Margan tyylinäyte Takaikkuna-pastissista Sivuikkuna (AA 31/2009).
Margan tyylinäyte Takaikkuna-pastissista Sivuikkuna (AA 31/2009).
Núñezin taiteilema esimerkkiruutu on tarinasta Jänöjussina luokses pompin (AA 12/2008).
Núñezin taiteilema esimerkkiruutu on tarinasta Jänöjussina luokses pompin (AA 12/2008).
Tarinassa Leipälaji (AA 39/2010) Pérez pääsi piirtämään limppuja jos jonkinlaisia.
Tarinassa Leipälaji (AA 39/2010) Pérez pääsi piirtämään limppuja jos jonkinlaisia.
Teixidon piirtämä Katalaa kamppailua numerosta 30/1999 tuo mieleen Gladiaattorit-ohjelman, joka oli takavuosina kovinkin suosittu.
Teixidon piirtämä Katalaa kamppailua numerosta 30/1999 tuo mieleen Gladiaattorit-ohjelman, joka oli takavuosina kovinkin suosittu.
Suomessa kansitaiteilijana paremmin tunnetun Wilma van den Boschin tyylinäyte tarinasta Tahmea loppuottelu (AA 13/2009).
Suomessa kansitaiteilijana paremmin tunnetun Wilma van den Boschin tyylinäyte tarinasta Tahmea loppuottelu (AA 13/2009).
Lara Molinarin näyteruutu on tarinasta Neiti Näpsän salaisuus (Taskarin kesädekkari: Laitakaupungin laki, 2013).
Lara Molinarin näyteruutu on tarinasta Neiti Näpsän salaisuus (Taskarin kesädekkari: Laitakaupungin laki, 2013).
Silvia Ziche taiteili sarjan Mikelankkelon salaisuus (Taskari 398).
Silvia Ziche taiteili sarjan Mikelankkelon salaisuus (Taskari 398).
Tarinassa Metsän aarre (RS 05/2013) seikkailee Roberta Mighelin piirtämä Pikku-Aku.
Tarinassa Metsän aarre (RS 05/2013) seikkailee Roberta Mighelin piirtämä Pikku-Aku.
Daniela Vetron versio Pikku-Akusta löytyy puolestaan sarjasta Sano se kukkasin (RS 04/2012).
Daniela Vetron versio Pikku-Akusta löytyy puolestaan sarjasta Sano se kukkasin (RS 04/2012).
Millaa häiritään Giada Perissinotton yksisivuisessa sarjassa Yön rauha (RS 10/2012).
Millaa häiritään Giada Perissinotton yksisivuisessa sarjassa Yön rauha (RS 10/2012).
Alessia Martusciellon vitsisarjassa Pienestä kiinni (RS 03/14) Roope ja Pennonen lyövät vetoa.
Alessia Martusciellon vitsisarjassa Pienestä kiinni (RS 03/14) Roope ja Pennonen lyövät vetoa.
Maya Åstrupin tarinoille tunnusomainen siili on tällä kertaa Wanda Gattinon käsialaa (Perhosvaikutus, AA 24/2013).
Maya Åstrupin tarinoille tunnusomainen siili on tällä kertaa Wanda Gattinon käsialaa (Perhosvaikutus, AA 24/2013).
Laura Shaw'n kirjoittaman tarinan Ötökkäkärhämä (AA 04/2014) on piirtänyt Noel Van Horn.
Laura Shaw'n kirjoittaman tarinan Ötökkäkärhämä (AA 04/2014) on piirtänyt Noel Van Horn.
Sandro Dossi on piirtänyt kuvat Claudia Salvatorin kirjoittamaan sarjaan Mallikas tanssi (RS 03/2013).
Sandro Dossi on piirtänyt kuvat Claudia Salvatorin kirjoittamaan sarjaan Mallikas tanssi (RS 03/2013).
Aku ja pojat osallistuvat televisiovisailuun Gail Renardin sarjassa Älypäisin perhekunta (AA 48/2010), jonka kuvat ovat Estébanin käsialaa.
Aku ja pojat osallistuvat televisiovisailuun Gail Renardin sarjassa Älypäisin perhekunta (AA 48/2010), jonka kuvat ovat Estébanin käsialaa.
Estéban on piirtänyt myös Unn Printz-Påhlsonin käsikirjoittaman sarjan Aikamoinen aikamatka (AA 06/1996).
Estéban on piirtänyt myös Unn Printz-Påhlsonin käsikirjoittaman sarjan Aikamoinen aikamatka (AA 06/1996).
Milla kokeilee lemmenlientä Roopeen Gaja Arrighinin kirjoittamassa tarinassa Lemmen lumovoima (RS 02/2013).
Milla kokeilee lemmenlientä Roopeen Gaja Arrighinin kirjoittamassa tarinassa Lemmen lumovoima (RS 02/2013).
Janet Gilbert antoi pääosan Pellelle sarjassaan Haamutiedettä (AA 31/2011), jonka piirsi Maximino.
Janet Gilbert antoi pääosan Pellelle sarjassaan Haamutiedettä (AA 31/2011), jonka piirsi Maximino.
Sarah Kinneyn kirjoittama Aaltoja päin (AA 29/2010) vie Hessun laineille. Piirrokset sarjaan on taituroinut Xavi.
Sarah Kinneyn kirjoittama Aaltoja päin (AA 29/2010) vie Hessun laineille. Piirrokset sarjaan on taituroinut Xavi.
Pat ja Carol McGrealin kirjoittamassa tarinassa on nimensä mukaisesti lempeä ilmassa (AA 07/2014). Piirtäjänä on kunnostautunut Carlos Mota.
Pat ja Carol McGrealin kirjoittamassa tarinassa on nimensä mukaisesti lempeä ilmassa (AA 07/2014). Piirtäjänä on kunnostautunut Carlos Mota.

Useampikin lukija on tiedustellut toimitukselta, mahtuuko ankantekijöiden kieltämättä miespainoitteiseen kaartiin naisia lainkaan – ja mahtuuhan sinne, vaikkei sentään ruuhkaksi asti.

Pikainen tiedonlouhintakierros Lataamossa ja Disney-tietokanta I.n.d.u.c.k.s.issa tuotti viisi Aku Ankka -lehden sivuilta tuttua naispiirtäjää, ja Taskari-taiteilijoidenkin joukosta löytyy useita tuttuja naisnimiä. Jännitystä on turha pitää yllä tämän kauempaa, joten katsotaanpa, keitä he ovat.

Aku Ankka -lehden naispiirtäjät

Ensimmäisenä Lataamon piirtäjälistalla vastaan tulee 155 osumalla espanjalainen Margarita ”Marga” Querol Manzano, joka aloitti uransa 1980-luvun alussa Recreo-studiolla. Tussattuaan mm. Feriolin ja Maximinon sarjoja Marga siirtyi Comicup-studion leipiin 1984. Suomalaisille lukijoille Margan käsiala on tuttua ennen kaikkea Aku Ankka -lehden sivulla 33 julkaistavista stripeistä, ja hän on tehnyt myös käsikirjoituksia.

Yli sadan tarinan Akkari-taiteilijoihin kuuluu niin ikään espanjalainen Maria José Sánchez Núñez. Núñez aloitti uransa Recreo-studiolla 1980 tussaajana yhdessä Margan kanssa ja siirtyi muutaman vuoden jälkeen piirtäjäksi Tanskan Egmontin palvelukseen. Hänen erikoisalaansa on Karhukopla, mutta on Aku Ankassa nähty myös kymmenittäin Núñezin piirtämiä Ankka-tarinoita sekä muutama Ankronikka 1990-luvun alussa.

Espanjalaisten voittokulku jatkuu, sillä seuraavana jää haaviin 1990-luvun alussa Comicup-studion palvelukseen astunut Carmen Pérez. Hollannissa Pérez tunnetaan erityisesti Hessu- ja Heluna-vitsisarjojen piirtäjänä, mutta Suomessa hänen tuotannostaan on valikoitunut julkaistavaksi enemmän ankkasarjakuvaa. Suuri osa Pérezin tarinoista on nähty Aku Ankka Ekstrassa, vaikka on hänen sarjojaan Aku Ankassakin ollut.

Ja kas, neljäskin vastaan tuleva taiteilijadaami on espanjalaista syntyperää! Carla Regalado Teixido piirsi ensimmäiset lyhyet Mikki-sarjansa Tanskan Egmontille 1994, ja Mikki kavereineen osoittautui heti Teixidon erikoisalaksi – hänen ainokaista Aku-sarjaansa ei Suomessa ole julkaistu. Lataamosta löytyy 27 Carlan piirtämää sarjaa, enimmäkseen Mikkiä ja Hessua 1990-luvun loppupuoliskolta.

Seuraava tuttu naispiirtäjä, hollantilainen Wilma van den Bosch on vieraillut Suomessakin vuonna 2009 Heymansin veljesten ja Michel Nadorpin kanssa. Vaikka van den Boschin piirtämiä sarjakuvia on julkaistu Aku Ankassa ja Aku Ankka Ekstrassa vain parikymmentä,
hänen piirroksensa ovat tulleet tutuiksi kansikuvista, joita on nähty Aku Ankassa vuosituhannen vaihteen jälkeen lähemmäs sata. Myös vuosina 2003–2009 ilmestyneen Iines-lehden kansista suurin osa oli hänen taiteilemiaan.

Italian ihmeet

Taskarin, Roope-setä-lehden ja Iines-pokkareiden lukijat ovat varmasti törmänneet italialaisen Lara Molinarin tarinoihin, sillä niitä on julkaistu vuosien varrella Suomessa 115. Samoissa julkaisuissa lukijoita ovat ilahduttaneet Silvia Zichen taiteilemat tarinat ja pilakuvat, ja sellaisetkin nimet kuin Roberta Migheli, Emanuela Negrin ja Michela Frare ovat ehkä sattuneet sisällysluetteloista lukijan silmään. W.i.t.c.h.-lehteä 2000-luvun alkupuolella lukeneet muistavat luultavasti myös Daniela Vetron, Alessia Martusciellon, Giada Perissinotton ja Manuela Razzin: kaikki ovat W.i.t.c.h.-tarinoiden lisäksi piirtäneet myös ankka- ja hiirisarjiksia Italian Disneyn tuottamiin julkaisuihin.

Käsikirjoittajat

Varsin olennainen osa sarjakuvaa on tietysti käsikirjoitus, ja kirjoittajien joukosta löytyy naisia enemmänkin. Tuotteliain heistä on ollut Gail Renard, jonka tarinoita julkaistiin Aku Ankassa pääasiassa 1980- ja 1990-luvuilla. Myös yhdessä miehensä Patin kanssa kirjoittava Carol McGreal on ollut huomattavan uuttera ja tuttu nimi nykylukijoillekin – samoin Unn Printz-Påhlson, joka rustaa käsikirjoituksia siippansa Stefanin kanssa. Heidän lisäkseen Suomessa tuttuja tarinaniskijöitä ovat ainakin Janet Gilbert, Sarah Kinney, Laura Shaw ja Maya Åstrup, jonka käsikirjoittamista tarinoista voi sivumennen sanoen aina bongata siilin, joita piirtäjät Mayan pyynnöstä kuviin piilottelevat. Taskari-tarinoistaan taas tunnetaan esimerkiksi Gaja Arrighini, Silvia Gianatti ja Claudia Salvatori. Hauskana lisäfaktana kerrottakoon vielä, että Suomessa on myös julkaistu neljä aivan toisenlaisista teoksista tunnetun Diana Gabaldonin tarinaa. Yksi niistä, Vanhan kilpikonnan majatalo, löytyy Lataamostakin, sillä se on julkaistu Aku Ankoissa 43–44/1984.

Mikäli haluaa tiirailla tarkemmin artikkelin piirtäjien taidonnäytteitä, Lataamon puolelta löytyy rutkasti tarkasteltavaa. Margan kätten jälkiin voi tutustua esimerkiksi tarinassa SivuikkunaNúñezilta kannattaa vilkaista sarja Teetä ja sympatiaa ja Carmen Péreziltä vaikkapa tarinat Sankarifutari sekä Leipälaji. Carla Regalado Teixidon taiteilema Mikki löytyy sarjasta Pieninä palasina maailmalla sekä Katalaa kamppailua. Wilma van den Bosch vie Akun Timbuktuun piirtämässään sarjassa Tuhatkasvoinen voro.

Helsingin Ateneumissa avautui tiistaina 3. lokakuuta upea Ankallisgalleria-näyttely, jossa Suomen taiteen klassikkoteoksista nähdään ankallistetut versiot. Näyttely on avoinna aina helmikuun 2018 loppuun asti.

Aku Ankka -lehdessä on eletty koko vuosi 2017 ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa satavuotisen Suomen kunniaksi, kun Suomen historian tapahtumien on seurattu tapahtuvan räpylävinkkelistä Kari Korhosen käsikirjoittamissa ja piirtämissä Suomi 100 -tarinoissa. Rinnakkaistodellisuus huipentuu nyt Ateneumin taidemuseossa nähtävässä näyttelyssä, jossa on esillä kaiken kaikkiaan 13 taideteosta. Teokset on luonnollisesti lainattu Ankkalinnan johtavasta taidemuseosta Ankallisgalleriasta.

Ankallisgallerian taiteilijoita ovat Alpertti AatelvilttiAltti FasaaniAkseli Kala-KallelaArvi LiljalunttiEino MaininkinenHuuko Simpura sekä Nantti Vonrikti. Kuuluisimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Ankanpoika ja varisElämäntaiteilija Hannu HanhiIltaa ja köyhyyttä kohtiLeikkiviä ankanpoikia rannalla sekä Taistelevat ankat.

Apuna ovat olleet Aku Ankan piirtäjistä Kari Korhonen, Don Rosa, Ulrich Schröder ja Daan Jippes sekä vielä Kati Kovacs.

 

Perjantaina 28. heinäkuuta ensi-iltansa saanutta Autot 3 -leffaa on odotettu, ja moni lienee jännittänyt, mitä Pixar ja Disney ovat keksineet. Elokuvan ensimmäinen traileri kun lupasi ainakin vauhtia ja ruttaantuneita konepeltejä. Onko luvassa siis pelkkää ryminää?

Kun Autot 2 marssitti heti alkumetreillä valkokankaalle toinen toistaan ilkeämpiä autonrämiä ja kaasarikunnan kovimpia agentteja, kolmonen antaa pääroolit takaisin kilpa-autoille. Salamalla alkaa kuitenkin olla takanaan jo melkoisen monta kautta radoilla, eikä hänen kuntonsa tahdo enää pärjätä uuden sukupolven kilpureille, jotka kykenevät pitämään optimaalisen ajoradan koko kisan ajan – puhumattakaan huikeista nopeuksista, joihin nuoremmat kisaajat yltävät. Onko Salaman aika panna pillit pussiin monen muun konkarin tavoin?

Onnekseen sankarimme saa käyttöönsä uuden upean harjoituskeskuksen, jossa treenaavat myös tulevaisuuden supertähdet.  Vanhan vauhtihirmun tueksi tulee vielä nuori ja pirteä henkilökohtainen valmentaja Cruz Ramirez, joka pitää huolen, ettei vanhan herran akselisto vain pääse kulumaan liikaa eikä päivänokosista lipsuta. Jokainen, jolla on vähänkin haasteita koordinaation kanssa – tai useampia ajokilometrejä takanaan – pystyy samaistumaan treenaajaansa nuivasti katselevaan Salamaan. Nuoren ja vanhan kohtaaminen sekä näiden välinen sanailu saakin aikuisen katsojan hekottelemaan. Mutta pitävätkö Cruzin tahattomat pappavitsit lapsikatsojankin otteessaan? Tuskin, mutta kiiltävät kilpurit ja rosoiset monsterirallikot hoitavat sen homman. Uusien hahmojen lisäksi mukana ovat – vanhojen fanien iloksi – myös Martti, Salli, Guido, Luigi sekä muut Syylari Cityn asukkaat. Eikä Doc Hudsoniakaan ole unohdettu. 

Autot 3 palaa teemoiltaan lähemmäs ensimmäistä leffaa, ja se tekee elokuvan juonestakin huomattavasti eheämmän kuin mitä kakkosen agenttirymistelyssä nähtiin. Siksi se sopiikin myös nuoremmille Autojen ystäville paremmin kuin elokuvasarjan keskimmäinen osa. Mutainen monsteriralli voi kuitenkin olla suurella valkokankaalla nähtynä osalle pienimmistä faneista melkoisen jännä.

Kuten Pixarilta ja Disneyltä sopii odottaa, animaatio on kerrassaan uskomatonta. Monessa kohtauksessa miltei unohtaa katsovansa animaatioelokuvaa, ja asia muistuu mieleen vasta kun eteen ilmestyy puhuva menopeli. Mutta niitä onkin taas mahtava seurata, sillä Salama ja kumppanit saavat suupielet nousemaan hymyyn, sydämen hakkaamaan ja miettimään, millaista onkaan olla ihan oikea kilpa-auto.