Sudenpentujen päämaja sijaitsi alunperin Rahasäiliökukkulalla, mutta puretun päämajalinnakkeen alkuperäiset hirret löydettiin ja se rakennettiin uudelleen Mustametsään.
Sudenpentujen päämaja sijaitsi alunperin Rahasäiliökukkulalla, mutta puretun päämajalinnakkeen alkuperäiset hirret löydettiin ja se rakennettiin uudelleen Mustametsään.
Peikonhammas kohoaa Ankkalinnan laidalla, kun Roope Ankan rahasäiliö puolestaan sijaitsee melko keskeisellä paikalla kaupunkia.
Peikonhammas kohoaa Ankkalinnan laidalla, kun Roope Ankan rahasäiliö puolestaan sijaitsee melko keskeisellä paikalla kaupunkia.
Keksinnöt puhuvasta koirasta ajan pysäyttävään sekuntikelloon ovat saaneet alkunsa Pellen pajassa.
Keksinnöt puhuvasta koirasta ajan pysäyttävään sekuntikelloon ovat saaneet alkunsa Pellen pajassa.
Ankallismuseo edustaa kaupungin rikasta kulttuurielämää. Lukemattomien – ja varsin kirjavien – näyttelyiden lisäksi se on ollut lukuisten seikkailujen näyttämönä.
Ankallismuseo edustaa kaupungin rikasta kulttuurielämää. Lukemattomien – ja varsin kirjavien – näyttelyiden lisäksi se on ollut lukuisten seikkailujen näyttämönä.
Ankkalinnan raharikkaiden kokoontumispaikka, Miljardööriklubi, esiteltiin ensi kerran Carl Barksin tarinassa Roope-setä ja juovikas rubiini (mm. AA 1/2007).
Ankkalinnan raharikkaiden kokoontumispaikka, Miljardööriklubi, esiteltiin ensi kerran Carl Barksin tarinassa Roope-setä ja juovikas rubiini (mm. AA 1/2007).
Aku Ankan lähes vakituinen työpaikka Kattivaaran margariinitehdas.
Aku Ankan lähes vakituinen työpaikka Kattivaaran margariinitehdas.
Ankkalinnan kaupungintalo sijaitsee Räpylätorin laidalla ja sen torni on tiettävästi 30 metrin korkuinen.
Ankkalinnan kaupungintalo sijaitsee Räpylätorin laidalla ja sen torni on tiettävästi 30 metrin korkuinen.
Aku ja pojat pelastivat koko kaupungin joulun vuonna 1962 Ankkaniemen majakasta käsin. Kaupungin toinen majakka sijaitsee Majakkaluodolla. Julle Ankanpään patsas nähtiin ensimmäisen kerran sarjassa Maailman rikkain mies vuonna 1952.
Aku ja pojat pelastivat koko kaupungin joulun vuonna 1962 Ankkaniemen majakasta käsin. Kaupungin toinen majakka sijaitsee Majakkaluodolla. Julle Ankanpään patsas nähtiin ensimmäisen kerran sarjassa Maailman rikkain mies vuonna 1952.
Ankkalinnan eläintarha vilahti sarjakuvalehdessä ensimmäisen kerran Carl Barksin tarinassa Oikukas onnenkalu.
Ankkalinnan eläintarha vilahti sarjakuvalehdessä ensimmäisen kerran Carl Barksin tarinassa Oikukas onnenkalu.

Ankkalinnan kaupunki täyttää 70 vuotta tänä syksynä. Sen kuuluisimpia maamerkkejä esiteltiin Aku Ankka -lehdessä jo vuonna 2006. Nyt juhlavuoden kunniaksi arvon lukijat saivat viikon 41 Akkarin mukana kaupungin kartan, josta löytyy historiassa esiteltyjen maamerkkien lisäksi melkoinen liuta muitakin kaupungin tunnettuja kohteita.

Niin kuvakavalkadissa esiintyvät maamerkit kuin Ankkalinnan karttaan merkatut paikatkin löytyvät luonnollisesti Aku Ankka Lataamosta, tuosta digitaalisesta sarjakuvien aarreaitasta. Mikäli haluaa lukea kuvakavalkadin paikkoihin liittyviä sarjoja, löytyy niihin linkit tuosta oikealta. Jos haluaa tietää enemmän muista kuuluisista ankkalinnalaisista paikoista, kannattaa jatkaa lukemista.

Bio Prisma lienee kaupungin paras elokuvateatteri, ja sen ohjelmistoon kuuluvat niin Alfred Hiisikukon klassikot kuin tuoreemmatkin toimintapläjäykset ja romanttiset komediat. Elokuvateatterin hinnasto on toisinaan aiheuttanut kauhistusta kaupunkilaisissa, jotka tunnetusti eivät useinkaan jää toimettomiksi. Aku näyttää mallia, kuinka lipun hintaa saa hinattua alemmas, tarinassa Teräsvaari (Aku Ankka 42/1992).

Ankkalinnan poliisiasema on usein kiireinen paikka. Vierailevathan Karhukopla, Musta Pekka, Mustakaapu ja monet muut kaupungin rötöstelijät siellä harva se päivä. Vaikka poliisilaitos vaikuttaa varsin tehokkaalta yksiköltä, tuntuu erityisesti Mustakaapu livahtavan asemalta karkuun ennen kuin Kaasi ehtii donitsia sanoa. Näin on myös tarinassa Mustakaapu kaupungin kauhuna (mm. AA 17–20/1984). Vai onko?

Aku Ankan talo olisi varmasti monella vierailun ensimmäisenä kohteena, jos Ankkalinnaan todella pääsisi matkustamaan. Akun kirjeet löytävät varmimmin perille, kun osoitteeksi raapustaa Paratiisitie 13, mutta onpa kääkättäjän löytänyt myös osoitteista Hanhitie 13, Tullitie 123, Isokatu 2 ja Juustokatu 313. Akun kotiin voi kurkata ainakin sarjassa Hanat auki! (AA 37/2014).

Leipomon paakkelsimestarin virkaa on – yllättäen – kokeillut myös Aku Ankka. Sarjassa Aku Ankka leipurina (AA  5/1960 ja 23/1977) uunista tulee ulos jos jonkinlaista leivonnaista ja tekeytyypä tarinassa kenties Ankkalinnan historian suurin piiraskin.

Ankkalinnan lentoasemalta pääsee suoralla lennolla tiettävästi ainakin Italiaan, mutta myös lukuisiin muihin paikkoihin kuten Ankkapulcoon sekä Kaukastaniin. Tämän lentoliikenteen solmukohdan vilinää pääsee ihastelemaan esimerkiksi sarjassa Ilmailukoitos (AA 12/1999).

Ankannokan vankila on paikka, josta löytää Karhukoplan, elleivät he sitten satu olemaan vapaalla jalalla. Rangaistuslaitoksen sisätilat voi katsastaa tarinasta Välkky vartija (Aku Ankka Ekstra 12/2003), jossa nähdään muuten Aku jälleen uuden ammatin parissa.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.