"Kertalaaki™" on Pelle Pelottoman keksimä ihmeliuos, joka liuottaa kaiken paitsi timantit.

Kertalaaki™ ei itse asiassa liuota mitään, vaan puristaa kaiken pienen pieniksi hiukkasiksi, jotka ovat todella painavia. Periaatteessa kertalaakia™ voi siis luonnehtia nestemäiseksi mustaksi aukoksi. Kertalaakia™ on (ankkojen ja koko yhteiskunnan onneksi) vain kahdessa esineessä; Mustan Ritarin haarniskassa, joka leijuu nykyään maan kiertoradalla ja miekassa sekä Roope Ankan sateenvarjossa.

Kertalaaki™ on aiheuttanut Ankkalinnassa monenlaista tuhoa. Se on "syövyttänyt" autoja ja taloja ja sen joutuessa maan keskipisteeseen maan sula kiviaines pääsi valloilleen.

Pelle keksi aineen Don Rosan tarinassa Matka maan keskipisteeseen. Siinä liuos valuu maapallon ytimeen ja melkein sulattaa sen. Ankat lähtevät sen perään ja onnistuvatkin pelastamaan koko maailman. Tarinan lopussa Roope tuhoaa Kertalaakin™ kaavan tiputtamalla sen kyseiseen aineeseen, ettei sitä voisi enää valmistaa.

Seuraavan kerran Kertalaaki™ aiheuttaa tuhoa Musta Ritari -tarinassa, jossa mestarivaras Arpin Luséne varastaa timantein vuoratun lasipurkin kera Kertalaakin™ ja pussillisen timanttipölyä sekä Roopen esi-isän vanhan haarniskan. Hän päällystää haarniskan timanttipölyllä ja lasipurkin sisällöllä. Luséne ei kuitenkaan päällystä jalkapohjia, kämmeniään eikä miekan kahvaa. Haarniska yllään hän pystyy kävelemään läpi mistä tahansa, esimerkiksi kun Aku rojautti kerrostalon Mustan Ritarin niskaan tai kun Roope tilasi tankintorjuntaohjuksen, tämä vain vihelteli - hyvä, että edes huomasi niitä. Ankat pysäyttivät hänet Roopen rahaholvin eteen vetämällä mattoa, jolloin hän kaatui. Arpin olisi mennyt maan keskipisteeseen, ellei muutama kerros alempana olisi ollut timanttiholvia. Luséne pyörtyi ja Ankat riisuivat haarniskan. Kaikki Kertalaaki™ oli haarniskassa, joten piti vain pitää haarniska tallessa.

Tarinassa Musta Ritari slurppaa jälleen Musta Ritari saa haarniskan jälleen haltuunsa. Arpin laittaa sen selkään koukun ja lähtee Roopen säiliölle. Roope yrittää mattotemppuaan, mutta koukku jää kiinni lattianreunaan ja Arpin jatkaa ryöstöä. Lopulta koko poppoo päätyy museoon, jossa Roope huijaa Arpinin timanttimaalilla päällystettyyn huoneeseen, mutta siinä hötäkässä Aku joutuu myös huoneeseen. Lopulta Musta Ritari pyörtyy hapenpuutteeseen. Ankat riisuvat Arpinilta haarniskan ja lähettävät haarniskan Pellen lentopyörällä Maata kiertävälle radalle. Tarinan loppu jätetään kuitenkin hiukan auki, joten ehkäpä Musta Ritari slurppaa vielä joskus...

Ensilantti, tunnettu myös Onnenlanttina tai Onnenmarkkana, on Roopen omaisuuden perusta, vaikka Roope ei sitä myönnäkään. Nimensä mukaan ensilantti on Roopen ensimmäinen ansaittu raha, joka on hänen rakkain roponsa.

Roopen sanojen mukaan ensilantti innosti häntä keräämään lisää lajitovereitaan. Ensilantti on "Roopen rakas". Roope piitää siitä todella paljon, eikä halua siitä luopua. Roope myös tunnistaa sen vaikkapa tuhansien saman näköisten kolikoiden joukosta.

Don Rosan mukaan Roope ansaitsi lanttinsa 10-vuotiaana Glasgowissa kenkiä kiillottamalla. "Vanha Ruupertti" -niminen ojankaivaja oli Roopen ensimmäinen asiakas. Väsynyt Roope ei rankan kengänkiillotusurakkansa jälkeen huomannut, että raha oli amerikkalainen 10-senttinen, joka ei käynyt maksuvälineenä Glasgowssa eikä muuallakaan Skotlannissa.

Roopen isä Fergus MacAnkka oli antanut käsiinsä saamansa 10-senttisen Ruupertille ennen tapahtumia. Ferguksen mielestä Roopen kuului tulla huijatuksi, sillä vain näin Roope oppisi arvostamaan kovaa työtä ja rehellisyyttä. Roope ottikin tapauksesta opikseen. Hän myös uskoi myntin olevan enne ja päättikin pian lähteä Amerikkaan.

Don Rosan tarinassa "Ensilantin tarina" käy ilmi, että Milla oli matkannut menneisyyteen ja yrittänyt varastaa ensilantin jo silloin. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Roopen pitää saada raha takaisin, sillä raha toimii amulettina vain, jos sen on omistanut maailman rikkain ankka, ja tuolloin Roopella ei vielä ollut tuota titteliä.

Kolikon tilanne nykyään

Nykyisin Roope säilyttää lanttiaan lasikuvussa toimistossaan. Useimmiten kuvun sisällä oleva lantti on kuitenkin kopio ja oikea kolikko on Roopen silinterin valepohjan alla tai tämän punanutun taskussa.

Roopen ensilanttia uhkaavat monissa tarinoissa Milla Magia ja joskus jopa Karhukopla.

Don Rosan tarinoissa Roope on usein korjannut väitettä, jonka mukaan kyse olisi onnenlantista. Kolikko ei ole koskaan tuottanut hänelle onnea. Se on vain innostanut häntä haalimaan lisää omaisuutta. Tosin on nähty myös tarinoita, joissa Roope ensilanttinsa menetettyään on alkanut menettää koko muuta omaisuuttaan pala palalta, joten täyttä varmuutta ensilantin onnea tuottavista ominaisuuksista ei ole. Milla Magian ryöstöyrityksistä huolimatta Roopen ensilantti näyttäisi säilyvän yleensä turvassa. Milla himoitsee kolikkoa ja haluaisi sulattaa sen amuletiksi Vesuvius-tulivuoren kraaterissa, jolloin hän saisi Midaan kosketuksen. Sen jälkeen kaikki mihin hän koskee muuttuisi kullaksi. Joissain tarinoissa Millasta taas tulisi onnenlantin avulla maailman mahtavin noita.

Roope ei tahdo, että Ensilanttia kutsutaan Onnenlantiksi. Hän pelkää, että silloin kaikki luulisivat sen olevan hänen mahtavan omaisuutensa salaisuus. Tosiasiassa Roope rikastui Don Rosan mukaan vasta 20 vuotta myöhemmin, Klondiken kultaryntäyksen aikaan.

Eräässä tarinassa, jossa Roope joutuu aavikolle, ensilantti tuottaa onnea Roopelle, mutta epäonnea Millalle. Ensilantti on pelastanut Roopen monta kertaa muulloinkin pinteestä!

Toisessa tarinassa Milla saa ensilantin käsiinsä ja onnistuu jopa heittämään sen laavaan, ainakin melkein: eräs lintu nimittäin saa sen nokkaansa ennen kuin kolikko ehtii sulaa. Lintu tiputtaa lantin veteen, jossa kala nappaa sen. Kala pyydystetään, se päätyy Roopen ruokaan ja Roope saa lanttinsa takaisin.

Ensilantista on olemassa monia tarinoita, joista useimmissa Milla Magia yritää pyydystää sen tai ensilantti muuten katoaa.

Yhdessä Don Rosan tarinassa Milla taikoi Roopen ja Akun unohda-taikaan. Taiassa sanan kuullut henkilö unohtaa sanan. Esim lauseessa: ”Kannattaa avata ovi” henkilö unohtaa ovi-sanan ja sen tarkoituksen. Sillä taialla Milla melkein sai Roopen ensilantin. Ankanperhe voitti lopulta, kuten yleensä.

Ensilantti debytoi tarinassa Setelivuori rahasäiliössä, joka on Carl Barksin luoma sarja.

Monien ensilantti-tarinoiden piirtäjiä/käsikirjoittajia esim: Don Rosa ja Giovan Battista Carpi

Sudenpennut on maailmanlaajuinen partiojärjestö. Ankanpojat ovat korkea-arvoisia 10 tähden kenraaleja, ja he kuuluvat Ankkalinnan A-vartioon. Heillä on apunaan sudenpentujen käsikirja, jossa on kaikki mahdollinen tieto.

Sudenpennut järjestävät vastaavan tyttöpartion kanssa erilaisia haasteita. Tyttöpartion nimi on Peukaloiset. Haasteina on ollut mm. sillanrakennuskisa ja keksintökisa, joissa Sudenpennuilla oli Pelle Peloton apunaan. Joissain tarinoissa Sudenpennut ja Peukaloiset vetävät yhtä köyttä, mutta joskus he eivät tule keskenään toimeen lainkaan. Sudenpennut ovat yrittäneet myös pelastaa kotkia ja nykyään puhtaan kristallijärven. Mutta kun he pelastivat järven, he joutuivat luopumaan voimanlähteestään z-vitamiinista. Usein Sudenpentujen luonnonsuojeluyrityksien tielle on tullut Roope Ankka, jolla on kyseisellä alueella omia liiketoimiaan vireillä. Onneksi Sudenpennut saavat usein Roopen pään käännettyä. Sudenpennut ovat myös harmiksi Taikaviitalle tai Kroisokselle.

Historia

Sudenpennut perusti Kornelius Ankanpää, joka oli Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään poika. Kornelius perusti kylän pojista Sudenpennut ja antoi kerhotiloiksi Ankkalinnakkeen. Tupu, Hupu ja Lupu liittyivät Sudenpentuihin pian sen jälkeen, kun Akun sisko Della oli uskonut heidät hänen huomaansa. Aku ei jaksanut  poikien metkuja ja tapasi sattumalta kadulla poikia jahdatessaan Sudenpentuja. Aku lähetti pojat Sudenpentujen jamboreehen, jonne olivat kokoontuneet lähes kaikki maailman Sudenpennut. Poikia ei ensin huolita sinne, mutta kun itse Sudenpentujen I.S.O.K.E.N.K.Ä (*Ihmeen Sokkeloisen Organisaation Koossapitäjä ja Erikoisen Näännyttävän Kunniamerkkiluettelon Älyäjä) hoksaa, että he ovat Kornelius Ankanpään lapsenlapsenlapsenlapsia, hän päästää heidät kokeeseen. Kaino-Vieno eli ankanpoikien mummo on nimittäin Sudenpentujen perustajan tytär. Pojat joutuvat analysoimaan Ankanpään linnaketta, joskin heidän pitää ensin löytää se. Monia esteitä matkan varrelta löytyy, mutta pojat eivät luovuta ja pääsevät lopulta jäseniksi tehdessään tärkeitä löytöjä. Tämän voit lukea esim. julkaisusta Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Tarinan nimi on K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A (* Kuinka Akun Sisaren Vekarat Aikoinaan Tutuistuivat Urheiden Sudenpentujen Ohjesääntöön, Periaatteisiin ja Perin Ihmeelliseen Arvoasteikkoon).

Sudenpentumitalien arvonimissä on joka kirjaimen välissä piste esim. L.A.S.S.O. Aku Ankan nettisivujen Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattorilla voi tehdä mistä tahansa nimestä sudenpentujen arvonimen.

Sudenpentujen päämaja

Alun perin Sudenpentujen päämaja oli Ankkalinnake Rahasäiliökukkulalla. Kun Roope osti Ankkalinnakkeen, hän hääti Sudenpennut pois sieltä ja purki linnakkeen.  Linnakkeen rakenteet olivat useita vuosikymmeniä kateissa, kunnes ankanpojat löysivät sen Roopen puutehtaalta. Sen jälkeen Sudenpentujen päämaja pystytettiin Mustametsään.  Sudenpennut ovat järjestäneet usein keräyksiä päämajan ylläpitoon. Joskus Sudenpentujen päämaja on ollut mm. jonkun talon kellarissa ja Roopen rahasäiliössä.

Sudenpentujen käsikirja

Sudenpentujen käsikirja on melkein kaikkitietävä hyvin iso kirja. Se tietää kaiken muun paitsi temppeliherrojen arvojärjestyksen. Kirja on salattu kaikilta muilta paitsi Sudenpennuilta. Siitä huolimatta Kulta Into-Pii on kurkistanut kirjaan tarinassa Auringon poika.

Ensiesiintymiset

Ensi kertaa Sudenpennut esiintyivät sarjassa Pelastusoperaatio Huurusolassa, mutta ensikertaa heidät mainittiin vuonna 1943 sarjassa Mäkikotka. Toisen kerran Sudenpennut vilahtavat sarjassa Tasapainoilua, mutta siinä nähdään vain kyltti, jossa lukee ”Sudenpentujen päämaja”. Kolmannen kerran sudenpennut mainittiin sarjassa Kylpy poikineen.

Jos haluat oppia Sudenpentujen johdolla linnuista, tutustu Sudenpentujen lintukäsikirjaan.