Räpyläpatikassa Niagaralta Ankkalinnaan! Ankkalinnan ensiesiintyminen vuodelta 1944.
Räpyläpatikassa Niagaralta Ankkalinnaan! Ankkalinnan ensiesiintyminen vuodelta 1944.
Tämä Barksin laatima Ankkalinnan kartta vuodelta 1953 nähtiin tarinassa Ruukullinen kultaa (AA 9/1953 ja 23/1973).
Tämä Barksin laatima Ankkalinnan kartta vuodelta 1953 nähtiin tarinassa Ruukullinen kultaa (AA 9/1953 ja 23/1973).
Don Rosa sijoitti Ankkalinnan paikkaan, joka on helposti löydettävissä Kalifornian rannikolta – se on tosin huomattavasti pohjoisempana kuin Los Angeles, jonka tienoilla Barksin ankat tuntuvat pyörivän.
Don Rosa sijoitti Ankkalinnan paikkaan, joka on helposti löydettävissä Kalifornian rannikolta – se on tosin huomattavasti pohjoisempana kuin Los Angeles, jonka tienoilla Barksin ankat tuntuvat pyörivän.
Dan McIntyren näkemys Calisotan pääkaupungista Ankkalinnasta. 
Dan McIntyren näkemys Calisotan pääkaupungista Ankkalinnasta. 
Tarinan Puhuva koira alkuperäisversiossa Aku suunnittelee uivansa Catalinaan, joka on saari Los Angelesin edustalla. 
Tarinan Puhuva koira alkuperäisversiossa Aku suunnittelee uivansa Catalinaan, joka on saari Los Angelesin edustalla. 

Vaikka Julle Ankanpää perusti Ankkalinnan kaupungin jo vuonna 1819, ensimmäinen maininta tuosta mainiosta taajamasta ilmaantui itse sarjakuviin vasta lokakuussa 1944 Carl Barksin sarjassa Tasapainoilua. Mitä itse asiassa tiedämme sankariemme kotikaupungista?

No, ainakin sen, että oikeasti näkemykset Ankkalinnan virallisesta historiasta, sijainnista ja kaavasta ovat varsin vaihtelevia, kuten fiktiiviselle kaupungille sopiikin. Se ei tietenkään ole estänyt faneja tai virallisiakaan tahoja laatimasta kaupungista erilaisia karttoja – joista kaksi versiota Akkarin tilaajat saivat numeron 41/2014 mukana – tai kirjoittamasta sille historiaa. Jälkimmäisessä on kunnostautunut eritoten Don Rosa. Kerrataanpa siis hiukan tunnettuja Ankkalinna-faktoja!

HISTORIAA JA MAANTIEDETTÄ

Ensimmäiset merkinnät Ankkalinnan historiankirjoihin raapustettiin vuonna 1579, jolloin sir Francis Drake ankkuroi laivansa Calisotan rannikolle ja perusti tulevalle Rahasäiliökukkulalle Vankkalinnakkeen. (Tämä tapahtui tarinassa Hänen Majesteettinsa Roope Ankka, AA 27/2007.)

Vuonna 1818 kauppamies nimeltä Julle Ankanpää saapui englantilaisten hallinnoimaan linnakkeeseen juuri espanjalaisten hyökkäyksen alla. Englantilaiset päättivät häipyä vähin äänin ja antoivat linnakkeen Jullelle, joka onnistuikin päihittämään hyökkääjät paukkumaissin avulla. Kun Espanjan kuningas Ferdinand sitten luopui maaomistuksistaan Ankkajoen suulla vuonna 1819, oli Ankkalinna syntynyt – samalla linnakkeen nimikin muuttui Ankkalinnakkeeksi.

Roope Ankka saapui Ankkalinnan syntysijoille vuonna 1902 ostettuaan Yukonissa kiinnityskirjan 10 eekkerin maaplänttiin Julle Ankanpään pojanpojalta Konrad Ankanpäältä, joka Don Rosan tulkinnan mukaan on Mummo Ankan veli. Roope purki Ankkalinnakkeen ja rakensi tilalle rahasäiliönsä, Ankkalinnan tunnetuimman maamerkin. Ankka-yhtiöiden vetovoima sai Ankkalinnan kukoistamaan ja kaupunki kehittyi nykyisiin mittoihinsa.

Jo mainitun Barksin Tasapainoilua-sarjan mukaan Ankkalinna sijaitsee 2096 mailin eli 3373 kilometrin päässä Niagaran putouksista.  Matka on suurin piirtein sama kuin Niagaralta Barksin silloiseen kotikaupunkiin San Jacintoon, ja lisäksi Barks on joskus maininnut kuvitelleensa Ankkalinnan samoille tienoille kuin Burbank, jossa myös Disney-yhtiön päämaja sijaitsee. 

Catalina on mainittu Barksin sarjoissa useamminkin, jo edellä mainitun Catalinansalmen ylityksen lisäksi tarinassa Jokihirviö. Huomatkaa Akun takana näkyvä palmu! 

Ankkalinnan bulevardeilla huojuvat palmut sopisivatkin hyvin Kaliforniaan, toisin kuin kaupungin säännöllisesti valtaavat metriset nietokset. Siksipä Ankkalinna sijaitsee kuvitteellisessa Calisotan osavaltiossa, jolloin Kalifornian ilmastoon sekoittuu aimo ripaus suomalaisillekin rakasta raakaa talvi-ilmaa kuin Minnesotassa ikään. Calisota muuten mainittiin ensi kertaa Barksin sarjassa Punainen postimerkki.

Entä ketkä kaikki Ankkalinnassa oikeastaan asuvat? Pohjoismaissa, Saksassa, Hollannissa ja Brasiliassa vallitsevan tiedon mukaan Mikki, Minni, Hessu ja kumppanit ovat Ankkalinnan asukkaita siinä missä Ankatkin, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain markkinoille tehdyissä julkaisuissa heidän kotikaupunkinsa on Mouseton (aiemmin myös Mouseville), ja Italiassa Topolinia. Muun maailman kansalaisten mielissä ”Hiirikylä” ja Ankkalinna ovat siis naaupurikaupunkeja.

Niin, ja on Calisotassa tietysti muitakin kaupunkeja kuin Ankkalinna (ja Hiirikylä), kuten esimerkiksi Hanhivaara, Kurjenmutka, Sorsakylä sekä esimerkiksi Omeletti, joka aiemmin tunnettiin nimellä Päiväkumpu... ennen kuin Aku perusti laaksossa sijaitsevan kaupungin viereiselle kukkulalle kanafarmin. Loput osaattekin varmasti arvata.

KIINTOISIA LISÄFAKTOJA

* Ankkalinnasta tai sen tienovilta löytyy muun muassa Ankkajärvi, -korpi, -koski, -laakso, -lampi, -lehto, -metsä, -niemi, -puisto, -puro, -ranta, -rotko, -saari, -salo, -suo, -vaara ja -vuori. Jos tässä kohtaa alkaa epäilyttää, mistä Calisotan osavaltion nimistötoimikunnalle oikein maksetaan, mainittakoon kiiren vilkkaa myös Allijoki, Hanhioja, Kalkkunalehto, Kotkakanjoni, Kuoviniitty, Kurkipuisto, Kurppakylä, Kyyhkylä, Naakannokka, Sorsasalo, Sotkasola, Tavitaipale, Telkkäjoki, Uikkuniemi ja Vaakkula.


 

Hieman yllättäen Ankkalinnan tienoilla näyttää sijaitsevan myös mm. Päijänne, jonka toisella puolen on tietenkin Vääksy. Onko Ankkalinna siis sittenkin Sysmän seudulla? Ei, sinnehän on pidempi matka kuin 15 kilometriä...

Ankkalinnaa johtaa vaaleilla valittu pormestari, ja tointa on jo varsin pitkään pitänyt hallussaan melko itsevaltainen Piri Pösö. Kaupunginvaltuustokin valitaan aina silloin tällöin, mutta sen toimivallasta ei ole tarkkaa tietoa. Pösön lisäksi kaupunginisinä ovat toimineet esimerkiksi herrat Porsimo, Pekoni, Sikala ja Karjumo, ja historian hämärissä Agathon Impivaara (1875–1890) sekä Eugen Carjunpaeus (1726).

Ankkalinnalaiset ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti tai ainakin yhteisöllisesti valveutunutta sakkia, sillä kaupungissa on runsaasti erilaisia aktiivisia yhdistyksiä ja kerhoja. Vireimmästä päästä lienee Ankkalinnan naisyhdistys, joka tempaisee tämän tästä hyvän asian puolesta. Muista mainittakoon vaikkapa Ahkerien laiskojen kerho, Arnolti Vartsinikkari -seura, Hyvyyden ja siveyden sipulit, Höpsistiyhdistys, Lepakkomiesseura, Snobiseura, Valppaiden vanhempien yhdistys sekä Velttojen Tuki Ry. 

 

Varainkeruu tärkeisiin kohteisiin on Ankkalinnan naisyhdistykselle sydämen asia, jopa siinä määrin, että sen tiimoilta on joskus jouduttu tukkanuottasillekin, kuten tässä Fyrkkalan hyväntekväisyysyhdistyksen kanssa. 

Myös kulttuuri- ja seuraelämä on vilkasta. Kirjaston, Ankallisoopperan ja Ankallismuseon ovi käy tiuhaan, ja kevyemmän viihteen ystävät voivat rentoutua vaikkapa Bio Prismassa tai Bio Sfäärissä tahi panna jalalla koreasti esimerkiksi Jytähovissa. Hiukopalaa sopii nauttia paitsi nakkikioskilla, myös jossakin kaupungin ravitsemusliikkeistä. Sellaisia ovat muun muassa Kahvila Ritz, Kultainen Vasikka, Kievari de Luxe, Teesalonki Lipitys & Lirkutus, Siltainen Kupuli, Metsästäjätorppa ja Chez le Canard.

Kauempaa saapuvia vieraita ilahduttanee, että majoittuakin voi muualla kuin ystävien vierashuoneessa. Vaihtoehtoja löytyy Yömaja Iltatähdestä hienostohotelleihin, kuten Kämppä, Eliittihotelli, Timantti, Palatsi, Hohto, Ökylinna ja Hienohelma. Kaupungin tapahtumiin voi tutustua kätevästi vaikkapa selailemalla paikallisia lehtiä. Räpylätorin lehtikpsan pitäjä suosittelee seuraavia julkaisuja: Päivän Peili, Päivän Pamaus, Päivän Pälinät, Ankkalinnan Uutiset, Uutis-Ankka, Ilta-Pulu ja Räpyläviesti. Aikakauslehtityyppisen aineiston ystävillekin löytyy luettavaa: Ankkalinnassa ilmestyvät ainakin Me Mimmit, Kääk!, Virne, Reiska, Löhövinkki, Rosmopolitan ja Rymy.

Janoatko vielä lisää tietoa! Käy ihmeessä lukemassa myös Ankkalinnan tunnetuimpia maamerkkejä käsittelevä artikkelimme!

Jos taas haluat tietää, kuka olisit jos asuisit Ankkalinnassa, surffaa Ilta-Sanomien nettisivuille ja tee toimituksen laatima mainio testi. 

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.