikon tilanne nykyään

Nykyisin Roope säilyttää lanttiaan lasikuvussa toimistossaan. Useimmiten kuvun sisällä oleva lantti on kuitenkin kopio ja oikea kolikko on Roopen silinterin valepohjan alla tai tämän punanutun taskussa.

Roopen ensilanttia uhkaavat monissa tarinoissa Milla Magia ja joskus jopa Karhukopla.

Don Rosan tarinoissa Roope on usein korjannut väitettä, jonka mukaan kyse olisi onnenlantista. Kolikko ei ole koskaan tuottanut hänelle onnea. Se on vain innostanut häntä haalimaan lisää omaisuutta. Tosin on nähty myös tarinoita, joissa Roope ensilanttinsa menetettyään on alkanut menettää koko muuta omaisuuttaan pala palalta, joten täyttä varmuutta ensilantin onnea tuottavista ominaisuuksista ei ole. Milla Magian ryöstöyrityksistä huolimatta Roopen ensilantti näyttäisi säilyvän yleensä turvassa. Milla himoitsee kolikkoa ja haluaisi sulattaa sen amuletiksi Vesuvius-tulivuoren kraaterissa, jolloin hän saisi Midaan kosketuksen. Sen jälkeen kaikki mihin hän koskee muuttuisi kullaksi. Joissain tarinoissa Millasta taas tulisi onnenlantin avulla maailman mahtavin noita.

Roope ei tahdo, että Ensilanttia kutsutaan Onnenlantiksi. Hän pelkää, että silloin kaikki luulisivat sen olevan hänen mahtavan omaisuutensa salaisuus. Tosiasiassa Roope rikastui Don Rosan mukaan vasta 20 vuotta myöhemmin, Klondiken kultaryntäyksen aikaan.

Eräässä tarinassa, jossa Roope joutuu aavikolle, ensilantti tuottaa onnea Roopelle, mutta epäonnea Millalle. Ensilantti on pelastanut Roopen monta kertaa muulloinkin pinteestä!

Toisessa tarinassa Milla saa ensilantin käsiinsä ja onnistuu jopa heittämään sen laavaan, ainakin melkein: eräs lintu nimittäin saa sen nokkaansa ennen kuin kolikko ehtii sulaa. Lintu tiputtaa lantin veteen, jossa kala nappaa sen. Kala pyydystetään, se päätyy Roopen ruokaan ja Roope saa lanttinsa takaisin.

Ensilantista on olemassa monia tarinoita, joista useimmissa Milla Magia yritää pyydystää sen tai ensilantti muuten katoaa.

Yhdessä Don Rosan tarinassa Milla taikoi Roopen ja Akun unohda-taikaan. Taiassa sanan kuullut henkilö unohtaa sanan. Esim lauseessa: ”Kannattaa avata ovi” henkilö unohtaa ovi-sanan ja sen tarkoituksen. Sillä taialla Milla melkein sai Roopen ensilantin. Ankanperhe voitti lopulta, kuten yleensä.

Ensilantti debytoi tarinassa Setelivuori rahasäiliössä, joka on Carl Barksin luoma sarja.

Monien ensilantti-tarinoiden piirtäjiä/käsikirjoittajia esim: Don Rosa ja Giovan Battista Carpi

Sudenpennut on maailmanlaajuinen partiojärjestö. Ankanpojat ovat korkea-arvoisia 10 tähden kenraaleja, ja he kuuluvat Ankkalinnan A-vartioon. Heillä on apunaan sudenpentujen käsikirja, jossa on kaikki mahdollinen tieto.

Sudenpennut järjestävät vastaavan tyttöpartion kanssa erilaisia haasteita. Tyttöpartion nimi on Peukaloiset. Haasteina on ollut mm. sillanrakennuskisa ja keksintökisa, joissa Sudenpennuilla oli Pelle Peloton apunaan. Joissain tarinoissa Sudenpennut ja Peukaloiset vetävät yhtä köyttä, mutta joskus he eivät tule keskenään toimeen lainkaan. Sudenpennut ovat yrittäneet myös pelastaa kotkia ja nykyään puhtaan kristallijärven. Mutta kun he pelastivat järven, he joutuivat luopumaan voimanlähteestään z-vitamiinista. Usein Sudenpentujen luonnonsuojeluyrityksien tielle on tullut Roope Ankka, jolla on kyseisellä alueella omia liiketoimiaan vireillä. Onneksi Sudenpennut saavat usein Roopen pään käännettyä. Sudenpennut ovat myös harmiksi Taikaviitalle tai Kroisokselle.

Historia

Sudenpennut perusti Kornelius Ankanpää, joka oli Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään poika. Kornelius perusti kylän pojista Sudenpennut ja antoi kerhotiloiksi Ankkalinnakkeen. Tupu, Hupu ja Lupu liittyivät Sudenpentuihin pian sen jälkeen, kun Akun sisko Della oli uskonut heidät hänen huomaansa. Aku ei jaksanut  poikien metkuja ja tapasi sattumalta kadulla poikia jahdatessaan Sudenpentuja. Aku lähetti pojat Sudenpentujen jamboreehen, jonne olivat kokoontuneet lähes kaikki maailman Sudenpennut. Poikia ei ensin huolita sinne, mutta kun itse Sudenpentujen I.S.O.K.E.N.K.Ä (*Ihmeen Sokkeloisen Organisaation Koossapitäjä ja Erikoisen Näännyttävän Kunniamerkkiluettelon Älyäjä) hoksaa, että he ovat Kornelius Ankanpään lapsenlapsenlapsenlapsia, hän päästää heidät kokeeseen. Kaino-Vieno eli ankanpoikien mummo on nimittäin Sudenpentujen perustajan tytär. Pojat joutuvat analysoimaan Ankanpään linnaketta, joskin heidän pitää ensin löytää se. Monia esteitä matkan varrelta löytyy, mutta pojat eivät luovuta ja pääsevät lopulta jäseniksi tehdessään tärkeitä löytöjä. Tämän voit lukea esim. julkaisusta Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Tarinan nimi on K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A (* Kuinka Akun Sisaren Vekarat Aikoinaan Tutuistuivat Urheiden Sudenpentujen Ohjesääntöön, Periaatteisiin ja Perin Ihmeelliseen Arvoasteikkoon).

Sudenpentumitalien arvonimissä on joka kirjaimen välissä piste esim. L.A.S.S.O. Aku Ankan nettisivujen Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattorilla voi tehdä mistä tahansa nimestä sudenpentujen arvonimen.

Sudenpentujen päämaja

Alun perin Sudenpentujen päämaja oli Ankkalinnake Rahasäiliökukkulalla. Kun Roope osti Ankkalinnakkeen, hän hääti Sudenpennut pois sieltä ja purki linnakkeen.  Linnakkeen rakenteet olivat useita vuosikymmeniä kateissa, kunnes ankanpojat löysivät sen Roopen puutehtaalta. Sen jälkeen Sudenpentujen päämaja pystytettiin Mustametsään.  Sudenpennut ovat järjestäneet usein keräyksiä päämajan ylläpitoon. Joskus Sudenpentujen päämaja on ollut mm. jonkun talon kellarissa ja Roopen rahasäiliössä.

Sudenpentujen käsikirja

Sudenpentujen käsikirja on melkein kaikkitietävä hyvin iso kirja. Se tietää kaiken muun paitsi temppeliherrojen arvojärjestyksen. Kirja on salattu kaikilta muilta paitsi Sudenpennuilta. Siitä huolimatta Kulta Into-Pii on kurkistanut kirjaan tarinassa Auringon poika.

Ensiesiintymiset

Ensi kertaa Sudenpennut esiintyivät sarjassa Pelastusoperaatio Huurusolassa, mutta ensikertaa heidät mainittiin vuonna 1943 sarjassa Mäkikotka. Toisen kerran Sudenpennut vilahtavat sarjassa Tasapainoilua, mutta siinä nähdään vain kyltti, jossa lukee ”Sudenpentujen päämaja”. Kolmannen kerran sudenpennut mainittiin sarjassa Kylpy poikineen.

Jos haluat oppia Sudenpentujen johdolla linnuista, tutustu Sudenpentujen lintukäsikirjaan.