Sudenpentujen käsikirja on Disneyn sarjakuvamaailmassa seikkailevan Sudenpennut-partiojärjestön kuuluisa käsikirja, joka sisältää lähes kaiken mahdollisen (ja mahdottoman) tiedon. Se esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1954 Carl Barksin tarinassa Atlantiksen arvoitus.

Kirjan tekijä on anonyymi, eivätkä edes sudenpentujärjestön johtohahmot tiedä kirjailijaa.

Sarjakuvassaan Kadonneen kirjaston vartijat Don Rosa loi käsikirjalle historian, joka selittää sen kaikkitietävyyden. Rosan mukaan kirjan pohjana ovat muinaisen Aleksandrian kirjaston pergamenttikääröt, jotka sisälsivät kaiken antiikin ajan tiedon. Tämä kokoelma säilyi erilaisina kopioina läpi historian, ja siihen lisäsivät tietoa lukuisat oppineet, kuten Kristoffer Kolumbus ja Marco Polo. Kokoelma päätyi lopulta sir Francis Draken haltuun, joka sijoitti sen Pohjois-Amerikan länsirannikolle perustamaansa linnakkeeseen, salaiseen maanalaiseen huoneeseen. Myöhemmin Julle Ankanpää perusti samalle paikalle Ankkalinnan, löysi kokoelman ja antoi siitä muodostetun, vuonna 1901 painetun kirjan pojalleen Kornelius Ankanpäälle. Tämä perusti Sudenpentu-järjestön Aleksandrian kadonneen kirjaston vartijoiden innoittamana.

Rosan tarinassa Kirje kotoa ankat ovat Ankkapurhan linnan maanalaisessa temppeliherrain aarrekammioon johtavassa salissa, missä on 8-pylväinen kupoli. Jokaisen kupolipilarin juuressa on yhtä perustajatemppeliherraa esittävä veistos, joiden miekkaa pitelevissä käsissä on pyörivät tappiliitokset. Yhdeksäs hahmo, Hugo Paynsilainen, seisoo erillään, sillä hänhän sai idean koko temppeliherroihin. Miekat täytyy kohottaa oikeassa järjestyksessä, jotta aarrekammio avautuisi. Ankkojen ainoa vihje järjestykseen on "viimeinen on ensimmäinen ja ensimmäinen viimeinen". Tupu, Hupu tai Lupu katsoo sudenpentujen käsikirjasta, mikä on oikea järjestys, mutta sitä ei kerrota kirjassa! Mahdollisuuksiakin järjestykseen olisi 9 kertaa 8 kertaa 7 kertaa 6 kertaa 5 kertaa 4 kertaa 3 kertaa 2 kertaa 1, eli yhteensä 362 880! Se tietäisi kokopäivätyötä 20 vuoden ajan, mutta ikivanhat saranat uuvahtaisivat jo viikossa. Ankat kuitenkin saavat aarrekammion avautumaan jo ensi yrityksellä.

Laajuutensa vuoksi käsikirjaa pidetään lähes taianomaisena. Se on taskukokoinen, mutta siitä löytyy lähes kaikki tarvittava tieto erittäin nopeasti. Se sisältää esimerkiksi tietoja kadonneista aarteista, tarkkoja historiallisia ja teknisiä tietoja ja oppaita niin ihmis- kuin eläinkieltenkin puhumiseen (Myös tuhansia vuosia sitten kuolleiden kielten, joita eivät hallitse edes tiedemiehet. Useat tiedemiehet ovatkin ihmetelleet, kun Tupu, Hupu tai Lupu löytävät jonkin heille tuntemattoman asian kädenkäänteessä Sudenpentujen käsikirjasta). Kaikki käsikirjan tieto on löydettävissä laajasta hakemistosta, jota jokaisen sudenpennun tulee osata käyttää nopeasti vaaratilanteessakin. Se ei kuitenkaan sisällä sellaisia tietoja, jotka sudenpennun pitäisi tietää ollakseen sudenpentu. Carl Barksin mukaan esimerkiksi Hyväntoivonniemen sijainti on tällainen tieto.

Don Rosan tarinassa Takaisin Xanaduun Tupu, Hupu ja Lupu löytävät Plinius vanhemman vuonna 73 eaa. kirjoittaman käsikirjoituksen opuksesta XIII sivulta MCVI tiedon, jota ei ole sudenpentujen käsikirjassakaan.
 
Sudenpennut ovat vannoneet valan, jonka mukaan vain sudenpennut saavat lukea käsikirjaa, mutta Aku Ankalle tehtiin pieni matkaopas Brasiliaan sudenpentujen käsikirjan sisällöstä Don Rosan tarinassa "Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa."
 
Poikkeuksellisesti tarinassa "Atlantiksen arvoitus" Tupu, Hupu ja Lupu antoivat Roope Ankan lukea Sudenpentujen käsikirjaa.

Ensilantti, tunnettu myös Onnenlanttina tai Onnenmarkkana, on Roopen omaisuuden perusta, vaikka Roope ei sitä myönnäkään. Nimensä mukaan ensilantti on Roopen ensimmäinen ansaittu raha, joka on hänen rakkain roponsa.

Roopen sanojen mukaan ensilantti innosti häntä keräämään lisää lajitovereitaan. Ensilantti on "Roopen rakas". Roope piitää siitä todella paljon, eikä halua siitä luopua. Roope myös tunnistaa sen vaikkapa tuhansien saman näköisten kolikoiden joukosta.

Don Rosan mukaan Roope ansaitsi lanttinsa 10-vuotiaana Glasgowissa kenkiä kiillottamalla. "Vanha Ruupertti" -niminen ojankaivaja oli Roopen ensimmäinen asiakas. Väsynyt Roope ei rankan kengänkiillotusurakkansa jälkeen huomannut, että raha oli amerikkalainen 10-senttinen, joka ei käynyt maksuvälineenä Glasgowssa eikä muuallakaan Skotlannissa.

Roopen isä Fergus MacAnkka oli antanut käsiinsä saamansa 10-senttisen Ruupertille ennen tapahtumia. Ferguksen mielestä Roopen kuului tulla huijatuksi, sillä vain näin Roope oppisi arvostamaan kovaa työtä ja rehellisyyttä. Roope ottikin tapauksesta opikseen. Hän myös uskoi myntin olevan enne ja päättikin pian lähteä Amerikkaan.

Don Rosan tarinassa "Ensilantin tarina" käy ilmi, että Milla oli matkannut menneisyyteen ja yrittänyt varastaa ensilantin jo silloin. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Roopen pitää saada raha takaisin, sillä raha toimii amulettina vain, jos sen on omistanut maailman rikkain ankka, ja tuolloin Roopella ei vielä ollut tuota titteliä.

Kolikon tilanne nykyään

Nykyisin Roope säilyttää lanttiaan lasikuvussa toimistossaan. Useimmiten kuvun sisällä oleva lantti on kuitenkin kopio ja oikea kolikko on Roopen silinterin valepohjan alla tai tämän punanutun taskussa.

Roopen ensilanttia uhkaavat monissa tarinoissa Milla Magia ja joskus jopa Karhukopla.

Don Rosan tarinoissa Roope on usein korjannut väitettä, jonka mukaan kyse olisi onnenlantista. Kolikko ei ole koskaan tuottanut hänelle onnea. Se on vain innostanut häntä haalimaan lisää omaisuutta. Tosin on nähty myös tarinoita, joissa Roope ensilanttinsa menetettyään on alkanut menettää koko muuta omaisuuttaan pala palalta, joten täyttä varmuutta ensilantin onnea tuottavista ominaisuuksista ei ole. Milla Magian ryöstöyrityksistä huolimatta Roopen ensilantti näyttäisi säilyvän yleensä turvassa. Milla himoitsee kolikkoa ja haluaisi sulattaa sen amuletiksi Vesuvius-tulivuoren kraaterissa, jolloin hän saisi Midaan kosketuksen. Sen jälkeen kaikki mihin hän koskee muuttuisi kullaksi. Joissain tarinoissa Millasta taas tulisi onnenlantin avulla maailman mahtavin noita.

Roope ei tahdo, että Ensilanttia kutsutaan Onnenlantiksi. Hän pelkää, että silloin kaikki luulisivat sen olevan hänen mahtavan omaisuutensa salaisuus. Tosiasiassa Roope rikastui Don Rosan mukaan vasta 20 vuotta myöhemmin, Klondiken kultaryntäyksen aikaan.

Eräässä tarinassa, jossa Roope joutuu aavikolle, ensilantti tuottaa onnea Roopelle, mutta epäonnea Millalle. Ensilantti on pelastanut Roopen monta kertaa muulloinkin pinteestä!

Toisessa tarinassa Milla saa ensilantin käsiinsä ja onnistuu jopa heittämään sen laavaan, ainakin melkein: eräs lintu nimittäin saa sen nokkaansa ennen kuin kolikko ehtii sulaa. Lintu tiputtaa lantin veteen, jossa kala nappaa sen. Kala pyydystetään, se päätyy Roopen ruokaan ja Roope saa lanttinsa takaisin.

Ensilantista on olemassa monia tarinoita, joista useimmissa Milla Magia yritää pyydystää sen tai ensilantti muuten katoaa.

Yhdessä Don Rosan tarinassa Milla taikoi Roopen ja Akun unohda-taikaan. Taiassa sanan kuullut henkilö unohtaa sanan. Esim lauseessa: ”Kannattaa avata ovi” henkilö unohtaa ovi-sanan ja sen tarkoituksen. Sillä taialla Milla melkein sai Roopen ensilantin. Ankanperhe voitti lopulta, kuten yleensä.

Ensilantti debytoi tarinassa Setelivuori rahasäiliössä, joka on Carl Barksin luoma sarja.

Monien ensilantti-tarinoiden piirtäjiä/käsikirjoittajia esim: Don Rosa ja Giovan Battista Carpi

Sudenpennut on maailmanlaajuinen partiojärjestö. Ankanpojat ovat korkea-arvoisia 10 tähden kenraaleja, ja he kuuluvat Ankkalinnan A-vartioon. Heillä on apunaan sudenpentujen käsikirja, jossa on kaikki mahdollinen tieto.

Sudenpennut järjestävät vastaavan tyttöpartion kanssa erilaisia haasteita. Tyttöpartion nimi on Peukaloiset. Haasteina on ollut mm. sillanrakennuskisa ja keksintökisa, joissa Sudenpennuilla oli Pelle Peloton apunaan. Joissain tarinoissa Sudenpennut ja Peukaloiset vetävät yhtä köyttä, mutta joskus he eivät tule keskenään toimeen lainkaan. Sudenpennut ovat yrittäneet myös pelastaa kotkia ja nykyään puhtaan kristallijärven. Mutta kun he pelastivat järven, he joutuivat luopumaan voimanlähteestään z-vitamiinista. Usein Sudenpentujen luonnonsuojeluyrityksien tielle on tullut Roope Ankka, jolla on kyseisellä alueella omia liiketoimiaan vireillä. Onneksi Sudenpennut saavat usein Roopen pään käännettyä. Sudenpennut ovat myös harmiksi Taikaviitalle tai Kroisokselle.

Historia

Sudenpennut perusti Kornelius Ankanpää, joka oli Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään poika. Kornelius perusti kylän pojista Sudenpennut ja antoi kerhotiloiksi Ankkalinnakkeen. Tupu, Hupu ja Lupu liittyivät Sudenpentuihin pian sen jälkeen, kun Akun sisko Della oli uskonut heidät hänen huomaansa. Aku ei jaksanut  poikien metkuja ja tapasi sattumalta kadulla poikia jahdatessaan Sudenpentuja. Aku lähetti pojat Sudenpentujen jamboreehen, jonne olivat kokoontuneet lähes kaikki maailman Sudenpennut. Poikia ei ensin huolita sinne, mutta kun itse Sudenpentujen I.S.O.K.E.N.K.Ä (*Ihmeen Sokkeloisen Organisaation Koossapitäjä ja Erikoisen Näännyttävän Kunniamerkkiluettelon Älyäjä) hoksaa, että he ovat Kornelius Ankanpään lapsenlapsenlapsenlapsia, hän päästää heidät kokeeseen. Kaino-Vieno eli ankanpoikien mummo on nimittäin Sudenpentujen perustajan tytär. Pojat joutuvat analysoimaan Ankanpään linnaketta, joskin heidän pitää ensin löytää se. Monia esteitä matkan varrelta löytyy, mutta pojat eivät luovuta ja pääsevät lopulta jäseniksi tehdessään tärkeitä löytöjä. Tämän voit lukea esim. julkaisusta Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Tarinan nimi on K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A (* Kuinka Akun Sisaren Vekarat Aikoinaan Tutuistuivat Urheiden Sudenpentujen Ohjesääntöön, Periaatteisiin ja Perin Ihmeelliseen Arvoasteikkoon).

Sudenpentumitalien arvonimissä on joka kirjaimen välissä piste esim. L.A.S.S.O. Aku Ankan nettisivujen Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattorilla voi tehdä mistä tahansa nimestä sudenpentujen arvonimen.

Sudenpentujen päämaja

Alun perin Sudenpentujen päämaja oli Ankkalinnake Rahasäiliökukkulalla. Kun Roope osti Ankkalinnakkeen, hän hääti Sudenpennut pois sieltä ja purki linnakkeen.  Linnakkeen rakenteet olivat useita vuosikymmeniä kateissa, kunnes ankanpojat löysivät sen Roopen puutehtaalta. Sen jälkeen Sudenpentujen päämaja pystytettiin Mustametsään.  Sudenpennut ovat järjestäneet usein keräyksiä päämajan ylläpitoon. Joskus Sudenpentujen päämaja on ollut mm. jonkun talon kellarissa ja Roopen rahasäiliössä.

Sudenpentujen käsikirja

Sudenpentujen käsikirja on melkein kaikkitietävä hyvin iso kirja. Se tietää kaiken muun paitsi temppeliherrojen arvojärjestyksen. Kirja on salattu kaikilta muilta paitsi Sudenpennuilta. Siitä huolimatta Kulta Into-Pii on kurkistanut kirjaan tarinassa Auringon poika.

Ensiesiintymiset

Ensi kertaa Sudenpennut esiintyivät sarjassa Pelastusoperaatio Huurusolassa, mutta ensikertaa heidät mainittiin vuonna 1943 sarjassa Mäkikotka. Toisen kerran Sudenpennut vilahtavat sarjassa Tasapainoilua, mutta siinä nähdään vain kyltti, jossa lukee ”Sudenpentujen päämaja”. Kolmannen kerran sudenpennut mainittiin sarjassa Kylpy poikineen.

Jos haluat oppia Sudenpentujen johdolla linnuista, tutustu Sudenpentujen lintukäsikirjaan.